Kuvissa osa rakusavikurssin töistä. Isompi lintuhahmo lensi jo pesästä häälahjaksi, ennen kuin ehdin valokuvata sen. Työt on tehty "harjoitukseksi" lintuaihe lentää taas ja näissä töissä kokeilin muutamaa asiaa, joita haluan tehdä valmiimmaksi seuraavissa töissä. Kokeilin kahta eri savea, lasite oli valkoinen. Ihan puhtaasti harmitti yhden vadin pieni rikkoontuminen, varsinkin kun se tapahtui ennen raakapolttoa.
Koko viime viikko oli kaaosta. Töitä, kokouksia, uusia mahdollisuuksia kesäksi (mikä merkitsee lisää kaaosta) poikien juttuja, harkkoja, veljen häät, karannut naapurin koira, pari kissanpentua, suruja, iloja, sähköiskuja ja muutama sata kiloa IC-49 osia. Yhteen viikkoon mahtuu paljon. Tämä viikko ei paljon jää jälkeen tuosta viime viikosta. Lasten kevät juhlat osuvat tälle viikolle, on iltatoria, syntymäpäivää ja tulevan tapahtuman kokoustamista. Eipähän ehdi sammaloitumaan.
Esikoisen syntymäpäivät on nyt sitten mahdutettava vielä kalenteriin. Se taas tarkoittaa massiivista siivousta. Meillä kun ei talo pysy valokuvattavassa kunnossa siivousten välissä. Tänä aamunakin on ennen kukonlaulua imuroitu kiivaasti, jotta hiekka lattioilla ei leviäisi kaikkialle. Tosin kun kaikki olivat aamupalapöydässä ympäristö oli palautunut samaan tilaan missä se oli ennen imurointia. Monesti olen todennut sen, että teen mieluiten muuta kuin kuljen luuttu kädessä poikien ja koiran perässä. Kaaoksen määrä tuntuu olevan vakio.
Perjantai oli erityisen hätkähdyttävä päivä. Etsittiin naapurin koiraa joka onneksi löytyi, kuultiin surullisia uutisia ja husattiin paikasta toiseen. Kuopus järjesti sitten ihan erikoisen säikäyttävän loppunäytösen päivälle. Hän on oikea haka purkamaan kaiken ja tutkimaan esineiden sisuksia. Perjantainen purkaminen olisi saanut jäädä väliin. Niin lähellä oli ettei meillä olisi kuin kaksi poikaa. Hän oli löytänyt irrallisen pistorasian, purkanut sen ja tökännyt seinän pistorasiaan. Sähköisku ja shokki seurauksena. Kauhusta vapisevat vanhemmat, itkevät isot veljet ja onneksi pienet vahingot. Kivun ja shokin keskellä Pikku Ukko sanoi isälleen, ettei isä saa koskea ennenkuin sulake on pois päältä. En oikein tiennyt tuossa tilanteessa olisinko itkenyt vai naurannut. Onneksi meillä on kolme lasta ja kaikki nyt kunnossa. Lauantaina juhlittiin Pikku Ukon kummin ja poikien enon häitä. Onnettomuudesta ei näkynyt jälkeäkään.
Kuvissa osa rakusavikurssin töistä. Isompi lintuhahmo lensi jo pesästä häälahjaksi, ennen kuin ehdin valokuvata sen. Työt on tehty "harjoitukseksi" lintuaihe lentää taas ja näissä töissä kokeilin muutamaa asiaa, joita haluan tehdä valmiimmaksi seuraavissa töissä. Kokeilin kahta eri savea, lasite oli valkoinen. Ihan puhtaasti harmitti yhden vadin pieni rikkoontuminen, varsinkin kun se tapahtui ennen raakapolttoa. 
Koko viime viikko oli kaaosta. Töitä, kokouksia, uusia mahdollisuuksia kesäksi (mikä merkitsee lisää kaaosta) poikien juttuja, harkkoja, veljen häät, karannut naapurin koira, pari kissanpentua, suruja, iloja, sähköiskuja ja muutama sata kiloa IC-49 osia. Yhteen viikkoon mahtuu paljon. Tämä viikko ei paljon jää jälkeen tuosta viime viikosta. Lasten kevät juhlat osuvat tälle viikolle, on iltatoria, syntymäpäivää ja tulevan tapahtuman kokoustamista. Eipähän ehdi sammaloitumaan. 
Esikoisen syntymäpäivät on nyt sitten mahdutettava vielä kalenteriin. Se taas tarkoittaa massiivista siivousta. Meillä kun ei talo pysy valokuvattavassa kunnossa siivousten välissä. Tänä aamunakin on ennen kukonlaulua imuroitu kiivaasti, jotta hiekka lattioilla ei leviäisi kaikkialle. Tosin kun kaikki olivat aamupalapöydässä ympäristö oli palautunut samaan tilaan missä se oli ennen imurointia. Monesti olen todennut sen, että teen mieluiten muuta kuin kuljen luuttu kädessä poikien ja koiran perässä. Kaaoksen määrä tuntuu olevan vakio. 
Perjantai oli erityisen hätkähdyttävä päivä. Etsittiin naapurin koiraa joka onneksi löytyi, kuultiin surullisia uutisia ja husattiin paikasta toiseen. Kuopus järjesti sitten ihan erikoisen säikäyttävän loppunäytösen päivälle. Hän on oikea haka purkamaan kaiken ja tutkimaan esineiden sisuksia. Perjantainen purkaminen olisi saanut jäädä väliin. Niin lähellä oli ettei meillä olisi kuin kaksi poikaa. Hän oli löytänyt irrallisen pistorasian, purkanut sen ja tökännyt seinän pistorasiaan. Sähköisku ja shokki seurauksena. Kauhusta vapisevat vanhemmat, itkevät isot veljet ja onneksi pienet vahingot. Kivun ja shokin keskellä Pikku Ukko sanoi isälleen, ettei isä saa koskea ennenkuin sulake on pois päältä. En oikein tiennyt tuossa tilanteessa olisinko itkenyt vai naurannut. Onneksi meillä on kolme lasta ja kaikki nyt kunnossa. Lauantaina juhlittiin Pikku Ukon kummin ja poikien enon häitä. Onnettomuudesta ei näkynyt jälkeäkään.
4 kommenttia:
Voi kauheata! Täälläkin on kyyneleet silmissä kun luin tuon...onneksi ei käynyt pahemmin! Hui:(
Hei, olipa perjantai ikäviä sattumuksia täynnä :( Onneksi Kuopukselle ei käynyt tuon vakavammin. Täällä naapurissa taas tiivistellään aidan alalaitaa; ko.koiruus nautti reissustaan niin paljon, että etsii koko ajan uusia kohtia, josta päästä ali.Pahoitteluni ja kiitoksia myötäelämisestä :) t. Naapurin emäntä
Hienoja savitöitä olet tehnyt.
Kommelluksilta ei voi välttyä, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin.
Heidi, vapina jälkikäteen oli kamala. Poikanen varmaan sai suurimmat vammat kun äiti rutisti.
Naapuri hyvä helpotus ko. koiran löytymisestä oli suuri. Tarjotut herkut ja lenkkeily on ymmärrettävä kiihoke. Kuten olet varmaan huomannut ettei pienimmälle jäänyt vammoja, meno on sellaista ollut pari päivää.
Arleena, kiitos. Mielessäni nään jo tuosta eteenpäin muokatut esineet. Katselen tuota pientä miestä aivan uusin silmin. Helpotusta ei voi kuvata sanoin.
Lähetä kommentti