keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Jos kahvikuppi kaatuu aamulla....

Jos kahvikuppi kaatuu aamulla puhtaalle matolle, kannattaako mennä takaisin nukkumaan? No, ehdottomasti. Siltä on tuntunut koko päivän sen jälkeen kun lähdin liikkeelle puolenpäivän jälkeen.

Ryhmissä oli levotonta. Jouduin hakemaan taikalaatikon pohjia kahdesta kaupasta. Hyvä kun ei poliisit tulleet tarkistamaan mitä puuhasin kun raahasin laatikoita täynnä olevia jätesäkkejä ympäri kaupunkia. Kaikki muut kyllä huomioi. Niin, että jos näit kahta täyttä jätesäkkiä tuskastuneena raahaavan tädin se olin minä. Ja, kyllä oli hiki.
Mietin johtuiko lapsiryhmien levottomuus siitä, että itse oli väsynyt vai mistä. Veikkaan omaa oloa. Positiiviseen viritykseen palatakseni, en jaksa kauan valittaa, huomenna ei ole kuin omia hommia.

Kankaat saavat luvan muuttua koko päivän uusiksi tuotteiksi.
Huomenna ehdin myös halailla poikia ja nähdä ukkokultaa muutenkin kuin vilaukselta. Blogi saa myös uusia kuvia, jos aurinko paistaa, ulkona kuvattuja.

Tässä hetkessä on ihanaa se, että tietää miltä tuntuu kun menee nukkumaan. Oikaisee itsensä patjalle ja vetää peiton päälleen. Puuvilla tuntuu ihanan viileältä ja pehmeältä. On aivan hiljaista.

Valokuvaus











Valokuvauksen opettelu on yhtä tuskaa. Kuten huomasitte tiistain batiikki kangas ei ollut kaikista tarkin kuva. Kyllähän kamerakin jotain merkkaa mutta olen huomannut valojen kanssa pelaamisen ja salamavalojen oikkuilut kaikista vaikeimmiksi asioiksi. No, tulevaisuudessa huomaatte tietysti huiman eron kuvien kehityksessä : ) Tarkoittaa varmaan sitä, että jonkun studion tapaista täytyy pykätä.

Päivä alkaa tänään yhden jälkeen päiväkoti ryhmän kanssa, aivan oikein, taikalaatikoiden parissa. Sen jälkeen kuvataidekoulun laatikko ryhmä ja viimeisenä posliinia maalataan aikuisten ja lasten sekaryhmässä. Posliinin maalaajista alan olla ylpeä. Omia malleja pukkaa minkä ehtii.
Linnut ovat olleet tämän syksyn hitti. Tulossa on suuria maljakoita joissa on vesilintuja. Tekniikkana sekatekniikka, maalattua pintaa ja lysteriä. Sivellintyötä sekä puhallusta.
Kuvissa jälleen pisanka munia, nyt ehkä vähän perinteisempiä malleja. Mallit ovat oman pään tuotosta eikä kirjoista kopioituja joten siitä se vähemmän perinteinen.
Ja hei, ensimmäinen kommentti, kiitos. Ulkona muuten paistaa aurinko.

tiistai 30. lokakuuta 2007

Taikalaatikko




Kiltti kenkäkaupan täti auttoi minua tänään. Teemme kuvataidekoulun lasten kanssa kenkälaatikoista sirkus aiheisia taikalaatikoita. Sain 16 laatikkoa tänään ja huomenna lisää. Auto kai näyttää enemmän kierrätyskeskukselta kuin autolta.

Teimme viime viikolla ryhmässä suunnitelmat, tänään aloitamme toteutuksen. Tarkoitus on vahvistaa laatikot liisterillä ja sanomalehtisuikaleilla. Sen jälkeen peitämme pinnat erillaisilla esineillä. Makaronit, napit, helmet, paperimassa ym. tulee peittämään laatikonkannen. Sen jälkeen gessoa pintaan ja maalaus akryyliväreillä. Uskon suunnitelmien perusteella meillä olevan muutaman viikon päästä upeita taikalaatikoita.

Luin lehdestä blogien tarpeellisuudesta, kannanotto oli aika tyrmäävä. Jotain siitä miten kirtsvirheiset ihmiset kirjoittelevat jonninjoutavia. Suoraan sanottuna, kolahti. Mietin itse juuri kielioppivirheitä ym. muita mokia omassa blogissa. Toisaalta en ole suomenkielen ammattilainen, kirjoitan omaksi ja muiden iloksi. Tarkoitukseni on näyttää omia töitäni ja antaa vihjeitä kädentaitoihin. No, tulipahan sekin selväksi. Jatketaan harjoituksia.
Kuvissa villalla täytetty pupu syysmasennuksen kourissa, huomaa apaattinen katse. Batiikki tekniikalla värjätty huivi on ollut pinkki valmiiksi. Kangas on vahalla leimattu ja heitetty sen jälkeen ruskeaa jälkiväriliemeen.

