Sateinen sunnuntai

Sade on piiskannut meitä koko vapun. Kuuntelin pisarointia aamulla. Ääni on lohdullinen, tuo mieleen lapsuuden mökkipäivät. Sateen sattuessa luin ja kuuntelin sateen ääntä. Eilinen meni sänkyssä sadetta kuunnellessa, lukien. Tänä aamuna olen uskaltanut kokeilumielessä keittää kahvia. Kohta poikien kanssa nautimme aamupalan pitkän kaavan mukaan. Juttelemme ja nautimme kiireettömyydestä.

Pikku Ukko on nukkunut välissämme alakerrassa sairastaessaan. Eilen illalla hän puhui itsensä vielä yhdeksi yöksi viereemme. Hauraan näköinen pitkän vaalean tukan omaava lapsukainen katsoi minua. Hän aloitti kertoen miten vähän hän on vienyt keskellä tilaa, eikä ole potkinut tai töninyt Ukko Kultaa tai minua. Pohjustuksen jälkeen hän kertoi unelmastaan, kaikki kolme nukahtaisivat yhtä aikaa. Käsi poskella hän totesi etteiväthän kaikki unelmat toteudu. Tämän unelman me toteutimme.

Iltapäivällä pakkaudumme autoon ja ajelemme vanhan kyläkoulun pihaan. Käymme katsastamassa uutta perheenjäsentä. Vihreä IC-49 odottaa meitä. Kaveri on vuodelta -57. Ukko Kulta on odottanut tätä päivää jo kolmisen viikkoa. Nyt odotus palkitaan.

Ajattelimme piipahtaa kotimatkalla syömässä seudun suurimmat munkit. Sattuneesta syystä meillä kun ei leivottu vapuksi.