Joulu muistoja

Ihana tuikkutalo valkoisena vie ajatukset talven juhlaan vaikkei niin talvista ole. Huomasin aamulla postia hakiessa nimittäin orvokin kukkimassa, kukkapenkissä. Ilmaston muutos on totta. Pienehkö pakkanen sentään luo mielikuvan talvesta. Täytyy yrittää innostaa talon tekijää luomaan Turkoosin Talon, niitä voisi vaikka kerätä.

Pikku tonttu löysi kotinsa meiltä. Posti toi joulukukan sijaan etelä-suomesta kestävän muiston. Ystävä joka muisti meitä on vuosien varrella ollut monessa mukana, olemme olleet seuraamassa toistemme kumppanien löytymistä, lasten odotusta, lasten kasvamista ja monta muuta tärkeää etappia. Toisen historian tuntee ja mitään ei tarvitse selitellä, sellaisia ystäviä ei ihmisellä ehdi olla elämässä monta. Eikä tarvitsekkaan. Minä ajattelen teitä tänään.

Kauniin joulukukan sain läheltä, kummisetäni on erikoistunut kauniisiin kukkiin. Kunnia paikalle pääsi tänäkin jouluna joulutähti.

Lopuksi en voi olla kertomatta rauhallisen eilisen pamausta. Kirjoittelin kortteja kaikessa rauhassa, jälkikasvun ollessa yläkerrassa. Kuului järkyttävä mätke joka päätyi pamaukseen. Juoksin aukaisemaan vintin oven. Jalkojeni juuressa oli keskimmäinen, hän oli pukenut jääkiekkosuojat ylleen ja laskenut vintin portaat banaanilaatikolla alas, veljien hurjasti kannustaessa. Suuren riemun keskellä tarkistin vammat, joita oli yllättävän vähän, toisella puolen päätä kananmunan kokoinen kuhmu. Saarnan jälkeen, joka koski yllytyshulluja ja itsesuojeluvaistoa, pojat jatkoivat leikkejään. En ole aivan varma pitkän joululoman ihanuudesta.