maanantai 29. lokakuuta 2007

Päivä pulkassa

Sataa vaihteeksi vettä. Ajoin kotiin ja mietin mitä järkeä elämässä on, eipä löytynyt vastausta.
Kädentaitoryhmä teki innokkaasti töitä paperimassan parissa. Syntyi aivan mahtavia hahmoja. Omatkin sormet syyhysivät päästä tekemään jotain kivaa. Samalla mietin miten työ vie ajan niin kokonaan ettei ehdi harrastamaan itse ollenkaan. Kesällä olen kyllä käynyt ihan huvin vuoksi batiikki kurssilla jo useana vuonna.
Päivä kyllä on pulkassa, suurin osa töistäkin onnistui. Sämpylätkin onnistui, joten ei hassumpi maanantai. Huomenna on edessä uusi päivä. Kokous aamulla, lasten kuvataidekoulun ryhmä ja illalla aikuisten posliininmaalaus. Taitaa tulla blogiton päivä. Töitä ainakin riittää.
Ajomatkat on siitä mukavia, että ehtii miettiä kaikkea kuten alussa totesin. Erittäin syvällisten juttujen lisäksi tuotesuunnittelu on yksi aihe. Nyt on tapetilla lasiset turkoosit lasihelmet, ostin ne tuttavalta joka oli tuonut ne Ghanasta. Käsintehdyt lasihelmet. Vau mitäköhän mukavaa keksisi. Helmiä on 65 kpl joten varmaan niitä voisi liittää esim. sydämen nauhaan tai vastaavaan. Lasihelmi kurssille olen ilmoittautunut tammikuuksi, joten pitäisi kai lopettaa valitus ettei ehdi harrastaa. Toisaalta jos keksin hyvän tuotteen jossa lasihelmiä on, niin ei kun tammikuun jälkeen helmiä tekemään.

Lumotun noidan kengät




Arki iski jo yöllä. Tuuli riepotteli pellon reunaa ja piteli hereillä. Aikani kuluksi mietin tätä päivää, ensin olin sitä mieltä etteihän tässä mitään, muutama tunti illalla aikuisten kokeilevaa kuvataideryhmää. Sitten iski todellisuus.

Lasten kädentaitoryhmän laskutus ja ilmoittautumiset. Materiaalin hankinta tämän viikon lasten ryhmille, kolme ryhmää. Lehtimainonnan tarjouksen kysyminen, joulu kun tulla pukkaa. Omia tuotteitakin pitäisi ehtiä tehdä joka välissä. Ja aivan yhtä tärkeä lupaus, tuoreita sämpylöitä koko sakille kun tulevat kotiin koulusta ja työstä.



Tuulesta oli hyötyä, ehdin jäsentää kaikki hommat. Valmiin listan kanssa on helppo lähteä eteenpäin. Lisäksi siitä, että omistaa lehmän hermot ja lumotun noidan kengät ei ainakaan ole haittaa.



Illalla teemme paperimassasta "möhköjä". Tarkoitus on tutustua materiaaliin ja saada eväät tulevan työn suunnitteluun. Tarkoitus on lopullisessa työssä käyttää tukirunkoa. Tuen voi tehdä joko puusta, rautalangasta, sanomalehdestä ym. Tuen päälle liisteröimme paperia. Paperin päälle tulee ekovillasta, liisteristä ja kipsistä tehty paperimassa. Työn kuivuttua se pohjustetaan gessolla ja maalataan.



Iltaa odotan jo innolla, on aina mahtavaa seurata mitä töistä tulee. Samalla saa itse uutta energiaa. Ei muuta kuin LNK jalkaan ja täyttä höyryä eteenpäin. Sämpylätaikinakin on noussut sopivasti.

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Kangasmalli


Kuvasin kangasmallin jonka mukaan teen joulujuttuja.Eli pehmosydämiä ja pullonsuojia on nyt ainakin tulossa, ehkäpä myös tilkkupeittoja.Kangas on siis itse värjätty, väreinä karmiininpunainen ja lämmin keltainen. Sekoitan itse pigmenttejä ja emulsiota joilla värjään valkoisen puuvillakankaan. Ja väriä pukkaa !

Turkoosissa talossa turkoosi makuuhuone




Opettelen kuvien laittoa blogiin. Kiersin koko talon ja otin kuvia, suurin osa on ihan reikäpään hommia mutta jotain laitan tänne.


Turkoosissa talossa on tietysti turkoosi makuuhuone. Sain mieheltäni joululahjaksi ihanan kissataulun, väreinä voimakkaita sinisen, turkoosin ja ruskean sävyjä. Taulun sävyt tietenkin siirtyivät makkariin. Jostain voi kuulostaa kammottavalta syvän turkoosi makuuhuone mutta itse koen tilan rauhoittavaksi. Koko makkaria en kuvannut, laatikkokasa saa edustaa huonetta. Alla on lastuista tehty kori, seuraavaksi miehen äidin nuoruuden aikainen puulaatikko jonka päällä on nuorimmaisen vauvatossut. Seinän väri näkyy sitten pinon takaa.


