Kaikki vihertää. Hitaasti alkanut kevät on täydessä vauhdissa.
Lauantaina vietin päivän tehden
savitöitä raakapolttoa varten. Kahden viikon kuluttua on vuorossa
lasitus ja
rakupoltto. Samana
viikonloppuna on veljeni hääateria ja Ukko Kullan
issikan osajahtaus, joten aikataulut on edelleen tarpeen. Ukko Kulta käy hakemassa
moottoripyöränosia useita kymmeniä kiloja, joten kaaoksen hallinta jatkuu
Turkoosissa talossa.
Tänään päivään kuuluu asioiden hoitoa,
muffinsien leipomista jalispeliin.
Keskimmäisellä on
kotipeli, joten kioskin
tädiksi muuttuminen kuuluu päivää. Viime
perjantaina sain
iltatorimainokset, joten niiden levittäminen on tämän päivän
hommia. Haaveilemani
aikatauluttomuus ei oikein
tunnu onnistuvan. Tällä viikolla tuntuu joka päivälle olevan joku hoidettava asia,
itseasiassa useampikin.
Kaiken
touhotuksen lomassa on sovittu ensi vuoden asioita.
Perjantaina sovin
posliininmaalausryhmän näyttelyn ensi
maaliskuulle. Kyseessä on
lastenryhmä. Ensi talvena
suunnittelemme näyttelyyn tulevat työt ja teeman. Tarkoitus on nimenomaan antaa lapsille
mahdollisuus tehdä töitä joiden aiheet ovat heidän itsensä suosikkeja.
Ihan pelkkää juhlaa tuon
iltatoritoiminnan järjestäminen ei
ole. Viime torstain vietin puhelimessa. Pienessä kaupungissa jutut tuntuvat muuttuvan ja
vääntyvän vaikka miten. Luulimme
hoitaneemme asioita fiksusti, luulo ei
ole tiedon väärtti. Kun ryhdyimme puuhaan niin ajattelimme
iltatorin tuovan iloa vähän kaikille. Torin
yrittäjälle asiakkaiden muodossa.
Urheiluseuralle torimaksujen muodossa.
Kaupunkilaisille kesäisenä
olohuoneena.
Lomalaisille mukavana tapana tutustua kaupunkiin.
Yhteisöille ja
yksityisille mahdollisuuden varainhankintaan. Kaupungin
yrittäjille asiakasvirtana. Kaupungin imagolle
kohottajana ym. Alussa otimme yhteyttä kaupunkiin
lupaasioissa, torin
grilliyrittäjään yhteistyön merkeissä ja
torimaksut keräävään
urheiluseuraan. Asiat
hoituivat hienosti, vähän liiankin
jouheasti. Viime maanantaina tuli
sähköposti, joka
vilautti vihreää kaupungin taholta ja lupasi
virkamiespäätöksen seuraavana päivänä.
Keskiviikkona saimme virallisen päätöksen. Torstaina soi puhelin ja minulle kerrottiin , että tiistaina
yhteistyökumppanimme luona oli käynyt "hyvää" tarkoittavia ihmisiä kertomassa miten torille tulee kilpailevaa toimintaa. Onneksi minulle soitettiin koska juttu oli täyttä soopaa. Asia saatiin puhuttua ja
oikaistua mutta taas törmäsimme asiaan, joka
valitettavasti tuntuu olevan kaupungissamme enemmän sääntö kuin poikkeus,
perättömiin puheisiin ja
suoranaiseen kateuteen. Asian
selvitettyämme totesimme jutun olevan tasoa;
karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Juttu kyllä vahvisti
valitettavasti sen, että pitää vahvasti miettiä missä jaksaa olla mukana. Pienen raon ottaminen tähän kaupunkiin on aina välillä paikallaan. Ilmankos minä
haahuilen mielelläni
viereisissä kunnissa.
2 kommenttia:
no höh:( musta se ainakin kuulosti hyvältä ja ajattelin saisinko tulla sinne myymään hunajaa kunhan sitä ensin tulee:)
Heidi, olet todella tervetullut mukaan. Soittele Eijalle tai minulle kun haluat paikan. Onneksi useammat ovat nähneet tässä jutussa sen positiivisen puolen.
Lähetä kommentti