maanantai 4. helmikuuta 2008

Vauhti päällä

Itselläni on huono omatunto, päivä on mennyt ensi viikonlopun sisustus- ja käsityöpäivien tiimoilla, maaliskuun näyttelyiden ym. suunnittelussa ja ensi kesän Rautakenkä ja Pumpulipaita tapahtuman suunnittelussa. Ukko kulta sai ohjeet valmis hernekeiton tekoon ja vielä laittoi lapset nukkumaan. Rouva vain vaihtoi sähköpostia höyryveturista ja sepistä sekä palaveerasi ympäri kaupunkia. Onneksi Ukko kulta on aarre ( ja lukee joskus blogia).
Olette myös varmaan huomanneet minun tarvitsevan haasteita, asioita joita järjestää, muuten olen hyvin kiukkuinen ja lyhytpinnainen. Täytyy kai tunnustaa itselle ja muille, että parhaimmillani olen kymmenen rautaa tulessa, se vain vaatii kumppanin joka hyväksyy sellaisena kun on. Jaaha, eipä minulla näköjään kovinkaan huono omatunto ole oikeasti, itseäni näköjään tyynnyttelin vaan.
Ja jotain hyvääkin. Pakkoneurooseja meillä ei ole. Ukko kulta oli lukenut aamulla jutun lehdestä, jossa kerrottiin kaaoksen sietämisestä ja eritoten sotkun. Pakkoneuroottinen ihminen ei kestä kodin tai muun kaaosta. Meillä kävijät tajuavat hyvin nopeasti, ettei meillä kukaan kärsi kyseisestä vaivasta. Lisäksi maallikkona juttua lukiessamme meille selvisi, että lapsuutemme on ollut onnellinen ja turvallinen. (Oikeasti ymmärrämme, ettei asia ole noin yksioikoinen mutta joskus on kiva oikaista jutuissa)
Hoidan normaalit opetustunnit iltaisin ja perjantaista alkaen olenkin taas järjestelyjen melskeessä. Ajattelin yrittää jotain erillaista tänä vuonna näytteille panoon. Kukas se käskee aina pöytää ja sermiä käyttämään ? Suunnitelmissa on solmittu puna-ruskea matto osaston matoksi, suuri ruskean- beige nojatuoli jossa on kiemuraiset puukoristeet ja laatikot jotka on katettu sammaleella tai kivellä. Laatikoista törröttäisi harjateräksestä tangot joiden päässä korit. Sammaleen pinnalla sellaisia tuotteita jotka käyvät yksittäin ja koreissa kevyitä avaimenperiä, pehmokoristeita ym. tuolissa tyynyjä ja torkkupeittoja. Tuotteet ovat itsessään aika värikkäitä joten rauhallinen olohuonemainen tausta voisi olla mukava. Täytyypä tuumata, onhan tässä ruhtinaallisesti kolme päivää aikaa.

2 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Luonnonmateriaalit ovat kauniita ja aitoja esillelaiton apuvälineitä.

Minä rakastan kiviä, niiden muodot ja värit ovat luonnon muovaamina luonnollisen kauniita.

tiiu kirjoitti...

Luonnon materiaalien käyttö on itselleni jotenkin automaattista. Elän luonnon keskellä. Saan ideoita luonnosta. Hauska on myös yhdistää luonnon materiaaleja johonkin täysin yllättävään. Tai käyttää esim. somistuksessa kokonaisia puun runkoja tai vastaavaa.