Kotiinpäin, ajan kujaa pitkin aamulla, illalla, kaikkina vuodenaikoina. Väsyneenä, innostuneena. Välinpitämätön en ole ollut koskaan. Keväällä hiirenkorvat. Kesällä syvän vihreät lehdet. Kullankeltaiset puut syksyllä, ennen talven paljaita puita. Maisemaan ei tunnu väsyvän koskaan.
Ensi viikon pitäisi olla aikataulullisesti olla armeliaampi. Huomenna papereiden pyörittelyä, läheisen luona vierailua, posliininmaalausta. Tiistaina, keskiviikko ja torstai menevät opettaessa. Poikien kanssa ajattelin istuttaa papukaijatulppaaneja ja jättilaukkoja. Pihassa pitäisi muutenkin möyriä ennen pakkasia. Ukko kullan kanssa on projektina uusi teline postilaatikolle. Heinäseipäät on jo kaivettu esille sitä varten. Puuhaa piisaa mutta on mukava kun se on rauhallista pikku puuhailua. Työn iloa kaikille ensi viikoksi.
4 kommenttia:
Sinulla on kaunis kotitie.
Ihana tie! Minä aina kanssa puolustelen samaa lenkkireittiäni - en taida siihen kyllästyä koskaan, sillä se on joka vuodenaikaan tai kellonaikaan, sään ja valon mukaan aina erilainen:) Kotitie on sitten vielä enemmän, siinä on se kotiinpaluun ihana tunne...
Kuja tuntuu ihan kutsuvan kotiinpalaajaa kotiin! Ymmärrän, ettet ole koskaan välinpitämätön.
Arleena, paras minusta :)
Inkivääri, On ihana kun näkee saman maiseman eri vuoden aikoina. Vuoden kulku paljastuu aivan eri tavalla.
Hanne, Talvella pienet kynttilälyhdyt vielä viitoittavat tietä kotiin palaajalle ja rakkaat odottavat. Ei voi olla parempaa matkaa taitettavana.
Lähetä kommentti