Mustaa

Kesä solahti ohitse mustaa miettiessä ja tehdessä. Syntyi petolintupöytä sekä sermi pisankamunille. Käyttelin sahaa, rälläkkää sekä kaasutohoa. Löysin uuden ilmaisukeinon. Petolintupöytää muistuttavaa pintaa syntyy varmasti tulevaisuudessakin.

Minne kaikki aika häviää.

Kesä on kääntynyt kohti loppuaan. Olen kulkenut hektisistä hetkistä kohti tyyneyttä. Aika on vilahtanut kuin pieni nopea eläin, jonka huomaa liikahduksena silmäkulmastaan. Vasta viime aikoina olen huomannut, joinakin päivinä, ettei minun tarvitse tehdä mitään. Ne päivät ovat olleet kuin lapsuuden sunnuntait, loputtoman pitkiä. Vuosia kestänyt kiireeni on laantunut rauhallisuuteen, ainakin välillä. Oloni on hivenen hutera, aivan kuin nousisi kuumeen jälkeen vuoteesta. Hutera mutta hyvä. En osaa selittää mikä on tuonut tämän olotilan. Mikään ei ole muuttunut. Aikataulut vievät minua edelleen eteenpäin, syksyllä opetusten alkaessa vielä tiukemmin. Kaikesta tästä huolimatta kaikki on hyvin, paremmin kuin hyvin.

Kesän aikana koiruus on siirtynyt lyhyempään turkkiin. Ukko Kulta pitempään partamalliin. Esikoisella on yksi tikin arpi enemmän. Keskimmäinen on siirtynyt teineyden ihanaan vuoristorataan. Pikku Ukko muuttui eskarilaisesta koululaiseksi. Olimme yhdessä ja kotona. Kaksi päivää kolusimme Savonlinnaa. Kiukuttelimme ja huusimme. Halasimme ja rakastimme, olimme. Välillä oli huisin kivaa, välillä maailman tyhmintä ja tylsää. Kesä hujahti ohi, hoitaen meitä. Kouluun lähtö sujui suorastaan kivuttomasti. Toivon meidän jaksavan näillä kerätyillä voimilla taas eteenpäin.

Vielä muutaman viikon keskityn kotiin. Piha odottaa huomiota. On mukava tehdä asioita hetken mielijohteesta. Istua Ukko Kullan kanssa kahvilassa juttelemassa millaisen hiekkapuhalluskaapin hankimme, jotta minä voin puhaltaa lasia ja Ukko Kulta moottoripyörän osia. Kuljeksia yhdessä rautakaupassa. Pohdiskella millaisen omenapuun istutamme kasvilavojen taakse. Vielä ennen kesän loppua käymme tervehtimässä poikien uutta serkkua ja ihastelemme vauvan tuoksua.

Varjon alla

Lämpö on siedettävää, silti tuntuu kuin hiipisin varjosta toiseen. Liikkuisin metsästäen tuulen virettä.

Arki soljuu eteenpäin. Poikasten lomaa on jäljellä muutama viikko. Ukko Kullan loma lähestyy. Itse suhaan taas vapaan ja työn välillä niin ettei rajaa ole. Tämän viikon vievät ilmaiset toripäivät. Lauantaina suuntaan työnäytöstä pitämään. Minun pitäisi suunnitella syksyksi myyntipisteen hyllyjä ja tuotevalikoimaa. Ihanat uudet puuleimasimet odottelevat pääsyä kuvioimaan kangasta ja paperia.

Taikaa

Puun partaa. Vanhoja vartijoita. Nähneet paljon, ohikulkijoiden tunteet, elämän kirjon. Seuraavat tulevaa, säilyttävät menneen salaisuudet.

Saniaisten seassa kahlaaminen puhdistaa. Valo, joka siivilöityy kortteen läpi, ohjaa eteenpäin.

Puitten takaa näkyy taivas. Rungot ohittaen löydän sen. Nilkkojani hipaisevat kasvit eivät sido. Jalkani alla pehmeä sammal. Se työntää eteenpäin joustaen askeleeni alla.

Henkeen ottaa

Helle hengästyttää. Kykenen istumaan tuulettimen alla ja juomaan sitruuna soodaa. Ajatus sentään kulkee vaikka hitaanlaisesti. Odotan sadetta, joka saisi pölyn laskeutumaan.

