Metsään on suunnattava kulku kun mieltä painaa. Kameran linssin läpi maailma näyttää toiset kasvonsa. Löysin läheltä sadun ja unelman. Pääni täyttyy tulevasta.
Miksi etsisin innoittajaa maailman humusta, kun sen löydän heti kotioven suljettuani. Metsä sulkee minut syliinsä.
Pehmeä sammal on parempi kuin mikään hienoin marmori. Valo tuo kimaltavat timantit pehmeälle pedille.
Aurinko löytyy takapihan kukkapenkistä. Sen loisteessa voi nauttia valosta tarvitsematta miettiä palamista.
Pihapuuni suojaa minua ja se kukkii niin kauniisti. Sen alla olen turvassa.
Metsään on suunnattava kulku kun mieltä painaa. Kameran linssin läpi maailma näyttää toiset kasvonsa. Löysin läheltä sadun ja unelman. Pääni täyttyy tulevasta. 
Miksi etsisin innoittajaa maailman humusta, kun sen löydän heti kotioven suljettuani. Metsä sulkee minut syliinsä. 
Pehmeä sammal on parempi kuin mikään hienoin marmori. Valo tuo kimaltavat timantit pehmeälle pedille.
Aurinko löytyy takapihan kukkapenkistä. Sen loisteessa voi nauttia valosta tarvitsematta miettiä palamista. 
Pihapuuni suojaa minua ja se kukkii niin kauniisti. Sen alla olen turvassa.
4 kommenttia:
Ihanat kuvat. Luonnossa mieli tosiaan lepää ja sinne voi mennä surujen ja ilojen kanssa.
Omenaminttu kiitos. Päivän valo oli uskomaton. Nytkin taivas väreilee vaaleanpunaisena.
Ihana postaus ja niin totuudellinen.
Juuri noita saniainen kieppejä olen myös kuvaillut. Ihaillut luonnon kauneutta, ihmetellyt sen täydellisyyttä.
Kesän taikaa, kallioimarre kuvasi oli jotain epätodellista. Luonnossa tuntuu olevan asioiden oikea tärkeysjärjestys. syntyminen kukoistus kuihtuminen ja lakastuminen.
Lähetä kommentti