Hyvää uutta vuotta

Kaikille teille oikein onnellista uutta vuotta. Toivottavasti tänä vuonna läheisenne pysyvät terveinä ja saatte itse toteuttaa unelmia. Toivon kaikille rohkeutta tarttua hetkeen ja olla oman elämänsä ohjaksissa. Sellaisten asioiden tapahtuessa joihin ette voi vaikuttaa, toivon tyyneyttä ja voimaa kulkea niiden lävitse ja rohkeutta jatkaa elämää. Elämä kantaa. Jotkut asiat ovat vaikeita ohittaa mutta kaikkia asioita voi käsitellä ja vaikka sillä hetkellä tuntuu mahdottomalta, ihmisellä on kuitenkin kyky kulkea eteenpäin. Yksin ja yhdessä. Pitäkää tulevanakin vuonna huolta toisistanne.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Hymyjä ja halauksia vuoden jokaiselle päivälle

Sitten se lupaus. Lupaan kuunnella itseäni tarkemmin ja ottaa jaksamiseni huomioon paremmin. Tällä lupauksella otan huomioon läheiseni myös, minulla jää aikaa heille enemmän. Ukko kullalle ja pojille.

Työn teosta kiinni

Tuokaa se talvi takaisin, ei tällainen pohjoisen kasvatti jaksa monta kuukautta vesisadetta. Pimeys on tosi läpitunkeva ja kosteus tuntuu imevän viimeisenkin valon kajon. Tahtoo tehdä lumiukon, malli on jo pöydällä odottamassa.

Minä sitten olen ottanut todella asiat loman kannalta. Eilen sain hivenen suunniteltua värjäys- ja kankaankäsittely kurssin runkoa sekä etsittyä kätköistä erilaisia malleja. Vapaa aika muuten on mennyt lusmuiluun, muutama kirja on tullut luettua. Tami Hoag ja Tess Gerritsen ovat saaneet minun jakamattoman huomioni. Nyt näyttää siltä, että eilen illan sisustuslehtien selailu voi pikkuhiljaa hivuttaa minua pelkästä suunnittelusta tekovaihteelle. Päässä alkaa pyöriä hivenen muitakin juttuja kuin se mistä saisi lisää suklaata.

Tosiasiassa suunnitelmissa on yksinkertainen tarjotin ja enkeli maskotti. Keksin ehkäpä käytön niille 65: lle turkoosille lasihelmelle. Seuraava myynti tapahtuma on reilun kuukauden päästä ja sinne pitäisi nyt alkaa tekemään tuotteita minkä ehtii. Jotain uutta ja tuoretta tietysti. Tämä tapahtuma on siitä mukava, että se on lähellä ja itse on ollut sitä viime vuonna ensimmäistä kertaa pykäsemässä pystyyn. Toinen kerta kyllä tuo paineita, koska viimeksi tuli kehuja niin ettei tämä kerta saa olla huonompi. Onneksi ei itse ole kokonaan vastuussa vaan meitä on iso sakki joka yrittää pistää paremmaksi.

Ideoiden saamiseksi kaivoin jo kirjahyllystä ystävältä saamani solmukirjankin, kaikki keinot täytyy koittaa.

Lanka leikki

Kuvassa Melli lanka odottaa neulaamista ja huovuttamista. Joululahja korun ajattelin koristeeksi huiviin. Aikaisemmin hankkimani ranteenlämmittimet käyvät väreihin myös.

Lanka on vastustamattoman pehmeää ja lämmintä. Mustien vaatteiden kanssa yhdistelmästä tullee herkullinen.

Päivä on lähtenyt käyntiin laiskotellen, en saa pakotettua itseäni mihinkään järkevään. Ajattelinkin odotella rauhassa milloin työ into palailee. Vaatteiden alennus myynnitkin houkuttelevat, joten ajattelin raahautua etsimään pojille vaatteita lähi päivinä.

Loppuviikko on kuitenkin pyykkäystä. Pojat saivat pukilta vuoden turhakkeet, mönkijät. Viereiseltä pellolta on kuulunut tasainen murina, rapa on lentänyt ja suihkuhuone muistuttaa mutahoitohuonetta. Pellolla on ajoradat ja urat syöpyneet nurmikkoon, ikinä ei siitä kohdin mikään kasva. Tosin ei ole pariin päivään tarvinnut kuulla "Äiti, mulla ei oo mitään tekemistä."

