tiistai 29. syyskuuta 2009

Ristiriitaisuus


Eilinen Keskimmäisen onnettomuus sai tunteet pintaan. Tänään selvisi myös, että solisluu on murtumisen sijaan katkennut oikein kunnolla. Minulla on sellainen olo, että minun pitäisi olla kotona ja kuitenkin työt on hoidettava. Meillä myös Ukko Kulta on aina hoitanut poikia tasavertaisena, joten tiedän poikaa hoidettavan hyvin. Ikiaikainen äitien huono omatunto silti nostaa päätään. Tiedän sen olevan turhaan mutta silti haluaisin laittaa pojan pumpuliin ja paijata koko ajan.
Tänään töissä kokeilimme lasikuidun sulattamista posliiniin. Lasikuitu vaatii tärpättiliukoisen öljyn ja kovan lämpötilan sulaakseen. Mukavaa on avata uuni seuraavan kerran, kokeilut ovat kivoja. Muutenkin tuo ryhmä on innokas kokeilemaan uutta. Opettajaa se inspiroi aina, oppii itsekin.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Vähän vipinää

Kiireisen viikon alku muuttui vielä kiireisemmäksi. Keskimmäinen kaatui pyörällä. Upeaa oli se, että hänellä oli kypärä päässään. Huonompi juttu oli se, että häneltä murtui solisluu. Äitiä itketti, särkylääke tokkurainen pentu. Muksu oli vähän ylpeä ensimmäisestä murtumastaan. Liikasta vapautus ja kauhujutut kavereille kerrottavaksi, pienen pojan optimismiä tapahtuneen jälkeen. Mutta kyllä minua silti vähän säälitti.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Metsä

Viikko oli vaativa, lievästi ilmaistuna. Eikä tuo tuleva viikko sen helpommalta vaikuta.
Eilinen oli mukavaa vaihtelua. Sulatin vinyylilevyn kuumailmapuhaltimella kulhoksi. Kokeilin kuvansiirtoa kankaalle lakan avulla. Testasin miten muovipusseista ja karkkipapereista saa kankaanomaista materiaalia silittämällä ja sulattamalla. Kivaa puuhaa kivassa seurassa.
Tänään ravistin viikon väsymyksen harteiltani metsässä. Koiran kanssa 1,5 tuntia metsässä, sai minut tuntemaan itseni uudesti syntyneeksi. Väsymys valui metsäpolulle kuin vesi. Puron reunassa pelleilevä koira sai minut nauramaan ääneen. Tuntui kuin naurun mukana olisin saanut uutta voimaa. Huominen ei tunnu nyt niin ylivoimaiselta. Jokaisella pitäisi olla oma huolieläin. Minulla on musta, pehmeä ja iloinen Ike.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Kukkia kirpparilta

Kiertelin viikolla paikkakunnan kirppareita. Törmäsin liiviin, jota en voinut ohittaa. Mukaan lähti Unkarissa valmistettu pojan liivi. Todella huolella valmistettu ja aivan pitämätön. Vuoren hierogyfejä tarkasteltuani minulle selvisi valmistusvuosi 1950. Minua huvitti sattuma, katselin Unkarissa kirpputorilla vanhoja tekstiilejä. "Antiikilla "oli sellainen hinta, etten sieltä tuonut kirjottuja liivejä. Kotipaikkakunnan kirpputorilta liivi lähti 50 sentillä, kai tuo oli meille sitten "tulossa".
Myyntipäivä takana, jaksamisreppu tyhjä. Sauna piristi sen verran, että jaksoin raahautua koneelle. Kohta kaivan hyvän kirjan ja kommin sänkyyn. Huomenna on se kiva päivä, pääsee ekojuttuja opettelemaan. Karkkipapereiden ja muovipussien lisäksi pitää etsiä valokuvia ja vinyylilevy, jotain mainintaa oli vahvasivuisista lehdistäkin. Nyt, jänskittää mitä siellä noista syntyy. Mukavaa syysviikonloppua kaikille. Ladatkaahan akkuja kaiken kivan tekemisellä.

torstai 24. syyskuuta 2009

Tilannekatsaus

Sää on ollut tänään mitä upein, aurinkoinen ja kuiva. Puimakoneet ovat jyristäneet pelloilla ja traktorit hiekkateillä. Kirkas ilma enteilee hallaa. Kohta on tehtävä viimeiset syysistutukset. Alkaa takkatulien aika. Sunnuntaina kaivan kaikki pihalyhdyt esiin ja asettelen ne paikoilleen. Päivä on lyhyempi kuin yö.

