Aamun palaverin jälkeen käväisin kaupassa. Ruokakaupan oven vieressä on ihana, ystäväni pitämä, kukkakauppa. Ajattelin hetken mielijohteesta hakea pienen kimpun keittiön pöytään. Katsellessani kukkia, huomasin perimmäisessä nurkassa muutaman pionin kukan. Oman näköinen kimppu oli sidotettava. Ihanat tummat kukat saivat minut todella hyvälle mielelle. Niinkin ikävä puuha, kuin siivoaminen tuntuu mukavalta, kun voi ohi mennessään vilkaista ihanaa kimppua.Eilen palauduin myöhään kotiin. Ensin nautin illalla upeasta teatteri esityksestä. Kalevalainen musiikki ja lausunta jäivät kaikumaan alitajuntaan. Esityksen jälkeen tapasin kollegoja ja nautin heidän seurassaan iltapalan sekä kuuntelin lasten ohjauksen niksejä. Oikein virkistävä ilta. Kotiin ajelin hiljaisuuden vallassa, ihaillen alkukesän vaalean vihreää. Tien lähelle oli laskeutunut lepäämään kaksi joutsenta. Pitkähkössä heinikossa ne olivat ylimaallisen kauniita. Ehkäpä luonto kertoo jotain minulle, näen usein joutsenia yksin ajaessani.Ulkona pörrää kesän ensimmäisen ruohonleikkuun ääni. Jälkikasvu pelaa jalkapalloa ja pitää omaa mekkalaansa. Huomenna on edessä kivikauden kylä ja uudet tuulet. Tänään ehtii vielä juoda kahvit auringossa.
4 kommenttia:
Luonto ja kukat, mikä sen parempaa.
Arleena, nuo pionin kukat oivat ihana piristys, ennen omien kukintaa.
Ihan oikein teit, että ostit kukkia itsellesi eikä aina vain toisille. Varsinkin, kun siitä tuli hyvä mieli.
Hyvää viikonvaihdetta!
Hanne, kukat hennon joskus ostaa itselleni. Se raha minkä pistää pieneen kukkakimppuun, tulee takaisin moninkertaisena, kun ohi mennessään ilahtuu joka kerta.
Oikein hyvää viikonvaihdetta sinulle myös.
Lähetä kommentti