Tapanin päivä

Aatto ja joulupäivä on vietetty oman perheen ja suvun kesken. Tänään palaan bloginkin päivityksiin. Sain joululahjaksi ystävältä kauniin paperisydämen, itse tehdyn. Herkullinen ruskea väri ja piparikuvio tekevät siitä vastustamattoman. Mieli on hyvä aina kun katse osuu sydämeen.

Kaunis lyhtykin liittyi kokoelmaan, on tosin niin kaunis hivenen vinoine kattoineen ettei vielä ulos päädy. Sisällä toki saa ilahduttaa loistollaan. Teema mukien vuosi koristelu oli tänä vuonna jostain syystä turkoosia palvovan unelma.

Vielä en tunnu tajuavan vapaa aikaa, kun on koko vuoden mennyt aikataulujen mukaan, ihmettelen tätä olotilaa. Opetusryhmäni alkavat vasta loppiaisen jälkeen ja aion todella pitää lomaa siihen asti. Mitä nyt vähän pitää "harrastaa" värjäilyä ja huovutusta. Kaapissa kun on niiden värjäyslankojen lisäksi ihanaa punertavaa Melliä pari kerää. Ne suorastaan huutavat päästä neulan huovutettavaksi ja sen jälkeen pesukoneeseen. Ajattelin itselleni hartiahuivia niistä, väri kun on minulle aivan passeli. Vuoden aikana teen muutenkin kaikki työni muille ja oma ilahduttaminen jää vähemmälle. Joulupukki toi myös huiviin sopivan korun, Salt-rossin kalevala korun mallistosta. Pitäähän rossille tehdä arvoisensa kiinnityspohja.

Ilta sujuu tänään kyllä vielä suvun parissa, kaikki kynnelle kykenevät kokoontuvat mummoni ja pappani luo tapanin kahveille. Neljä sukupolvea tapaa toisiaan joka vuosi tapanina.

Hyvää ja rauhallista joulua

Avasin etuajassa kummitytön antaman paketin. Tänä jouluna siatkin lentää... Aika vastustamaton, napakin on vaaleanpunainen ruusu.

Sain myös toisen kauniin kukka asetelman. Kukat luovat ihanan joulutunnelman. Tiedän kokemuksesta olevani pulassa tuon atsalean kanssa, yksikin kuivahtaminen ja homma on menetetty. Silti yritän josko tänä vuonna saisin nauttia kukinnasta pitkään.

Turkoosin Talon makuuhuoneessa on valotähti. Olen monena jouluna halunnut tälläisen koristeen ja nyt sen hankin. Katselen tähteä, harrastan paheitani. Homejuuston syömistä ja lukemista.

Otan varaslähdön jouluun, paketoin lahjoja ja puuhailen pieniä hommia. Pojat nukkuvat, salaisuudet säilyvät. Etsin kuusenkoristeet valmiiksi aamuun. Huomenna menemme aamupäivällä riiisipuurolle mummulaan. Iltapäivällä joulupukki tulee toiseen mummulaan. Illalla käymme pois nukkuneiden, tuon puoleisiin menneiden, haudoilla. Myöhemmin juomme kotona glögiä ja syömme joulutorttuja.

Toivon kaikille teille myös oikein ihanaa joulua.

Aaton aatto

Maa on kuurassa. Pojat menivät kuusimetsään Ukko kullan kanssa. Eilen minulla oli kolme torttujen tekijää. Itse vaihtelin peltejä ja seurasin päältä kun pojat liikuttavan tarkasti taittelivat torttujen sakaroita. Taisi syntyä uusi jouluperinne.

Kuten aikaisemmin uhkasin, käväisin lankakaupassa. Kolmea erilaista lankaa lähti mukaani kotimatkalle, tosin ei kolmea kerää vaan noin kolme kiloa. Illalla tuli lueskeltua värjäyksestä. Onneksi talvellakin löytyy jotain väriaineita. Kahvia, teetä, sipulin kuoria ja pähkinän kuoria löytyy kotoa. Täytyy myös tunnustaa, että tein eilen pienen tilauksen. Alunaa, punapuuta ym. on tulossa postissa. Ensin vietämme kuitenkin joulun, sen jälkeen voin tehdä pieniä testauksia. Kyllä tämä nyt pahasti näyttää siltä, että kaiken muun lisäksi kesällä keräilen värjäyskasveja ympäri maakuntaa.

