Syksy tuli, puli puli

Hiljaiseloni jatkui kauemmin mitä suunnittelin. Elämä vei ja aikataulut väsyttävät. Olen tämän vuoden aika huomannut ihmisen pienuuden elämän aallokossa. Kaikki hienot suunnitelmat, työ kuviot ja elämän hallinta menettävät merkityksensä kun kulkee läheisen vierellä viimeisiä yhteisiä askeleita. Saan kulkea auttaen läheistäni vielä vähän aikaa. Voimani vain keskittyvät tuohon tehtävään niin intensiivisesti, että joudun kaiken muun tekemään puolella teholla.

Kesän suunnitelmani ja työni menivät aivan omia latujaan, suunnitelmiani en pystynyt, enkä halunnut pitää . Valitsin lähimmäisen roolin. Tänä puolenatoista kuukautena olen sitten ollut enemmän äiti, tytär, pojan tytär, vaimo ja auttava sukulainen kuin käsityöläinen. Lähi viikkoina ja kuukausina olemme läheisten kanssa myös saattohoitajia. Haluamme olla.

Oma perheeni pitää minut onneksi arjessa kiinni. Pojat ja Ukko kulta auttavat. Opetustyöt luovat tutun rytmin syksyyn. Pieniä tapahtumiakin on lähiseudulla, joihin voi osallistua liikoja murehtimatta.

Kiitos kaikille, jotka minua kaipailivat, on ihanaa olla muistettu. Bloggaaminen on varmaan satunnaista syksyllä mutta ajattelin laitella kuvia syksyn töistä ja sisustuksen edistymisestä. Tapettikin on hankittu olohuoneeseen. Tumman sininen kiurujen yöhän se sitten päätyy piristämään valkoista, harmaata sekä mustaa. Ukko kultaa on myös ahdisteltu keittiön pöydän värin vaihdon merkeissä, vihreä tai sininen olisi toiveissa. Virtaa siis löytyy vielä hiven. Onneksi tuo elämä on opettanut päivän paistavan ja sateenkin olevan kaunista.