Tuntuu tutulta

Tuntuu kuin elämä polkisi paikoillaan. Olen samassa tilanteessa kuin ennen joulua. Taas on opetuspäivä takana ja seuraava päivä edessä. Tänään olen sen opetuksen lisäksi keskustellut panderollin koosta ja tarpeesta, käynyt valitsemassa flaijerin paperia, sopinut huomista hanhenmunan hakua. Valittanut ympäriinsä, kun ei saada kuin reilu sata hanhenmunaa. Näyttelyt pukkaa maaliskuulle ja maalattavaa pitää olla tarpeeksi. Ai niin, kävin myös ihastuttavan mutta kieltämättä oudon keskustelun ihmisten suvaitsevaisuudesta. Avartavaa, että niin mielipiteistään tietoinen ihminen oli niin suvaitseva:) Tietokoneet( tai ihmiset) myös aiheuttivat ohi menevää paniikkia tapahtumamarkkinoinnissa. Kuten huomaatte kiireistä, muttei tylsää.

Päivän auringon paiste oli ehdottomasti odottamani postipaketti. Sain ihanat kirsikan väriset pellavahousut sekä muita ihanuuksia kirkkaissa väreissä. Elän pukeutumisessa kautta, ihanat värit. Olen omaksunut asenteen ihmisten katseisiin, että jotainhan ne kuitenkin puhuisivat. Niinpä kuljen keväällä batiikkikankaisessa turilas ja jäärä takissani. Nimi takille tulee siitä, että muistutan ihan oikeasti koppakuoriaista hiippahupussani. Jos joku siitä iloa saa, suon sen mielelläni ja itselläni on kaikista mukavinta. Sitä paitsi ,kun on vähän tälläinen taiteilijaboheemi, niin kyläläiset antaa paljon anteeksi, jollakulla kun on aina messevämpi juttu kerrottavana mitä sillä Tiiulla oli joskus päällään. On minulla ollut pitkä musta kausikin, muttei se kuulkaa minulle ihan oikeasti sopinut. Ja iästä alkaa olla se hyöty, että saa olla punainen hame ja liilat housut sekä violetti paita ja silti ne ottaa vakavasti. Tällä hetkellä jahtaan pitkää turkoosia nahkatakkia, vainu jo on.

Vauhti päällä

Itselläni on huono omatunto, päivä on mennyt ensi viikonlopun sisustus- ja käsityöpäivien tiimoilla, maaliskuun näyttelyiden ym. suunnittelussa ja ensi kesän Rautakenkä ja Pumpulipaita tapahtuman suunnittelussa. Ukko kulta sai ohjeet valmis hernekeiton tekoon ja vielä laittoi lapset nukkumaan. Rouva vain vaihtoi sähköpostia höyryveturista ja sepistä sekä palaveerasi ympäri kaupunkia. Onneksi Ukko kulta on aarre ( ja lukee joskus blogia).

Olette myös varmaan huomanneet minun tarvitsevan haasteita, asioita joita järjestää, muuten olen hyvin kiukkuinen ja lyhytpinnainen. Täytyy kai tunnustaa itselle ja muille, että parhaimmillani olen kymmenen rautaa tulessa, se vain vaatii kumppanin joka hyväksyy sellaisena kun on. Jaaha, eipä minulla näköjään kovinkaan huono omatunto ole oikeasti, itseäni näköjään tyynnyttelin vaan.

Ja jotain hyvääkin. Pakkoneurooseja meillä ei ole. Ukko kulta oli lukenut aamulla jutun lehdestä, jossa kerrottiin kaaoksen sietämisestä ja eritoten sotkun. Pakkoneuroottinen ihminen ei kestä kodin tai muun kaaosta. Meillä kävijät tajuavat hyvin nopeasti, ettei meillä kukaan kärsi kyseisestä vaivasta. Lisäksi maallikkona juttua lukiessamme meille selvisi, että lapsuutemme on ollut onnellinen ja turvallinen. (Oikeasti ymmärrämme, ettei asia ole noin yksioikoinen mutta joskus on kiva oikaista jutuissa)

Hoidan normaalit opetustunnit iltaisin ja perjantaista alkaen olenkin taas järjestelyjen melskeessä. Ajattelin yrittää jotain erillaista tänä vuonna näytteille panoon. Kukas se käskee aina pöytää ja sermiä käyttämään ? Suunnitelmissa on solmittu puna-ruskea matto osaston matoksi, suuri ruskean- beige nojatuoli jossa on kiemuraiset puukoristeet ja laatikot jotka on katettu sammaleella tai kivellä. Laatikoista törröttäisi harjateräksestä tangot joiden päässä korit. Sammaleen pinnalla sellaisia tuotteita jotka käyvät yksittäin ja koreissa kevyitä avaimenperiä, pehmokoristeita ym. tuolissa tyynyjä ja torkkupeittoja. Tuotteet ovat itsessään aika värikkäitä joten rauhallinen olohuonemainen tausta voisi olla mukava. Täytyypä tuumata, onhan tässä ruhtinaallisesti kolme päivää aikaa.