Karjalanpaistin tuoksu leviää taloon, kinkku paistetaan ensi yönä. Laatikot ovat vuorossa aatto aamuna. Kuusi koristellaan aamulla, perinteisesti osa porukasta on nakuna. Ehei, en minä tai Ukko kulta, huomasin vain valokuvista poikien olleen melko vähissä vaatteissa kuusta koristellessaan. Kai ne lähestyessään kolmea kymppiä rupeavat pitämään vaatteita päällään sisätiloissa.

Hipi hiljaa

Pikku hiljaa työt loppuvat ja juhla valtaa mielen. Teen tänään viimeiset tilaustyöt ja huomenna toimitan ne. Sen jälkeen kierrän vuosien varrella lähelle asettuneiden ystävien luona viemässä joulutervehdykset. Käsintehtyjä kynttilöitä ja kukkia.

Sunnuntaina haemme koko perhe lähimetsästä pienen kuusen, maanantai aamuna se koristellaan yhdessä. Joulutohinat valtaavat pikku hiljaa Turkoosin Talon. Käyn uhalla käsityö kaupassa hakemassa villalankoja. Ystävältä sain vihjeen saksanpähkinöillä värjäyksestä, joten käyn hakemassa myös niitä. Sipulin kuoret aion laittaa kaikki talteen. En yksinkertaisesti osaa olla miettimättä käsitöitä, aina pitää olla jokin homma odottamassa.

Joulu muistoja

Ihana tuikkutalo valkoisena vie ajatukset talven juhlaan vaikkei niin talvista ole. Huomasin aamulla postia hakiessa nimittäin orvokin kukkimassa, kukkapenkissä. Ilmaston muutos on totta. Pienehkö pakkanen sentään luo mielikuvan talvesta. Täytyy yrittää innostaa talon tekijää luomaan Turkoosin Talon, niitä voisi vaikka kerätä.

Pikku tonttu löysi kotinsa meiltä. Posti toi joulukukan sijaan etelä-suomesta kestävän muiston. Ystävä joka muisti meitä on vuosien varrella ollut monessa mukana, olemme olleet seuraamassa toistemme kumppanien löytymistä, lasten odotusta, lasten kasvamista ja monta muuta tärkeää etappia. Toisen historian tuntee ja mitään ei tarvitse selitellä, sellaisia ystäviä ei ihmisellä ehdi olla elämässä monta. Eikä tarvitsekkaan. Minä ajattelen teitä tänään.

Kauniin joulukukan sain läheltä, kummisetäni on erikoistunut kauniisiin kukkiin. Kunnia paikalle pääsi tänäkin jouluna joulutähti.

Lopuksi en voi olla kertomatta rauhallisen eilisen pamausta. Kirjoittelin kortteja kaikessa rauhassa, jälkikasvun ollessa yläkerrassa. Kuului järkyttävä mätke joka päätyi pamaukseen. Juoksin aukaisemaan vintin oven. Jalkojeni juuressa oli keskimmäinen, hän oli pukenut jääkiekkosuojat ylleen ja laskenut vintin portaat banaanilaatikolla alas, veljien hurjasti kannustaessa. Suuren riemun keskellä tarkistin vammat, joita oli yllättävän vähän, toisella puolen päätä kananmunan kokoinen kuhmu. Saarnan jälkeen, joka koski yllytyshulluja ja itsesuojeluvaistoa, pojat jatkoivat leikkejään. En ole aivan varma pitkän joululoman ihanuudesta.

Matka jouluun jatkuu

Aamulla viedessäni lapsia kouluun, näkyi tähtiä, oikeasti. Taivaan ranta oli purppuran punainen. Pakkanen kimalteli puissa. On mukava olla elossa ja kokea omien lasten kanssa jotain luonnon järjestämää ja muovi vapaata, jotain mistä jää jälki sieluun , jonka muistaa myöhemmin.

