Aamulla viedessäni lapsia kouluun, näkyi tähtiä, oikeasti. Taivaan ranta oli purppuran punainen. Pakkanen kimalteli puissa. On mukava olla elossa ja kokea omien lasten kanssa jotain luonnon järjestämää ja muovi vapaata, jotain mistä jää jälki sieluun , jonka muistaa myöhemmin. Eilinen lasten kädentaitoryhmä teki uusio joulupalloja. Vanhojen nuhjaantuneiden joulupallojen elämän saa uuteen loistoon päällystämällä ne esimerkiksi silkkipaperilla. Lapset peittivät pallot silkkipaperisuikaleilla sekä kimalle koristeilla, apuna oli vanha kunnon erikeeper. Tapettiliisteri tai kaikki pva- liimat kyllä käyvät myös. Aikuisen makuun pallon voisi päällystää vaikka ulkomaisen lehden paloilla tai käsin tehdyllä paperilla.
Pienet pahvirasiat saivat myös silkkipaperi päällystyksen sekä enkeli tarroja kylkiin. Paketteja voi käyttää koristeena tai pienen lahjan piilopaikkana. Tänään on tullut postista joulupaketteja ja joulukortteja hämmästyttävä määrä. Oma olo on vähän epätodellinen, työt alkavat olla kasassa tältä vuodelta. Oman joulun rakennus saa todella alkaa. Illalla on lasten kyläkoululla joululaulu ilta. Huolimatta pikku ukkojen vaivaantumisesta taidan itkeä kuullessani jouluevankeljumin ensimmäiset sanat. Odotan iltaa, taas muisto jota ajatella väsyneenä ja toivottamana. Helmi helminauhaan, toivon tuoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti