maanantai 19. heinäkuuta 2010

Varjon alla

Lämpö on siedettävää, silti tuntuu kuin hiipisin varjosta toiseen. Liikkuisin metsästäen tuulen virettä.
Arki soljuu eteenpäin. Poikasten lomaa on jäljellä muutama viikko. Ukko Kullan loma lähestyy. Itse suhaan taas vapaan ja työn välillä niin ettei rajaa ole. Tämän viikon vievät ilmaiset toripäivät. Lauantaina suuntaan työnäytöstä pitämään. Minun pitäisi suunnitella syksyksi myyntipisteen hyllyjä ja tuotevalikoimaa. Ihanat uudet puuleimasimet odottelevat pääsyä kuvioimaan kangasta ja paperia.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Taikaa

Puun partaa. Vanhoja vartijoita. Nähneet paljon, ohikulkijoiden tunteet, elämän kirjon. Seuraavat tulevaa, säilyttävät menneen salaisuudet.

Saniaisten seassa kahlaaminen puhdistaa. Valo, joka siivilöityy kortteen läpi, ohjaa eteenpäin.


Puitten takaa näkyy taivas. Rungot ohittaen löydän sen. Nilkkojani hipaisevat kasvit eivät sido. Jalkani alla pehmeä sammal. Se työntää eteenpäin joustaen askeleeni alla.


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Henkeen ottaa

Helle hengästyttää. Kykenen istumaan tuulettimen alla ja juomaan sitruuna soodaa. Ajatus sentään kulkee vaikka hitaanlaisesti. Odotan sadetta, joka saisi pölyn laskeutumaan.
Talon järjestyksen pitäisi muuttua mutta olen vasta puolessa välissä. Helle pysäytti minut kokonaan. Kun saan tavarat paikoilleen on pihan vuoro. Olemme Ukko Kullan kanssa aikatauluttaneet elokuun, saadaksemme vuosien urakan päätökseen. Heinäseipäitä petsataan mustiksi. Aitaa syntyy ja kasvitukia valmistuu. Pihassa on valmiina multakasa ja lähellä sorakasa. Tiedän homman vievän koko elokuun mutta olen onnellinen ajatuksesta. Saan vihdoinkin ympäristöni sellaiseen kuntoon, että voin katsella tyytyväisyyttä tuntien sitä. Näen muutakin kuin tekemättömiä töitä. Odotan pihani sisustamista. Keittiöpuutarhaa, tilan rajaamista, himmeleitä ja kattokruunuja. Ehkäpä omenapuun alle jotain mukavaa.
Syksyn suunnitelmia tehdään jo täysillä. Joulun tapahtumia sekä ensi vuoden helmikuun käsityö- ja sisustuspäiviä. Pohditaan ensi kesän musiikkitapahtumien yhteyteen käsityöläisten markkinoita. Aikataulu on aina vähintään puoli vuotta eteenpäin. Onkohan se ihan normaalia? Millaista olisi elää vain tässä hetkessä ilman kalenterin orjuutta? Päivä tai kaksi onnnistuu mutta miten olisi kuukausi tai vuosi? Alan ymmärtää välivuotta haikailevia.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kesän viemää

Olen kulkenut aikataulutta, vaeltanut pellolla. Varonut ahomansikan raakileita. Lämpö on hellinyt minua ja lapsia. Ukko Kulta ei niin lämmöstä perusta. Uudet ajatukset ja suunnitelmat ovat nupulla. Ajan kanssa näkee mitä niistä suoriutuu. Näyttely lähestyy. Innostus kasvaa. Iltatori vakiintuu. Väki kuuntelee metsäkukkia ja kiertelee katselemassa ympärilleen. Letun tuoksu on vastustamaton. Ystävät ovat piipahtaneet. On ollut hiljaista. Olen nauttinut elämästä.

Olenko juurtunut tänne? Olisiko muualla parempi? Jotain suurta liikkuu mielessäni. Olenko minä oma itseni jossain toisessa maisemassa? Olenko löytänyt itseni täältä? Ehkäpä vain helle sekoittaa päätäni?Saatan tyyntyä kun istun tuulettimen alle ja juon lasillisen kylmää juomaa. Kaikki muutos ei ole hyvästä tai tarpeellista.