Eilinen lasten kädentaitoryhmä teki uusio joulupalloja. Vanhojen nuhjaantuneiden joulupallojen elämän saa uuteen loistoon päällystämällä ne esimerkiksi silkkipaperilla. Lapset peittivät pallot silkkipaperisuikaleilla sekä kimalle koristeilla, apuna oli vanha kunnon erikeeper. Tapettiliisteri tai kaikki pva- liimat kyllä käyvät myös. Aikuisen makuun pallon voisi päällystää vaikka ulkomaisen lehden paloilla tai käsin tehdyllä paperilla.

Pienet pahvirasiat saivat myös silkkipaperi päällystyksen sekä enkeli tarroja kylkiin. Paketteja voi käyttää koristeena tai pienen lahjan piilopaikkana.

Tänään on tullut postista joulupaketteja ja joulukortteja hämmästyttävä määrä. Oma olo on vähän epätodellinen, työt alkavat olla kasassa tältä vuodelta. Oman joulun rakennus saa todella alkaa. Illalla on lasten kyläkoululla joululaulu ilta. Huolimatta pikku ukkojen vaivaantumisesta taidan itkeä kuullessani jouluevankeljumin ensimmäiset sanat. Odotan iltaa, taas muisto jota ajatella väsyneenä ja toivottamana. Helmi helminauhaan, toivon tuoja.

Jollakin lailla pöhkö

Olen täynnä energiaa ja en saa unta, joten kirjoittelen teille mitä olen puuhannut viime päivät. Wanhan aseman joulu tapahtuma on nyt sitten pidetty. Kaikki suunnittelu ja järjestely on ohitse ja ainoa asia on ensiviikon loppupalaveri ja palautekeskustelu. Selvisimme hengissä vaikka joskus vähän epäilimme.

Lauantai oli hiljaisempi päivä mutta taianomainen. Valkoinen islanninhevonen teki työpäivän vetäen ihania nelipyöräkärryjään. Kärryissä oli nahkapenkit, sydämen mallinen astinlauta josta pääsi nousemaan kyytiin, punainen villavälly pompuloiden kera ja vanha aisakello sekä pienet kynttilälyhdyt. Vanhan aseman ikkunoista katsoessa tuntui kuin olisi siirtynyt ajassa sata vuotta taaksepäin, Iiris hevosen kulkiessa aseman ohitse. Taidekäsityöläiset olivat pukeutuneet vanhan ajan vaatteisiin ja tunnelma kahvilassa siirsi meidät aitojen jouluruusujen kanssa vuosisadan vaihteeseen. Tuntui kuin ei töissä olisi ollutkaan. Ihmisiltä sai niin kaunista palautetta, että kyyneleet tulivat silmiin.

Tämä päivä oli höyryjuna päivä. Ihmisiä oli enemmän ja lapset kokivat jotain ainutlaatuista. Sai nousta höyryjunan kyytiin ja pääsi kokemaan junan vihellyksen tuoman riemun. Kahvilan pelimannimusiikki siivitti mukavaa tunnelmaa.

Tapahtuman kaikki ponnistukset saivat palkinnon. Kävijä tavoite saavutettiin ja ihmiset tuntuivat aidosti pääsevän siihen tunnelmaan jonka halusimme heille välittää. Kyllä näin järjestäjän vinkkelistä jäi muutama asia ensi vuotta ajatellen korjattavaksi, mutta jotenkin on kohtalaisen tyytyväinen olo. Ihmiset tuntuivat huomaavan myös ne asiat jotka meille olivat tärkeitä, aidot taidokkaat tuotteet, laadukkuuden ja pienten yksityiskohtien huomioon ottamisen. Palaute on tosiaan ollut paras kiitos. Tiedän toki sen ettei kaikkia voi miellyttää mutta jotenkin löysimme sen tien jota haluamme kulkea tässä tapahtumassa ja toki kehittää mutta tiettyyn suuntaa.

Ehkei tarvitse olla paras vaan voi tehdä pientä ja kaunista.

Tämä vaatii myös veronsa, pari viime päivää on mennyt kokonaisvaltaisesti kaikenlaisten ongelmien ratkomisessa. Milloin on soitellut korvatunturille tonttujen aikataulua, milloin bensan ja kaasusytkärin kanssa leikkinyt pyromaania jätkän kynttilän sytytyksessä.