Pisanka munanmaalaus näkyy kotonani. Keittiössä on kasviväri kokeilun jäljiltä, ikkunan välissä, kuusi kasviväreillä värjättyä munaa. Seinällä on teline jossa on keramiikkamunia sekä itse maalattuja. Maalattuja munia löytyy myös paperimassa kulhosta. Kulho on täynnä viime pääsiäisen ajan näyttelymunia. Omat aiheeni pisanka muniin ovat usein luonnosta ja kohtalaisen värikylläisiä. Munan pinnalle on siirtynyt ohi mennyt peura ja pellolla levännyt joutsen. Kuvaan päässeen hanhenmunan maalasin viime keväänä, olin menossa maalausryhmämme tapaamiseen ja hämärälle pellolle oli laskeutunut noin 60 joutsenta. Sinä iltana munan pinnalle piirtyi vain joutsenten hahmoja.

Sunnuntai sadepäivä


Tänään on todella sateista, pihapuuhat ei houkuta yhtään. Pidän vapaapäivää ja sain aikaiseksi tomaatti -juustopiirakan pojille. Ajattelin käydä pihassa sen verran, että näen kuinka pari viikkoa sitten istuttamani pionipenkki on asettunut.

Sain vanhoja pionin juurakoita, jotka istutin kangasajuruohon kanssa uuteen kohopenkkiin. Pioneissa oli iso puupionin juurakko, keltaisen kaukaasian pionin juurakko, hienohelman juurakko ja pari muuta, jotka paljastavat lajinsa vasta kun kesä taas tulee. Hurahdin täysin kun luin Rea Peltolan kirjoittaman Pionit kirjan. Tänne Turkoosin talon pihaan pitkät pionipenkit sopivat. Maalaismaisema antaa jotenkin sopivan kehyksen korkeille ja näyttäville kasveille. Kirja usutti myös laittamaan taimelan puolelle pionin siemeniä itämään. Pionin kasvattaminen siemenestä on kyllä kärsivällisen ihmisen puuhaa, siemenet kun voivat vaatia useamman kesän ennenkuin taimet ilmestyvät. Minua taitaa kiehtoa pionien kasvatuksessa juuri se hitaus.

Tavalliset päiväni ovat aikataulutettu jo kauas eteenpäin. Viime viikolla sovin jo myyjäis-ja näyttelyaikatauluja ensi maaliskuulle ja vuoden päässä oleva joulunäyttelykin on jo lyöty lukkoon. Huomaan välillä aivan tietoisesti rauhoittavani päivän pihapuuhille. Sananlaskukin sanoo, että kaikki muu kuin puutarhanhoito on turhaa eikä sekään ole kovin tärkeää.


Seuraavana vapaahetkenä ajattelin omistautua kristallikruunun tekoon.Turkoosin talon ohitse vie tie ja tietä ympäröi koivukuja, näen silmissäni jo suuret ruostuneesta piikkilangasta taivutetut kruunut joissa on valot korkealla koivujen välissä. Iloa ja ihmetystä ohi ajaville sekä valoa pimeyteen.

lauantai 27. lokakuuta 2007

Jostain se on aloitettava

Kaikista tietokone tumpeloista tumpeloin on saanut tartunnan. Olin tänään käsityöläisten koulutuksessa ja näin saatu oppi kantaa hedelmää. Olen käyttänyt nettiä ja katsellut sisustus-sekä käsityöblogeja kieli pitkällä. Jihuu ja nyt saan laittaa ajatuksiani omaan blogiin.

En usko, että kenelläkään on ollut Turkoosin talon vaje. Enemmän on kyse siitä, että oppii uutta ja uskaltaa asioita. Näkee elämän väreissä. Ajatukset siitä miten voi kertoa itselleen ja muille mitä puuhaa.

Teen omaa työtäni yksin, käsityöläisenä. Minulle muodot ja värit ovat työvälineitä, jotain tuoteideaa ajattelen viikkoja tai kuukausia. Joskus ideoiden vieminen valmiiksi tuotteeksi on yhtä tuskaa.Se ,että Turkoosi talo on taajaman ulkopuolella, ei tee asioista yhtään helpompia. Ajatus vapaasta ajatusvirrasta blogi muodossa on aika kiehtova.

Käsityöläisyys on minulle elämäntapa, työ ja harrastus. Kaikki erilaiset työtekniikat mahdollisuuksia, kaikki oivallukset suurta juhlaa. Voi sitä onnistumisen tunnetta, kun käsi saa siveltimen kääntymään sinne minne sen haluan menevän.