Uusi taito

Hankin mielelläni uusia kädentaitoja. Uusin aluevaltaus on lamppuhelmien valmistus. Puuha on todella terapeuttista, niinkuin taitaa kaikki tarkkuutta vaativa käsillä tekeminen olla. Mihinkään muuhun, kuin helmen tekoon, ei sinä aikana ajatus karkaa. Kuuma puhalluslamppu ja sula lasitanko kun kummasti vievät huomion. Kovin yksinkertaisena en ko. taitoa pidä, vaatii tiettyä keskittymistä puikon pyörittämiseen ja sulan lasin hallintaan, mutta voi pojat miten kivaa hommaa.

Puhalluslamppu toimii nestekaasulla ja liekki on todella kuuma. Lasitanko asetellaan liekkiin hiljaa totutellen ja aletaan pyörittäen sulattaa. Kun lasi on punahehkuinen ja sula, liekkiin laitetaan metallipuikko, joka on kastettu irrotus aineeseen. Pikkuhiljaa sulaa lasia kerätään metallipuikon ympärille. Puikkoa pitää pyörittää tasaisesti ja siihen lasin päälle voi lisätä koristeita ohuista lasipuikoista. Kun ollaan tyytyväisiä muotoon ja koristeluun helmi siirretään kuumaan uuniin, noin 560 asteeseen josta se jäähdytetään hitaasti.

Kuvassa ensimmäisiä kokeiluja. Olo oli kuin fantasia maailmassa kun pääsi valitsemaan ihanan värisistä lasitangoista. Värihullulle kuin taivas. Tankoja on läpinäkyviä ja valoa läpi päästämättömiä. Yhdistelmiä on satoja. Oikeassa olette, olen mennyttä naista. Varasimme jo ystävän kanssa uuden yksityisen opetussession. Ja puhallusvekotin on myös hankinnassa. Nyt pitää vain perustella Ukko kullalle miksi välttämättä tarvitsee tuota vekotinta. Pitäähän ihmisellä tietysti jotain harrastuksia olla, eikös vain.

Paluu netti kartalle

Elämä menee joskus yllättävällä tavalla. Turkoosin Talon hiljaisuus ei ole ollut suunnitelmissa mutta elämä laittaa asioita uusiin uomiin.

Läheinen ihminen on poissa ja muistot lipuvat mielessä. Ukko kullan isä lähti tuon puoleisiin ja jätti aukon, jota yritämme muistoilla harsia eheäksi. Olemme voiton puolella ja meillä on todella kauniit muistot. Minä muistelen miestä joka osti miniälle äitienpäivinä ruusuja, ensimmäiset äitienpäiväkukat sain jo silloin kun esikoista vasta odotin. Muistan kuvan, jossa ylpeä pappa pitää pientä vastasyntynyttä käsissään ja ne kädet peittavät suojiinsa melkein koko vauvan. Ukko kullalla on omat muistonsa ja pojat sanovat, ettei kukaan paista niin hyviä muikkuja kun pappa paistoi.Päivä kerrallaan.

Viime yönä tuli talvi uudestaan, huomasin kaipaavani Turkoosia Taloa ja ihmisiä sen tiimoilta. Laittelen tekstejä ja kuvia jaksamisen mukaan. Töitäkin tehdään pikku hiljaa, arki vie eteenpäin.

Paketti on avattu

Paketti laskeutui eilen Turkoosiin taloon, olo oli kuin jouluna kun tutkin sisältöä. Ihanat nimet, punapuu, sinipuu, henna ja krappi. Valitettavasti tulee kokeiluille hivenen kiire, tänään on puhelin pirissyt kuin ennen lomaa. Tiesin tämän aherruksen alkavan mutta jotenkin sitä lomaa olisi halunnut venyttää. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Ensi viikon ryhmien päiväkirjat pitää lähteä hakemaan. Sovin myös palaveria keskiviikolle ja maanantaille on jo sovittu tarvikkeiden nouto ja yksi ryhmä. Keskiviikon palaveria oikeastaan odotan vaikka se tietää taas lisätöitä. Suunnittelemme jatkoa viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyille sisustus- ja käsityöpäiville. Paljon on jo tehty ja sovittu. Keskiviikkona pidämme kokouksen missä katsotaan hoitamattomat työt ja sen jälkeen jaetaan hommat. Mukava nähdä siellä olevia ihmisiä pitkästä aikaa. Paineita luo vain se, että viime vuoden päivistä pidettiin todella, rima nousee. Toivottavasti saamme mielenkiintoisen tapahtuman aikaan.

Pojillakin alkaa olla kouluun lähtö mielessä. Hiukset on siistitty, keskimmäinen halusi irokeesin. Haluaisin olla näkemässä opettajan ilmeen. Minusta poika on tosi söpö. Pikku ukolla on hartioille ulottuva vaalea tukka. Esikoinen taas vannoo jenkki tukan nimeen. Kukin taplaa tyylillään ja hyvä niin, kolme samanlaista olisi ehkä liikaa. Vaatteiden pesua ja reppujen paikkausta on tiedossa äidillä.