Huomenna on viimeinen kädentaitoryhmä ja taidan sen jälkeen ryhtyä oman joulun laittoon. Ja eihän tässä hätiämitiä, minäpä olin joulusadussa. Istuin hetken Iiriksen vetämissä kärryissä ja voin vaikka vannoa, että aika pysähtyi ja joku ajatteli vain onnellisia ajatuksia.

Keinu keinuni korkealle

Oli pakko kuvata talvisäilössä olevat pelakuut, tietysti joulusäilössä olevan pupun takia. Sorruin ennen isänpäivää ostamaan suloisen pupumukin ja keinuvan pupun. Käyttöä ei tietysti pohdittu ostotilanteessa, pupu vain oli saatava. Nyt kun olen katsellut pupun keinuntaa, luulen aikatauluttomuus haaveen olleen esineen hankinnan perimmäinen syy. On nimittäin äärimmäisen vaikeaa motivoida itsensä työtekoon vielä ensi viikkoon. Huomaan kropan tekevän tenää ja pään olevan jo lomalla.

Ajatuksissa oloon on tietysti hivenen vakavampi syy. En halua vähätellä yhtään työväsymystä mutta läheisen paha olo ja sairaus pysäyttää kuitenkin minut huomattavasti tehokkaammin. Valitettavasti tämä asia ei ole hoideltavissa tehokkaalla työnteolla. Kärsivällisyyttä koetellaan kovasti koska tässä asiassa ollaan toisten armoilla ja jonkin suuremman edessä. Voi vain toivoa asioiden järjestyvän. Ja kyllä niiden järjestymiseen uskon ja hartaasti toivon.

Olen muutaman viikon aikana eri tapahtumissa tutustunut todella mukaviin ihmisiin. Sain tänään sähköpostia ja valokuvan. Olimme "töissä" vierekkäin ja viikonlopussa ehtii jutella kaikenmoista, kiva on kuulla myöhemminkin kuulumisia. Työhän on loppujenlopuksi aika yksinäistä.

Huominen päivä aloittaaa minun viikonloppuni. Lähden jo ajoissa järjestelemään tapahtumaa. Onneksi ajomatka on tällä kertaa tosi lyhyt. Perjantaina pientä säätöä tapahtuman eteen ja sitten launtai ja sunnuntai aamusta iltaan. Viimeinen varattu viikonloppu tänä vuonna. Joku voi tietysti miettiä ettei niitä enää juuri ole mutta kollegan suusta kuultuna; tili on tehtävä joulun alla. Käsityöläinen ei voi valita itse sesonki aikaa.

Jouluun hiljaa hiipien

Kulhollinen palloja kaikille piristykseksi tänä harmaana päivänä. Ulkona on vihonviimeinen ilma. Kosteus tunkeutuu joka puolelle ja hiipii nurkkiin. Harmaa ei päästä valoa lävitse. Päivä on sellainen, että on pakko sytytellä kynttilät ja etsiä kauniita asioita ympäriltä, joten tässä teille jatkoa eilisille joulukuville.

Pikku tontut löytyivät kesäloma matkalta. Tonttuja harvemmin näkee kesällä mutta nämä kolme kaverusta toivat omat tontut niin mieleeni, että matka Turkoosiin Taloon oli varma. Kokokin kuvasi omaa kolmikkoa täydellisesti.

Pukki rukkaa on pikku ukko puraissut poskesta, mutta kunniapaikalle se pääsee joka vuosi. Ketään ei saa hylätä pienien virheiden takia. Tunne on tärkeintä.

Työ tuliaiset päätyivät sittenkin sisälle. Kranssi löysi itsensä koristeltuna eteisen seinältä.

Tontut tulevat muualtakin kuin Korvatunturilta. Joskus riittää pelkästään pala heinäseivästä, vanha rikkinäinen sukka, pieni pala punaista trikoota ja pitkäkarvainen lampaantalja.

Joulun tunnelmaa

Joulu hiipii vaivihkaa nurkkiin, ensimmäiset lahjat on vaihdettu. Paketit alkavat lähteä korttien kera ympäri Suomea ystäville. Ajattelin jakaa joulun tunnelmaa teidän kanssanne. Etsin ympäri Turkoosia Taloa joulun tuojia.