Talon järjestyksen pitäisi muuttua mutta olen vasta puolessa välissä. Helle pysäytti minut kokonaan. Kun saan tavarat paikoilleen on pihan vuoro. Olemme Ukko Kullan kanssa aikatauluttaneet elokuun, saadaksemme vuosien urakan päätökseen. Heinäseipäitä petsataan mustiksi. Aitaa syntyy ja kasvitukia valmistuu. Pihassa on valmiina multakasa ja lähellä sorakasa. Tiedän homman vievän koko elokuun mutta olen onnellinen ajatuksesta. Saan vihdoinkin ympäristöni sellaiseen kuntoon, että voin katsella tyytyväisyyttä tuntien sitä. Näen muutakin kuin tekemättömiä töitä. Odotan pihani sisustamista. Keittiöpuutarhaa, tilan rajaamista, himmeleitä ja kattokruunuja. Ehkäpä omenapuun alle jotain mukavaa.

Syksyn suunnitelmia tehdään jo täysillä. Joulun tapahtumia sekä ensi vuoden helmikuun käsityö- ja sisustuspäiviä. Pohditaan ensi kesän musiikkitapahtumien yhteyteen käsityöläisten markkinoita. Aikataulu on aina vähintään puoli vuotta eteenpäin. Onkohan se ihan normaalia? Millaista olisi elää vain tässä hetkessä ilman kalenterin orjuutta? Päivä tai kaksi onnnistuu mutta miten olisi kuukausi tai vuosi? Alan ymmärtää välivuotta haikailevia.

Kesän viemää

Olen kulkenut aikataulutta, vaeltanut pellolla. Varonut ahomansikan raakileita. Lämpö on hellinyt minua ja lapsia. Ukko Kulta ei niin lämmöstä perusta. Uudet ajatukset ja suunnitelmat ovat nupulla. Ajan kanssa näkee mitä niistä suoriutuu. Näyttely lähestyy. Innostus kasvaa. Iltatori vakiintuu. Väki kuuntelee metsäkukkia ja kiertelee katselemassa ympärilleen. Letun tuoksu on vastustamaton. Ystävät ovat piipahtaneet. On ollut hiljaista. Olen nauttinut elämästä.

Olenko juurtunut tänne? Olisiko muualla parempi? Jotain suurta liikkuu mielessäni. Olenko minä oma itseni jossain toisessa maisemassa? Olenko löytänyt itseni täältä? Ehkäpä vain helle sekoittaa päätäni?Saatan tyyntyä kun istun tuulettimen alle ja juon lasillisen kylmää juomaa. Kaikki muutos ei ole hyvästä tai tarpeellista.

Ennustus uusiksi

Nyt on kaikki laulut laulettu tältä keväältä koulussa. Keskimmäinen ja Esikoinen kurvasivat kirkon kautta kesälaitumille, todistusten kera. Olen oikein ylpeä poikien panostuksesta koulutyöhön. Laitoin kehumisen jälkeen todistukset kaappiin ja siellä ne saavat kesän olla. Nyt on loma.

Eilen hirvittelin pienimmän energia määrää ja ennustin vaikeuksia. Olin väärässä. Aamulla selvisi, että Pikku Ukko oli kehittänyt kuumeen ja ensimmäisenä tekonaan, ylös nousun jälkeen, oksensi reippaasti. Alkoi todella loma. Tällä hetkellä seurataan jokaisen perheenjäsenen liikettä, jotta huomattaisiin paha olo ajoissa. Ihanaa.

Itse pitäisi valjastaa kaikki mahdollinen energia työhön. Näyttelyhommat vaatisivat vielä yhden ikkunan koristeen. Olisiko se teemaan sopiva lintuaihe mutta värillisenä versiona. Mustaa, valkoista ja harmaata kun jo on. Alkuviikon maalaan lasia. Käyn hakemassa posliinilastin ja viemässä tavaraa. Minulla on ensi viikonlopulla kahden päivän koulutus, jonne lähden odottavalla mielellä. Kyseessä on tilasomistus. Erittäin tärkeä juttu, jotta saa messuilla ym. tavarat kohdilleen. Olen ollut tosi iloinen syksyn, talven ja kevään aikana kaymistäni koulutuksista. Ne ovat antaneet uutta potkua töihin. Olen kokeillut uusia inspiroivia tekniikoita. Erillaiset näyttelyyn liittyvät asiat ovat auenneet uudella tavalla, kokonaisvaltaisemmin. Omaan työhön ja markkinointiin on tullut selkeyttä. On tullut sellainen oli, että kyllä se tästä.