Kaikista tietokone tumpeloista tumpeloin on saanut tartunnan. Olin tänään käsityöläisten koulutuksessa ja näin saatu oppi kantaa hedelmää. Olen käyttänyt nettiä ja katsellut sisustus-sekä käsityöblogeja kieli pitkällä. Jihuu ja nyt saan laittaa ajatuksiani omaan blogiin.
En usko, että kenelläkään on ollut Turkoosin talon vaje. Enemmän on kyse siitä, että oppii uutta ja uskaltaa asioita. Näkee elämän väreissä. Ajatukset siitä miten voi kertoa itselleen ja muille mitä puuhaa.
Teen omaa työtäni yksin, käsityöläisenä. Minulle muodot ja värit ovat työvälineitä, jotain tuoteideaa ajattelen viikkoja tai kuukausia. Joskus ideoiden vieminen valmiiksi tuotteeksi on yhtä tuskaa.Se ,että Turkoosi talo on taajaman ulkopuolella, ei tee asioista yhtään helpompia. Ajatus vapaasta ajatusvirrasta blogi muodossa on aika kiehtova.
Käsityöläisyys on minulle elämäntapa, työ ja harrastus. Kaikki erilaiset työtekniikat mahdollisuuksia, kaikki oivallukset suurta juhlaa. Voi sitä onnistumisen tunnetta, kun käsi saa siveltimen kääntymään sinne minne sen haluan menevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti