Onnea on kun ei sada ja voi mennä isän sekä veljien kanssa kalaan. Kun voi kuunnella hiljaa veden ääniä ja odottaan kohon katoamista veden alle. Hiljaa puhella niitä näitä. Suunnitella miten äiti paistaa kalaa iltapalaksi. Miettiä minkä matkan jaksaa polkea seuraavan päivän pyöräretkellä. Kertoa mitä haluaa eväsleipien väliin ja kysyä etteikö voisi ottaa suklaahippu keksejä myös evääksi. Onnea on olla vain. Järven ranta hiljaisessa kesä illassa voi muistua mieleen vielä paljon kauemmin kuin kaikki ne puuhamaat.
12 kommenttia:
Ihana juttu. Totta on, että omat retket ja kalareissut ovat niitä lapsuuden tähtihetkiä, jotka jäävät mieleen.
ai niin minulla on sinulle timantti huomenna blogissani.
Juuri näin. Säälittäviä ne suorittaja-aikuiset lapsineen, jotka eivät tätä taitoa osaa.
Hyviä kalareissuja!
Yllätys, että edellisessä postauksessa olevat kotisi kuvat mattoineen eivät olekaan riemukkaan eri värisiä, vaan valkoista ja harmaata.
Hieno kuva. Kivoja juttuja kaikki kertomasi ja mikä parasta sopivat laihemmallekin kukkarolle.
Ja vielä enemmän onnea on, jos sattuu saalistakin saamaan. Tuoreessa muistissa on viime sunnuntain onkireissu, jolloin kuvittelin saavani kalaa seuraavaksi päiväksi ruokapöytään. Ei saatu luonnonkalaa, mutta saatinpa sentään roppakaupalla raitista ilmaan :D
Voih... Varmasti teillä on siellä onnellinen pieni mies:) Kaunis kuva.
Mari
Hei kaikille, kalaa tuli ja paistettiin pannulla voissa. Onnellisia miehiä oli koko rivi:)
Hanne, pohja on valkoharmaa musta mutta yksi makuuhuone turkoosi, keittiön seinä limen värinen ja yläkerran muuri punainen. Nyt metsästän värejä tyynyillä tauluilla yms.
Arleena kiitos timantista. Laitan postauksen tänään kun ensin oikein mietin. Hätiköiden ei tule hyvä:)
Onnellista kalareissua ja tervehdys täältä pitkästä aikaa...
onnea olisi lukea kuulumisiasi - missä lienet?
missä olet ?
Huhuu!
Mari
MItä, minne olet kadonnut? JO on ikävä sanojasi!
Lähetä kommentti