Vihertää

Kaikki vihertää. Hitaasti alkanut kevät on täydessä vauhdissa.

Lauantaina vietin päivän tehden savitöitä raakapolttoa varten. Kahden viikon kuluttua on vuorossa lasitus ja rakupoltto. Samana viikonloppuna on veljeni hääateria ja Ukko Kullan issikan osajahtaus, joten aikataulut on edelleen tarpeen. Ukko Kulta käy hakemassa moottoripyöränosia useita kymmeniä kiloja, joten kaaoksen hallinta jatkuu Turkoosissa talossa.

Tänään päivään kuuluu asioiden hoitoa, muffinsien leipomista jalispeliin. Keskimmäisellä on kotipeli, joten kioskin tädiksi muuttuminen kuuluu päivää. Viime perjantaina sain iltatorimainokset, joten niiden levittäminen on tämän päivän hommia. Haaveilemani aikatauluttomuus ei oikein tunnu onnistuvan. Tällä viikolla tuntuu joka päivälle olevan joku hoidettava asia, itseasiassa useampikin.

Kaiken touhotuksen lomassa on sovittu ensi vuoden asioita. Perjantaina sovin posliininmaalausryhmän näyttelyn ensi maaliskuulle. Kyseessä on lastenryhmä. Ensi talvena suunnittelemme näyttelyyn tulevat työt ja teeman. Tarkoitus on nimenomaan antaa lapsille mahdollisuus tehdä töitä joiden aiheet ovat heidän itsensä suosikkeja.

Ihan pelkkää juhlaa tuon iltatoritoiminnan järjestäminen ei ole. Viime torstain vietin puhelimessa. Pienessä kaupungissa jutut tuntuvat muuttuvan ja vääntyvän vaikka miten. Luulimme hoitaneemme asioita fiksusti, luulo ei ole tiedon väärtti. Kun ryhdyimme puuhaan niin ajattelimme iltatorin tuovan iloa vähän kaikille. Torin yrittäjälle asiakkaiden muodossa. Urheiluseuralle torimaksujen muodossa. Kaupunkilaisille kesäisenä olohuoneena. Lomalaisille mukavana tapana tutustua kaupunkiin. Yhteisöille ja yksityisille mahdollisuuden varainhankintaan. Kaupungin yrittäjille asiakasvirtana. Kaupungin imagolle kohottajana ym. Alussa otimme yhteyttä kaupunkiin lupaasioissa, torin grilliyrittäjään yhteistyön merkeissä ja torimaksut keräävään urheiluseuraan. Asiat hoituivat hienosti, vähän liiankin jouheasti. Viime maanantaina tuli sähköposti, joka vilautti vihreää kaupungin taholta ja lupasi virkamiespäätöksen seuraavana päivänä. Keskiviikkona saimme virallisen päätöksen. Torstaina soi puhelin ja minulle kerrottiin , että tiistaina yhteistyökumppanimme luona oli käynyt "hyvää" tarkoittavia ihmisiä kertomassa miten torille tulee kilpailevaa toimintaa. Onneksi minulle soitettiin koska juttu oli täyttä soopaa. Asia saatiin puhuttua ja oikaistua mutta taas törmäsimme asiaan, joka valitettavasti tuntuu olevan kaupungissamme enemmän sääntö kuin poikkeus, perättömiin puheisiin ja suoranaiseen kateuteen. Asian selvitettyämme totesimme jutun olevan tasoa; karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Juttu kyllä vahvisti valitettavasti sen, että pitää vahvasti miettiä missä jaksaa olla mukana. Pienen raon ottaminen tähän kaupunkiin on aina välillä paikallaan. Ilmankos minä haahuilen mielelläni viereisissä kunnissa.