Voiko tämä olla totta

Aamulehteä hakiessani ei nenä jäätynytkään, jotenkin tuntui kuin ilma olisi kääntynyt lempeämpään asentoon. Lämmintä ei ole vieläkään muttei myöskään jäätävää. Narsissit aloittavat kukintaansa ja esikot nostavat päänsä. Lehden haku tuntui suorastaan ylellisyydeltä. Talvella kun tuuli puhaltaa peltojen yli, asia ei ole todellakaan niin ihanaa, silloin muutama kymmenen metriä on tosi kärsimystä. Nyt saa lempeä kevät tuuli puhaltaa ja levittää lämpöä.

Aamun työt alkoivat pyykinpesulla, ruuan laitolla uuniin ja tiskikoneen tyhjennyksellä sekä täytöllä. Nyt välissä otin kupin kahvia ja kirjoittelen teille. Seuraava työ on kaavan vääntäminen A-linjaiseen tunikaan. Teen tunikaa ohuesta pellavasta sekä paksusta. Tunika saa kankaaseen aplikoituja kuvioita, siveltimellä maalattuja kohtia ja kirjontaa langalla. Oma koeversio tulee kierrätyskankaasta, vanha pellava pöytäliina saa uuden ehomman elämän. Parasta on se, että minä saan pakollisen koeversion lisäksi vaatteen poikien torstain kevätjuhlaa. Tämä aika tuntuu suhahtavan vauhdilla, poikien koulun loppuun on enää kaksi viikkoa. Sitten kirmaavat lapset loma puuhiin.

Esikoisen synttärijuhlat alkavat olla käsillä, juhla kuume nousee. Esikoinen esittelee milloin mitäkin suunnitelmia. Äitiä vähän hirvittää mitä keksitään tänä vuonna. Onneksi vielä tähän asti hommassa on säilynyt joku järki. Äitiä ja isää juhlat työllistävät kaksi viikonloppua, toisena kaverisynttärit ja toisena sukulaiset. Meilläpä leivotaan sitten koko talven edestä.