Yhtä hämärän hyssyä koko päivä. Viritin takan päälle kynttilät. Ainoa paikka meillä missä pienin pyromaani ei mene laittamaan tyhjiä vessapaperin hylsyjä liekkeihin. Hänelle ei oikein aukene miksi vanhemmat juoksevat vähän aikaa lujaa jos niin tekee. Täysi arvoitus tuntuu olevan myös se, miksi hänelle huudetaan sen jälkeen. Olen miettinyt tänään monenlaisia matkoja, fyysisiä, psyykkisiä, todellisia ja mielikuvitus. Onko elämä matka? Milloin kiiruhdan juoksuun, milloin tarvitsen tuen ja kanssa kulkijan? Onko työprosessini matka? Syntyykö taidetta vain vaikeilla matkoilla? Onko helpompi ja kevyempi matka jotenkin arvottomampi? MatkaUskallatko seurata pyrstötähteä, myrskytuuliin yksin lähteä?
Uskallatko astua aarrelaivaan jota eivät muut nää?
Kuuletko jo tuulessa paukkuvat purjeet?
(Heli Pukki) Jospa jokainen uskaltaisi tehdä matkan itseensä, valita tien itsellensä.
3 kommenttia:
Puhuttelevia sanoja...
Kynttiläasetelma on tosi hieno ja varmaan vähän ylempänä pääsee hyvin oikeuksiinsa : )
Kaunis kynttiläasetelma.
Hieno runo
Sariw,kiitos Heli Pukki on suosikkini. Kynttilöiden toinen paikka on meillä takassa luukun takana joten takan päällä on oikein edustava paikka:)
Arleena, kiitos. Syksyllä sitä jotenkin vaistomaisesti etsii kynttilän valoa täällä puskassa.
Lähetä kommentti