Ryhmissä oli levotonta. Jouduin hakemaan taikalaatikon pohjia kahdesta kaupasta. Hyvä kun ei poliisit tulleet tarkistamaan mitä puuhasin kun raahasin laatikoita täynnä olevia jätesäkkejä ympäri kaupunkia. Kaikki muut kyllä huomioi. Niin, että jos näit kahta täyttä jätesäkkiä tuskastuneena raahaavan tädin se olin minä. Ja, kyllä oli hiki.
Mietin johtuiko lapsiryhmien levottomuus siitä, että itse oli väsynyt vai mistä. Veikkaan omaa oloa. Positiiviseen viritykseen palatakseni, en jaksa kauan valittaa, huomenna ei ole kuin omia hommia.Kankaat saavat luvan muuttua koko päivän uusiksi tuotteiksi.
Huomenna ehdin myös halailla poikia ja nähdä ukkokultaa muutenkin kuin vilaukselta. Blogi saa myös uusia kuvia, jos aurinko paistaa, ulkona kuvattuja.
Tässä hetkessä on ihanaa se, että tietää miltä tuntuu kun menee nukkumaan. Oikaisee itsensä patjalle ja vetää peiton päälleen. Puuvilla tuntuu ihanan viileältä ja pehmeältä. On aivan hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti