Lapseni käyvät kyläkoulua, kohtuullisen elinkelpoista, jos näinä päivinä niin uskaltaa sanoa. Pienen koulun kauneus tulee esiin näissä yhteisissä juhlissa. Tervehdimme opettajia tuttuina. Lasten tovereiden vanhempia oli hauska nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Tervehdin kädentaitoryhmieni osallistujia, aikuisia ja lapsia. Osa ihmisistä kyseli jo syksyn kurssien aikatauluja. Oli yhteisöllinen ja turvallinen olla.
Sitten se pääasia, ohjelma. Tänä vuonna oli ohjelman kokoaminen onnistunut poikkeuksellisen upeasti. Ykkösten ja kakkosten runoratsut kirmasivat lavalle ja yleisö oli myyty. Itse valmistetut keppihevoset ravasivat niin, ettei osa meinannut lavalla pysyä. Reippaasti runot kajautettiin laukan lomassa. Keskimmäisen hepan tunnistimme isän kokoa 49 ,vihreäksi villasukaksi josta luovuttiin kevät talvella. Ylpeinä seurasimme lapsemme hevosen käsittely taitoja. Äiti itki, haikeudesta ja ylpeydestä.
Nelosten mustan kissan tango oli tanssiesitys vailla vertaa. Vasta loppunut Tanssii tähtien kanssa ei yltänyt sellaiseen tunteiden liikutukseen kuin eilinen tango. Salillinen vanhempia nauroi ja itki suurta tunnetta. Vakavat kissamme tangosivat sydämen kyllyydestä. Hattupäiset vakavat kissa herrat johdattivat daaminsa sellaiseen tunteeseen, että sitä olisi katsellut koko illan. Ja äiti itki, eikä siellä ollut edes biologisia mukana.
Kolmosten puujalka vitsit naurattivat. Esikoinen yllätti isän ja äidin, reippaasti ja eläytyen kajahtivat vuorosanat salin peränurkkaan. Palkintona aitoa naurua. Ja taas äiti itki. Voi, että kun minulla on etevä poika.
Vitosten hölmöläistarina upposi yleisöön kuin lämmin veitsi voihin. Naurun jälkeen siirryimme iloisiin ja haikeisiin tunnelmiin. Kutoset heittivät muisteloillaan jäähyväiset. He siirtyvät yläasteelle, keskustaan. Kutosten esitys herätti taas tunteen siitä, kuinka pian nuo lapsoset siirtyvät elämässä eteenpäin. Ja äiti itki.
Tuollaiset eilisillat kantavat kauan. Lapset olivat aidosti ylpeitä onnistumisestaan, me vanhemmat vielä ylpeämpiä. Peipon pesää laulaessamme olimme onnellisia ja huolettomia, kaukana kavala maailma. Hyvä niin. Arvasitte, äiti itki, onnesta.
Leppoisaa viikonlopun alkua, huomatkaa ne pienet asiat. Halit , pusut ja lämpimät pullat.
6 kommenttia:
:o)
Magi, niinpä :)
Niin saivat omat lapsenikin käydä pientä kyläkoulua, tuli tuttu tunne lukiessani tekstiäsi. Nyt on kuopuksemme lakkiaiset ja saammekin vieraaksemme tuon kyläkoulun opettajan monen vuoden takaa.
Eija, onneksi olkoon lapselle urakan suorittamisesta. Äidille onnittelujen lisäksi jaksamista juhlan järjestelyyn. Viettäkää oikein ihana juhla.
Meidän lapsemme eivät kyläkoulussa ole olleet, mutta minä olen aikoinaan saanut nauttia kyläköulun tunnelmasta, jota silloin ei tietenkään tunnistettu. Vasta nyt kun kaikki on ohi, muistoissa tulevat ne tunteet, tuoksut ja tapahtumat.
Lapset herkistävät aina aitoudellaan ja omat lapset ovat tietysti kaikkein ihanimmat.
Hyvää viikonloppua.
Arleena, kiitos samoin. Eivät omatkaan lapset kyläkoulun tunnelmaa arvosta mutta me aikuiset tiedämme joskus asian valkenevan.
Lähetä kommentti