Aamulla vein paperityöt muille jatkettavaksi, vähän töitä kaupalle sekä yhden ryhmän poltetut työt jaettavaksi tekijöille. Suunnittelin myös kahta uutta opetusryhmää keväälle ja laitoin tuntisuunnitelmat valmiiksi. Illalla vein pikku ukon kanssa vielä viimeisen ryhmän poltetut työt pois.

Itsellä epätodellinen olo jatkuu, olen kotona illan poikien kanssa. Yksi tilaustyö pitäisi aloittaa ja listata huomisen hommat ettei mitään unohdu. Koko syksy on ollut niin hektistä etten oikein ymmärrä tälläistä iltaa jolloin saa istua ja vaikka lukea.

Olen tässä miettinyt lankojen hamuamista joululomalle. Värejä löytyy omasta takaa ja lisääkin voi hankkia. Haarukkapitsi "haarukan" etsin jo esille, jos vaikka tulevat langat muuttuisivat huiviksi ja torkkupeitteeksi. Tuftauskoneenkin hankin aikaisemmin syksyllä, joten jonkinmoisen ryijyraidan yritän väkertää hame kankaaseen. Tekniikka vain pitää miettiä aika tarkkaan, ehkäpä teen tuftauksen lujaan pohjakankaaseen joka kiinnitän hameeseen, saas nähdä. Olkaa kilttejä, tontut kiertelee ikkunoiden takana.

Taas yksi rasti almanakkaan

Mukavia naapureita saa töissä ja kerrassaan taitavia. Kotikin komistuu huomaamatta. Henkarikori löysi paikkansa keittiöstä. Mieleen taas jäi mukavat ihmiset savon maalta ja sen takaa.

Viikonlopun työt voi pyyhkiä kalenterista yli. Olo on outo, olin koko viikonlopun erittäin lujasti töissä. Työpaikkana suomen parhaiten järjestetty joulutori, myyjän kannalta. Tuntuu todella epätodelliselta ettei ole väsynyt. Niin se huomioiminen vaikuttaa, jaksaa vaikka mitä. Uutiskynnyskin ylitettiin, naamavärkki löytyi maakunta lehden parhaalta paikalta. Aamulla kahvia juodessa aukaisin lehden ja samantien meni kahvi väärään osoitteeseen. Siinä kakoessa ajattelin ensin negatiivisiä mutta päivän aikana selvisi median mahti. Tuntui että kaikki olivat lehtensä lukeneet. No, karavaani kulkee...

Töitten huono puoli on se, että aina ei jaksa olla lujana kaikkien ihanuuksien keskellä. Luette onnellisen helmien ja punoskorin omistajan blogia. Muutakin ihanaa siellä oli mutta pysyin lujana, reipas tyttö. Helmet ovat paperia joka on leikattu suikaleiksi, rullattu ja lakattu. Käy kaulaa ja ranteeseen. Ihanat. Punoskori on taas metalli henkari jossa on kaaospunontaa, toivottavasti termi meni oikein.

Viikko on vielä kalenteri pujottelua, ensi viikonloppu on viimeinen työviikonloppu. Olen itse järjestämässä tapahtumaa joten puuhaa riittää koko viikolle. Torstaina käyn vielä vetämässä yhden joulu askartelun. Tätähän ette tietysti usko mutta jotenkin vahingossa sovin kesä myyntinäyttelyn juhannuksen jälkeen. Tuntuu, että se lipsahti vanhasta tottumuksesta. Yritän ottaa opiksi ja pysyä lujana. Liikaa ei voi puuhata tai päätyy nykyolotilaan.

Minua on huijattu

Lällälää arvatkaa kuka sai ruusuja hääpäivänä. Yhden kullekin vuodelle, että se Ukko kulta on muru. Kukkiahan oli tietysti pakko kuvata. Sen verran kaunis liukuva väri ruusuissa oli.

Tässäpä teille joulu asetelmaa, Sain itsestäni irti itsenäisyyspäivänä, että siivosin joulusiivon ja koristelin pojille kodin valmiiksi. Ennen joulua kun kiireeni vain lisääntyy ja myöhemmin ei aikaa koristelulle välttämättä ole. Ikkunoiden ylle laitoimme kaksi pientä haapaa ja paljon punaisia palloja sekä valot. Huone on kivasti valaistu tällä lailla ilman kattovaloa.