Katselin keittiön ikkunasta ulos. Pakkanen ja tuuli tekevät tepposia silmälle. Näytti kuin satoja pieniä kimaltavia keijuja olisi liidellyt metsässä.

Elintarvikevärien ihmeellinen maailma

Elintarvikeväreillä kokeilut on kuivuneet ja kuvattu. Yllä vihreällä elintarvikevärillä värjättyä kampavillaa. Etikkaliemessä lilluttelin ensin ja sitten lämpimään väriveteen ja kuumennus. Rauhassa saivat langat saivat jäähtyä ja vesi muuttua kirkkaaksi. Väriä oli kuten näette tosi reilusti. En ehkä ole ko. värjäyksen ylin ystävä, helppoudesta huolimatta. Johtuen ehkäpä kokeilun luonteesta en oikein päässyt värjäyksen makuun, liian nopeaa ja helppoa. Väri sinänsä oli ihan kiva, lanka huuhtelun ja kuivauksen jälkeen miellyttävän tuntuista.

Toiseen kuvaan pääsivät edellinen vihreä lanka sekä alkuperäisesti roosa seitsemän veljestä lanka. Tein noin 20 gramman pieniä vyyhtejä. Muuten samat toimet kuin edellä mutta kaatelin eri liemiä vähän sinne tänne. Väreinä sininen ja vihreä. Ja taas todella väripitoiset liemet.

Jos haluaa värjäillä omassa koti keittiössä elintarvikevärit ovat mukava ja helppo tapa värjätä. Hajutkaan eivät häirinneet. Olen joskus käyttänyt kool aid mehujauheita, haju on ollut todella kamala. Värit sinänsä aivan kivoja. Haju ja värjäystulos vaan ovat laittaneet miettimään, millainen on mehuja juoneen sisäelimien väri.

Hain postista tänään väripaketin. Muutama väripussi, alunaa, viinikiveä ja rautavihtrilliä. Padat kiehumaan pikapuoliin ja puretus pois alta. Sormet syyhyävät liemien keittoon pääsyä. Kahviliemen laitan tänään tekeentymään sekä sipulinkuoret. Teellä värjäämistäkin olen miettinyt, aikaisemmin olen enkelinukkien ihon kangasta värjännyt teellä ja ollut todella tyytyväinen. Tulee aivan noita-akka olo kaikista liemien suunnittelusta. Pikku ukko jo sanoi minua katseltuaan, vihreällä värjäyksen jälkeen, " äiti, sinulla on avaruusolion kynnet"

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ja niin se uusi vuosi alkoi täälläkin valoisammissa merkeissä, yöllä satoi hivenen lumeksi jotenkuten luokiteltavaa valkoista ainetta. En vielä pääse lumiukon tekoon mutta maa on valkoinen, myönnetään.

Laitan vuoden ensimmäiseen bloggaukseen tulevan muutos kohteen. Syksyllä maalasin olohuoneen seinään kranssin, aivan koe mielessä. Nyt sitä tämän syksyn ja alku talven katseltuani olen tullut siihen tulokseen, että väärän värinenhän tuo on ja muutenkin onneton. Eli kun Ukko kulta jatkaa mökin sisämaalausta olohuoneen katosta ja seinistä, päivitän tuon maalauksen harmahtavaan vivahtavaksi ja kupit voisivat olla vaikka haarukoita, lusikoita ja veitsiä. Valkoinen tulee jatkumaan keittiön jälkeen myös olohuoneessa mutta johtuen vuolukivi uunista harmaa taitaa olla se väri, jolla rajaan ensin neliön ja uusi kranssi neliöön.

Tänään on myös eilisen totaali lamaannuksen jälkeen hivenen tapahtunut muutakin kuin ajatustyötä. Ensin lilluttelin etikka vedessä villalankoja n. 350g ja sitten kokeilin elintarvikeväreillä värjäämistä. Ajattelin aloittaa helpoimmalla ohjeella, vasta kun saan alunan postista teen kasvivärikokeilut. Laittelen kuvia langoista kunhan ne ensin jäähtyvät huuhdeltaviksi ja kuivuvat. Sinistä ja vihreää on tulossa.

Laskuri täyttää tänään kuukauden, olen aivan äimänä luvusta. Tosin olen alkanut ymmärtää bloggauksen olemusta ja ihanuutta. Minusta on aivan ihana lukea toisten oivalluksi ja kauniita ideoita kotiin. Tähän asti olen ollut sisustuslehtien suurkuluttaja, nyt taidan olla elämäntapa blogien suurkuluttaja. Parasta tässä on se, että toisin kuin lehtiä lukiessa, bloggaaminen on vuorovaikutusta. Voit kommentoida ja saat kommentteja, kivaa.