Tuntuu tutulta

Tuntuu kuin elämä polkisi paikoillaan. Olen samassa tilanteessa kuin ennen joulua. Taas on opetuspäivä takana ja seuraava päivä edessä. Tänään olen sen opetuksen lisäksi keskustellut panderollin koosta ja tarpeesta, käynyt valitsemassa flaijerin paperia, sopinut huomista hanhenmunan hakua. Valittanut ympäriinsä, kun ei saada kuin reilu sata hanhenmunaa. Näyttelyt pukkaa maaliskuulle ja maalattavaa pitää olla tarpeeksi. Ai niin, kävin myös ihastuttavan mutta kieltämättä oudon keskustelun ihmisten suvaitsevaisuudesta. Avartavaa, että niin mielipiteistään tietoinen ihminen oli niin suvaitseva:) Tietokoneet( tai ihmiset) myös aiheuttivat ohi menevää paniikkia tapahtumamarkkinoinnissa. Kuten huomaatte kiireistä, muttei tylsää.

Päivän auringon paiste oli ehdottomasti odottamani postipaketti. Sain ihanat kirsikan väriset pellavahousut sekä muita ihanuuksia kirkkaissa väreissä. Elän pukeutumisessa kautta, ihanat värit. Olen omaksunut asenteen ihmisten katseisiin, että jotainhan ne kuitenkin puhuisivat. Niinpä kuljen keväällä batiikkikankaisessa turilas ja jäärä takissani. Nimi takille tulee siitä, että muistutan ihan oikeasti koppakuoriaista hiippahupussani. Jos joku siitä iloa saa, suon sen mielelläni ja itselläni on kaikista mukavinta. Sitä paitsi ,kun on vähän tälläinen taiteilijaboheemi, niin kyläläiset antaa paljon anteeksi, jollakulla kun on aina messevämpi juttu kerrottavana mitä sillä Tiiulla oli joskus päällään. On minulla ollut pitkä musta kausikin, muttei se kuulkaa minulle ihan oikeasti sopinut. Ja iästä alkaa olla se hyöty, että saa olla punainen hame ja liilat housut sekä violetti paita ja silti ne ottaa vakavasti. Tällä hetkellä jahtaan pitkää turkoosia nahkatakkia, vainu jo on.

Elintarvikevärien ihmeellinen maailma

Elintarvikeväreillä kokeilut on kuivuneet ja kuvattu. Yllä vihreällä elintarvikevärillä värjättyä kampavillaa. Etikkaliemessä lilluttelin ensin ja sitten lämpimään väriveteen ja kuumennus. Rauhassa saivat langat saivat jäähtyä ja vesi muuttua kirkkaaksi. Väriä oli kuten näette tosi reilusti. En ehkä ole ko. värjäyksen ylin ystävä, helppoudesta huolimatta. Johtuen ehkäpä kokeilun luonteesta en oikein päässyt värjäyksen makuun, liian nopeaa ja helppoa. Väri sinänsä oli ihan kiva, lanka huuhtelun ja kuivauksen jälkeen miellyttävän tuntuista.

Toiseen kuvaan pääsivät edellinen vihreä lanka sekä alkuperäisesti roosa seitsemän veljestä lanka. Tein noin 20 gramman pieniä vyyhtejä. Muuten samat toimet kuin edellä mutta kaatelin eri liemiä vähän sinne tänne. Väreinä sininen ja vihreä. Ja taas todella väripitoiset liemet.

Jos haluaa värjäillä omassa koti keittiössä elintarvikevärit ovat mukava ja helppo tapa värjätä. Hajutkaan eivät häirinneet. Olen joskus käyttänyt kool aid mehujauheita, haju on ollut todella kamala. Värit sinänsä aivan kivoja. Haju ja värjäystulos vaan ovat laittaneet miettimään, millainen on mehuja juoneen sisäelimien väri.

Hain postista tänään väripaketin. Muutama väripussi, alunaa, viinikiveä ja rautavihtrilliä. Padat kiehumaan pikapuoliin ja puretus pois alta. Sormet syyhyävät liemien keittoon pääsyä. Kahviliemen laitan tänään tekeentymään sekä sipulinkuoret. Teellä värjäämistäkin olen miettinyt, aikaisemmin olen enkelinukkien ihon kangasta värjännyt teellä ja ollut todella tyytyväinen. Tulee aivan noita-akka olo kaikista liemien suunnittelusta. Pikku ukko jo sanoi minua katseltuaan, vihreällä värjäyksen jälkeen, " äiti, sinulla on avaruusolion kynnet"

Jostain se on aloitettava

Kaikista tietokone tumpeloista tumpeloin on saanut tartunnan. Olin tänään käsityöläisten koulutuksessa ja näin saatu oppi kantaa hedelmää. Olen käyttänyt nettiä ja katsellut sisustus-sekä käsityöblogeja kieli pitkällä. Jihuu ja nyt saan laittaa ajatuksiani omaan blogiin.

En usko, että kenelläkään on ollut Turkoosin talon vaje. Enemmän on kyse siitä, että oppii uutta ja uskaltaa asioita. Näkee elämän väreissä. Ajatukset siitä miten voi kertoa itselleen ja muille mitä puuhaa.

Teen omaa työtäni yksin, käsityöläisenä. Minulle muodot ja värit ovat työvälineitä, jotain tuoteideaa ajattelen viikkoja tai kuukausia. Joskus ideoiden vieminen valmiiksi tuotteeksi on yhtä tuskaa.Se ,että Turkoosi talo on taajaman ulkopuolella, ei tee asioista yhtään helpompia. Ajatus vapaasta ajatusvirrasta blogi muodossa on aika kiehtova.

Käsityöläisyys on minulle elämäntapa, työ ja harrastus. Kaikki erilaiset työtekniikat mahdollisuuksia, kaikki oivallukset suurta juhlaa. Voi sitä onnistumisen tunnetta, kun käsi saa siveltimen kääntymään sinne minne sen haluan menevän.