Ja se suuri huijaus. Talvi on viety. Joku vei kaiken lumen ja talven tunnun keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Tosi kurjaa. Tänä aamuna kun lähdin ajamaan töihin, taivaalta satoi jalkarättejä. Tuuli ja sade muuttui päivän mittaan vedeksi. Minä haluan suomen talven takaisin, Lupaan tehdä oman osani ympäristökysymyksissä ja lopettaa kaiken ponnekaasun käytön, jos joku tuo talven takaisin. Pliis.

Päivä muuten oli onnistunut. Hassua miten jotkut tapahtumat tuntuvat antavat virtaa lisää. Olin matkojen kanssa yhteensä kaksitoista tuntia liikenteessä ja silti tuntuu kun jaksaisi. Välillä kun on tapahtumassa, jossa kädentaidot ovat sivu osassa, niin väsyttää tosi lyhytkin aika. Tänään kaikki asiakkaat olivat jotenkin virittäytyneet tunnelmaa ja jutuissa mukana. Vielä huominen ja kas kummaa, ajatus tuntuu mukavalle.

Odotus

Turkoosin Talon kissa

Nyt on sellainen olo, että odotan huomista kun suurta lahjaa. Tarvitsen vapaa päivän. Huomasin eilen sopineeni kolme tapahtumaa/asiaa perjantaille. Kiire oireilee nyt eka kertaa unohteluna eikä auta vaikka kalenteriin on päivitetty asiat. Eli tämä päivä menee asioiden järjestelyyn.

"Joka puolella pieniä pupuja" käsin maalattu kaitaliina 2006

Eilen vietimme kahden opetusryhmän viimeistä kertaa, Juotiin kahvit ja olin ehtinyt leipoa luumupiirakkaa suklaarahkalla sekä kinkku-juustopiirakan. Lahjojakin sain, ihanan joulukranssin ja itse tehdyn kortin sekä jouluteetä ja suklaata. Olo on kaiken muun lisäksi hivenen sokerihumalainen ja lievästi etova. Suklaa ei ole paras lääke kiireeseen

"Lepäävä lohikäärme" käsin maalattu kaitaliina 2006

Aamun ajattelin viettää puhelimessa asioita järjestellen, joulutapahtuman julisteet haen päivällä sitten leivon jotain illaksi ja opetan vielä yhden ryhmän. Yöt ovat tällä viikolla tuntuneet liian lyhyiltä joten yritän lahjoa pojat nukkumaan huomenna pitkään tai hiipimään aamulla varovasti. En laita kelloa soimaan.

Hämärän hyssyä

Ulkona sataa lunta ja hämärä peittää maisemaa vaikka on päivä. Jotenkin energia taso on verrannollinen valon määrään. Olemme jutelleet Ukko kullan kanssa työ määrästäni ja tulleet yhdessä tulokseen matkailun vähentämisestä. Tulen ensi vuonna keskittymään entistä enemmän opettamiseen. Jatkuva poissa olo rassaa koko sakkia. Niinhän sitä sanotaan ettei ne suuret tulot vaan pienet menot. Kokonaan en matkoja lopeta mutta pienennän piiriä sekä harvennan kertoja. Ehkäpä ehtisin syventyä entistä enemmän suuriin intohimoihini, sisustamiseen ja puutarhanhoitoon, perhettä unohtamatta.

Kuvasin lahjaksi saamiani itse tehtyjä kynttilöitä. Ovat niin kauniita etten henno niitä polttaa. Lahjan antaja oli vielä tehnyt kauniin pannan kynttilöiden ympärille. Asetin kynttilät olohuoneen sivupöydälle kuvattavaksi, pöytä on Ukko kullan papan tekemä ja ajan patinoima. En rapsutellut maalia pois vaan pesin ja harjasin pehmeällä harjalla irtolian pois, jalat ovat vielä kauniimman väriset. Ajattelinkin kuvaavani jonkun mukavan jouluasetelman pöydän päällä, että saisitte käsityksen koko komeudesta. Myöhemmin.