Hain ystävältä huomisiin myyjäisiin tavarat. Tuuraan huomenna häntä ja hän minua lauantaina. Näin me käsityöläiset järjestämme aikamme, auttamalla toisia. Lauantaina minä menen kouluttautumaan, ekoilemme. Käsky kävi tekstiviestitse, karkkipapereita ja muovikasseja mukaan. Sunnuntaina kuulette mitä hommattiin.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Inspiraation lähteitä

Olen selannut Maailman ihanin tyttö kirjaa, mielikuvitus on saanut siivet. Mielessäni on kuvia, jotka pitäisi siirtää kankaalle ja posliinille. Ohut vaneripohjakin houkuttelee puunsyineen. Nyt on esteenä se kuuluisa aika. Mutta niinhän sitä sanotaan, että jos oikein jotain haluaa, löytyy myös aikaa. Nyt täytyy todeta, että sitä tahtoa löytyy, se vain vaatii hiukan järjestelyä.


tiistai 22. syyskuuta 2009

Keräilyä keittiön seinälle

Kesällä keittiön limenvihreä tehosteseinä alkoi näyttää tyhjältä. Samaan aikaan näin taitelija Outi Markkasen "sammakkokannu" työn. Vähän aikaa juteltuamme teimme vaihtokauppoja ja taulu sai uuden kodin. Kannu oli pari kuukautta yksin. Ehdin jo jutella Ukko Kullalle halustani kerätä keittiö-teemaan jotenkin liittyviä tauluja koko seinän täyteen. Sitten huomasin yhdessä kehystämössä ihanan jutun. Sammakko sai kaverin. "Yhteinen soppa" kuvaa monella tasolla tätä huusollia. Se kävi myös teemaan täydellisesti. Keräily jatkuu....



maanantai 21. syyskuuta 2009

Muuttolintuja

Unkarin lämmöstä lensi Suomeen myös lintuja. Näitä ei pakkanen peloita. Pojat saivat omat, eri väreissä. Keittiöön ripustettiin kolmen linnun rypäs. Toin kolme vuotta sitten huopaliskot pojille ja nyt samalla tekijällä oli ihania lintuja.

Iloa ja väriä

Törmäsin toistamiseen iloiseen keramiikkaan Unkarissa. Lasitteet tuntuvat hehkuvan ja värit räiskyvät. Nämä laatat toin kermakon alle kahvipöytään. Joku muisto oli saatava mukaan enkä uskaltanut ostaa isoja kannuja tai liemikulhoja, rikkimenemisen pelossa. Nyt harmittaa vain se, etten ostanut kolmea enempää. Noista olisi saanut upeat keittiö taulut jos niitä olisi vielä muutama lisää. Valkoinen 15 kertaa 15 olisi saanut kaivattua potkua.

Huomasin muuten, että kun olen ollut väsyneempi, olen käyttänyt kohtuullisen maltillisia värejä. Ruskeaa ja murrettua vihreää, jota on piristetty pienillä ilonpilkahduksilla esim. helmillä. Kaappini pursuaa kuitenkin värikkäitä vaatteita. Nyt täytyy kaivaa kaikki purppurat, kirsikat, punaiset ja oranssit esiin. Pimeää vastaan.

Tuleva viikko on taas jonkinmoinen voimainkoitos, kaikki värit ja vitamiinit tarvitaan. Tänään illalla opetus, samoin huomenna päivällä ja illalla. Keskiviikkona opetus sekä torstaina kaksi. Perjantaina kauppakeskuksen käytäväbasaari. Lauantaina olisi kaksi juttua päällekkäin. Sunnuntaina yksi meno. Kaikissa väleissä tuotteita kehiin ja kangasta väriin. Joten minulla riittää täksi viikoksi kivaa, vaikka vähän jaettavaksi. Voimaannuttavaa viikkoa kaikille.


sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Metsäneläimet

Nämä metsänasukit toin Unkarista. Puiset palapelit olivat niin ihania, että ostin ne kotia koristamaan. Värit ovat todella onnistuneet.
Suomen eläimiä tapasimme illalla metsässä koiraa ulkoiluttaessa. Hirvet ja hirvikärpäset osuivat samaan paikkaan. Onneksi koira oli jo autossa, hirven ilmestyessä hämärästä eteemme. Hirvikärpäsiä sitten kaivoimmekin joka kolosta metsässä, kotimatkalla ja kotona. Pikku Ukko totesi hämähäkkien tehneen pesän hiuksiin, niin monta ötökkää löytyi vaaleitten pitkien hiusten seasta. Pienen kesäpukuisen lumikon onnistuin bongaamaan kannon kolosta, joten tunti jaloittelua oli täydellinen elämys. Pojat rupesivat hämärässä näkemään hirviä vähän siellä sun täällä. Mietinkin miten he saavat ainutlaatuisen tilaisuuden nauttia maalla asumisesta. Herkkutatteja ja haapasieniä oli mukavasti, puolukoitakin olisi saanut vaikka kuinka paljon jos olisi ollut marjastamassa. Nyt keskityimme elukoihin, omaan ja metsän.

Maailman ihanin kirja

En pysty saamaan tarpeeksi Miina Savolaisen kirjan katselusta. Maailman kaunein tyttö on upea taidekirja. Kirja, jolla on myös sosiaalisia ulottuvuuksia sekä valtava merkitys naiseksi kasvaville tytöille. Keski-ikäiselle naiselle se nostaa vedet silmiin, maailman kovuus ja toisen ihmisen hyväksikäyttö on niin kaukana näistä kuvista. Oma naiseksi kasvamisen taival tulee käytyä läpi tätä kirjaa katsellessa.

Kirjan kauneus ja herkkyys saavat ajatukset lentämään. Mielikuvitus vie mennessään ja kaikki tytöt tuntuvat prinsessoilta.


Kuvat vievät mennessään toiseen aikaan ja paikkaan



Haluaisin antaa jokaiselle lapselle tuollaisen hetken, ehdottoman kauniina olon tunteen.




Ostin kirjan itselleni hetken mielijohteesta, kirjan kauneuden takia. Nyt haluan antaa kirjan jokaiselle naiseksi kasvavalle kummitytölleni. Haluan antaa kirjan pikkusiskolleni. Kirjan avulla haluan sanoa; Katsokaa kuinka kauniita ja arvokkaita te kaikki olette.




Huopapallojen vallassa

Todella pitkä helmet, huopapallot koristeltu siemenhelmin.

Pikkupampulat, useassa kerroksessa pienempiä huopahelmiä.


Pampulakäsilaukku, koottu hillittomästä määrästä huopahelmiä. Laukkuun sopii pankkikortti, puhelin ja huulipuna. Hienosteluun.


Huopapallo, käsilaukun etuläpän koristeena.
Unkarista tarttui mukaan huopapalloja, taidan olla noihin hivenen heikkona.



maanantai 14. syyskuuta 2009

Jaa, mitkä kuvat ?

Valokuvaamaan pitäisi ehtiä. Kuvia tarvitsisin moneen paikkaan, aika vain ei riitä.
Viikko on aherrettu ja uusi edessä. Pikku Ukolla kuume, Ukko Kulta illassa, minä töissä joka ilta ja kaksi vanhinta vailla harkkakuljetuksia ja läksyvahteja. Onneksi on mummola.
Viikonlopun vietin maalaten maisemia opettajan opissa ja tavaten kollegoja. Se ei tietysti kotihommia juuri edistänyt, mutta ei auta, opettajankin pitää päivittää tietojaan. Sellainen joka luulee jo kaiken oppineensa, on hukassa.
Itselläni on joku roska toista päivää silmässä. Vetkuttelen vielä lääkärin pakeille menoa mutta kohta on pakko hakea apua. Sitä ennen aloitan tämän viikon suuntaamalla auton kolmenkymmenen kilometrin päähän kyläkoululle, tästä alkaa tämä viikko. Kaikille vauhdikasta syysviikkoa.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Tuulee ja satelee

