Ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella

Luonto näyttää kauneimman puolensa, aurinko hellii. Ihmismieli kehitti jostain syystä mustan päivän. Sanoja ei oikein ole. Ihmislapsen paha olo ylitti kaiken käsityskyvyn. Mistä syystä lapsemme ja nuoremme eivät saa apua ajoissa, miksi emme huomaa ajoissa pahaa oloa? Olemmeko niin kiinni omassa kiireessämme ettemme uskalla tai halua puuttua ajoissa toisen hätään. Onko helpompi kulkea ohitse ja kääntää katse?

Vastausta kysymykseen miksi, on hankala, jos ei mahdoton saada. Halaan tänään poikiani lujaa, yritän kuunnella mitä heillä on sanottavaa nyt ja myöhemmin. Toivon, että en koskaan kadottaisi puheyhteyttä heihin. Toivon, että he tietävät vanhempiensa tukevan heitä ja hakevan yhdessä apua. Niin toivon, koska varma en voi olla.

Ajatuksissa mietin kaikkien osallisten sekä omaisten hätää ja ahdistusta. Toivon viisaita ihmisiä avuksi, suojelusta auttamaan kaikkia. Harkitsevia ja myötäeläviä tekemään päätöksiä tulevaisuudessa, jotta voisimme auttaa ennen eikä jälkeen.