Valoa yössä

Olin töissä koko päivän ja laskukiidon jälkeen auto pysähtyi Turkoosin Talon pihaan. Ukko kulta oli viritellyt heinäseipäisiin lyhdyt. Pimeässä ne loistivat pihatien molemmin puolin. Lyhtyjä oli myös sijoiteltu puiden oksiin. Lyhtyjen puut oli valittu niin, että joka ikkunasta näkee yhden. Minulta tuli itku, harvoin sitä tunteen olevansa niin onnellinen ja kiitollinen siitä mitä itsellä on. Minulla on hyvä mies, terveet lapset ja ihana koti. Minä saan tehdä sitä työtä mitä rakastan. Ja voi pojat, että minä olen väsynyt.

Yksi tapahtuma on pyyhitty taas kalenterista. Ensi viikko näyttää vaihteeksi täyteen ahdetulta. Huomenna illalla teemme kädentaitokerhossa jääkaappimagneetit. Materiaalina on pyykkipojat ja softis. Nähtäväksi jää millaisia jääkaapin sulostuttajia syntyy. Tiistaina ja keskiviikkona posliinipiirit kokoontuvat viimeistä kertaa ennen joulua, joten vietämme nyyttäreitä ja ope leipoo. Mitä leivon on vielä hämärän peitossa mutta selkiytyy varmaan tiistaihin mennessä.

Torstaina on itsenäisyyspäivä ja Ukko kulta on ollut virallisesti vieressä kulkijana kymmenen vuotta. Kyllä aika kulkee, vastahan minä sen napaan törmäsin. Hääpäivää emme juhli mitenkään virallisesti, käymme ennen joulua tatuoimassa käsiimme jatkuvuutta merkitsevät symbolit. Katsotaan kumpi pyörtyy.

Arki astuu perjantaina kuvioihin. Olen kaupassamme töissä päivän. Lauantai ja sunnuntai meneekin sitten taas käsityötorilla. Sunnuntai iltana joku nimeltä mainitsematon käsityöläinen voi olla jokseenkin raato. No, jos ei sauna ja terva auta, se on menoa.

Hiiren pesä

Eipä tullut tästä päivityksestä sukkien salatusta maailmasta kertova. Ajattelin päivällä kertoa teille eilisestä työkeikasta. Herrasmies aiheutti suurta hämmennystä kyselemällä englanniksi sukkien salaisuuksia. Myyjä kerrallaan pakeni paikalta. Vähän ilkeämielisesti tapahtuman seuraaminen aiheutti meille vieressä oleville suurta hupia. Anteeksi.

Päivällä siis syntyi monta uutta käsityöläisblogia. Odotan innolla osoitteita, jotta pääsen seuraamaan tutuksi tulleiden tulevia tekemisiä. Ajatus yhteisestä suljetusta kollega blogistakin jäi kytemään. Luulen, että se idea syttyy roihuun ja toteutuu pian.

Tulin kotiin iltapäivällä ja takki oli aika tyhjä. Ukko kullan lämmittämä sauna ja takan lämpö toivat mieleeni maalaamani lampunjalan. Kuvan värit eivät toistu aivan aitona ja kuvakin on kotistudio tasoa. Ehkäpä tunnelma kuitenkin välittyy. Hiirellä on hyvä olla koti pesässään, niin minullakin kun käperryn omaan nojatuoliin saunassa lämmiteltyäni. Ukko kullan kanssa jutellaan päivän melskeistä ja seuraillaan jälkikasvun touhuja. Kaikkialla on hiljaista ja pimeys peittää pellon reunaa. Vasta huomenna on uudet menot ja työt.

Liehittele opettajaa

Kurssi terveisiä jälleen. Ympärillä käy verraton naputtelu kun kurssimme viimeisenä kertana kaikki luovat blogejaan. Hämmentävä kokemus on myös se, että opet on ihan oikeasti on seuranneet mitä puuhaa. Niinpä edelliset kirjoitukseni aiheuttivat hyvän tahtoista vinoilua liehittelystä. Kun pääsen kotiin, laitan sitten omaa elämää ja työtä koskevan päivityksen. Jopa kuvia on tulossa. Olin eilen illalla myyntitapahtumassa ja seuraavan päivityksen aihe voisi olla "Hämmennystä sukkaosastolla" töissäkin voi olla kivaa.