Valoa yössä

Olin töissä koko päivän ja laskukiidon jälkeen auto pysähtyi Turkoosin Talon pihaan. Ukko kulta oli viritellyt heinäseipäisiin lyhdyt. Pimeässä ne loistivat pihatien molemmin puolin. Lyhtyjä oli myös sijoiteltu puiden oksiin. Lyhtyjen puut oli valittu niin, että joka ikkunasta näkee yhden. Minulta tuli itku, harvoin sitä tunteen olevansa niin onnellinen ja kiitollinen siitä mitä itsellä on. Minulla on hyvä mies, terveet lapset ja ihana koti. Minä saan tehdä sitä työtä mitä rakastan. Ja voi pojat, että minä olen väsynyt.

Yksi tapahtuma on pyyhitty taas kalenterista. Ensi viikko näyttää vaihteeksi täyteen ahdetulta. Huomenna illalla teemme kädentaitokerhossa jääkaappimagneetit. Materiaalina on pyykkipojat ja softis. Nähtäväksi jää millaisia jääkaapin sulostuttajia syntyy. Tiistaina ja keskiviikkona posliinipiirit kokoontuvat viimeistä kertaa ennen joulua, joten vietämme nyyttäreitä ja ope leipoo. Mitä leivon on vielä hämärän peitossa mutta selkiytyy varmaan tiistaihin mennessä.

Torstaina on itsenäisyyspäivä ja Ukko kulta on ollut virallisesti vieressä kulkijana kymmenen vuotta. Kyllä aika kulkee, vastahan minä sen napaan törmäsin. Hääpäivää emme juhli mitenkään virallisesti, käymme ennen joulua tatuoimassa käsiimme jatkuvuutta merkitsevät symbolit. Katsotaan kumpi pyörtyy.

Arki astuu perjantaina kuvioihin. Olen kaupassamme töissä päivän. Lauantai ja sunnuntai meneekin sitten taas käsityötorilla. Sunnuntai iltana joku nimeltä mainitsematon käsityöläinen voi olla jokseenkin raato. No, jos ei sauna ja terva auta, se on menoa.