lauantai 31. toukokuuta 2008

Kesälaitumille

Joinakin aamuina on tavallista vaikeampi orjentoitua perhe elämään. Minua väsytti aivan sairaasti herätyskellon soidessa. Sain itseni kahvin keittoon pienellä kannustus puheella. Aivot eivät kyllä lähteneet käyntiin, ruumis vain liikkui. Pikku ukko tuntui olevan yhtä pyörryksissä, pyysi minua herättämään kun kello on kuusi, herätys oli puoli kahdeksalta. Keskimmäinen oli pukenut juhlavaatteet jo puoli kuusi, oikeasti. Esikoinen makoili sohvalla peitteen alla, nudistina tietysti.
Kahvipöytä keskustelu meni upeasti hilseen ylitse. Keskimmäinen halusi kertoa avaruus-ja aikamatkailusta. Teleportin kohdalla ajatukset pomppivat muihin asioihin, vaikka yritin näyttää siltä, että tiedän mistä puhutaan. Ukko kulta oli keskittynyt teräväpiirto television etuihin ja sisäisiin digibokseihin????? Joskus eläminen neljän miespuolisen kanssa kasaa huusolliin sellaisen määrän testosteronia, ettei tällainen naisihminen tahdo kirkumatta kestää.
No, tärkein on tehty, lapset puettu ja noutamassa todistuksiaan. Äippä kirmaa kuumaan suihkuun ja etsii itselleen juhlatamineet. Kohta juhlitaan ylioppilasta.
Ai niin, arvatkaa mitä opet saivat kesämuistamiseksi. Termarit tietysti!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuntui niin tutulta tuo mitä sanoit neljän miespuolisen kanssa asumisesta ;) Tiedän mitä (kauhulla) odottaa kun pojat (nyt 4,5 ja 7) tuosta kasvavat mopoikään.

Mielenkiitoisen näköinen tuo kivikauden kylän asumus näin kuvienkin perusteella. Täytyisiköhän sitä tehdä omaankin pihaan jokin tuohimaja? Edes pienelle pihatontulle :)

Hanne kirjoitti...

Vai sinne ne termarit menivät! Hyvä, että tuli käyttöä.

Yritähän jaksella sen miesväkesi kanssa.

tiiu kirjoitti...

Risulintu, kiva kun käväisit. Hyvä tietää, että kohtalotovereita on. Yleensä mies valtaisuus ei häirise. Sitä vain huomaa olevansa hivenen eri aaltopituudella kuin tämä miesväki. Jos tuohirakentaminen kiinnosta ja keski-suomessa Sarijärvellä liikutte käykää ihmeessä ottamassa mallia tontun majaan. Takaan, että miesväkikin viihtyy.
Hanne, termareita jäi minullekin. Hain opeille uudet:) Kiitos joskus tarvitaan naisvoimaa..