Työviikko on alkanut vauhdikkaasti, kolme ryhmää on jo pidetty ja auto on kiitänyt pitkin kuntaa. Eilinen ilta oli tosi kiva. Oli kuin kotiinsa olisi mennyt, ryhmä on jo useammalta vuodelta tuttu. Ihmiset olivat myös innoissaan aloittamassa syksyn touhuja ja iloisia nähdessään vanhoja tuttuja.
Tänään on toinen tuttu ryhmä, ajattelin viedä lämpimäisiä. Lupasin nimittäin keväällä ohjeen Tuovin vehnäsille, joten on aika toteuttaa lupaus. Saavat tänään lämpimäiset ja ohjeen.
Huomenna on sitten vuorossa aamupäivällä ja illalla uudet ryhmät. Teemat ovat vuodenaikoja hyödyntävä askartelu,luonnon materiaalit sekä kierrätys,tuunaus ja sisustus. Oikein sormet syyhyävät odotusta.
Perjantai on "vapaapäivä" ja viikonlopuksi menen posliininmaalausopettajien ideapäiville saamaan lisäoppia itselleni. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että syksy on täällä. Sääkin tuntuu alleviivaavan tuota tunnetta.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Sieniä mä metsästän..

Täydellinen kostea sienisää. Ei hätää, kuvassa ei ole valkoinen kärpässieni, kuvan käsittelyn tulos vain. Mieleni halajaa metsään, vaeltamaan katse maassa ja kuuntelemaan hiljaisuutta.
Todellisuus vain vetää arkeen. Kastejuhla, leipominen, siivoaminen ja illalla vieraita. Papereiden täyttämistä huomiseksi ja auton pakkaamista työ kuntoon. Oloni on ihmeellinen, toisaalta odottava, toisaalta vähän epätoivoinen. Tiedän kuitenkin työn kannattelevan ja arjen vievän sellaisella vauhdilla ettei päivittelyyn jää aikaa. Hyvä niin. Mukavaa viikkoa kaikille, työn iloa.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Lomat on lomailtu, arki on edessä

Kuten yllä oleva kuva kertoo, majapaikkamme Unkarissa ei ollut aivan tavallinen hotelli. Linnavuorella sijaitseva majoituspaikka sijaitsi aivan Matiaksen kirkon takana. Kirkossa on upeat posliinilaatta katot. Luitte aivan oikein, posliinilaatat. Keltaista ja vihreää. Meillä on totuttu hivenen rauhallisimpiin sävyihin mutta arvokkaaseen rakennukseen tuo sopii. Muutenkin aukion arkkitehtuuri oli omaa luokkaansa. Majapaikan alakerrassa oli useita näyttelyitä. Tilassa oli myös juhlasali, jossa juhlittiin häitä siellä ollessamme. Suomalaiset häät ovat todella hiljaiset, jos vertaa unkarilaisiin. Meidän huoneemme olivat korkeudessaan omaa luokkaansa. Huonekorkeus oli varovaisesti arvioiden 4-5metriä.

Kävimme koko perhe metsäretkellä. Emme olleet vielä tänä kesänä "perämetässä" käyneet, joten kyseessä oli myös tarkastusmatka. Yksi tuulen kaato löytyi ja tulevaisuuden harvennettavaa. Paikka on perheretkelle luotu, kangasmetsää ja hiekkapohjainen luonnonpuro. Hiljaisuus oli ihanaa, pojatkin olivat lumoutuneita. Koiruus nautti juostessaan pitkin kangasta, välillä piti kahlata purossa. Pojat laittoivat puroon lehden, jonka kulkua seurasivat jonkun aikaa. Löysimme hiekkatieltä herkkutatteja, jotka paistettiin heti kotiin tultua. Kotona odottava kaalilaatikko sai tuoreet puolukat seurakseen. Muitakin sieniä löytyi, pakkaseen asti. Tärkeintä oli se, että mieli lepäsi. Maanantaina alkaa arki, aamulla posliinien haku ja illalla ensimmäiset tunnit. Nyt on oikea syksy.

Joskus on aika pysähtyä. Katsoa tarkkaan, vaikka vain puunoksaa, jossa jäkälä lepää.


Jos ympärilläsi on tilaa ja rauhaa, ei haittaa vaikka edelläsi tai takanasi juoksisi kolme poikaa ja koira. Voi vain tarkkailla hirven jälkiä, poimia sieniä ja katsella miten aurinko leikkii puiden rungoilla. Ehkäpä se on suomalaisuutta.