Hyvää joulua

Olen herännyt joulusatuun. Lumi peittää maan ja puut näyttävät siltä kun joku olisi yön aikana kuorruttanut ne. Minulla on vielä pakettipaja käynnissä, lahjat on saatava kääreisiin. Sytytämme kynttilät ulos ja sisälle, tunnelmaa päivään. Ensi yöksi laitan kinkun uuniin . Huomenaamulla koristelemme kuusen. On ensimmäinen joulu kun Ukko kullan isä ja mummuni eivät ole fyysisesti paikalla. Huomenna käymme haudalla viemässä kynttilän heille. On haikeaa ja kuitenkin hyvä olla.

Pikku Ukko odottaa joulupukkia kovasti. Isompien poikien uho on vaihtunut epäilykseen, josko se joulupukki olisikin totta. Viimeiset koristelut odottavat poikia. Ulkoilmakin houkuttelee lumeen peuhaamaan. Hiljaa se aatto tavoittaa meidät ja rauhoittaa joulun viettoon.

Kiitos teille blogiystäville siitä, että olette kulkeneet vierelläni. Kiitos kommenteista. Kiitos omista blogeistamme, joissa olen piipahtanut vaikka en aina ole jaksanut kirjoittaa. Kiitos asioiden jakamisesta ja välittämisestä. Aina ei tarvitse tietää toisen nimeä tai olla fyysisesti läsnä, joten kiitos ja kumarrus.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järvenranta jäätynyt talvipakkasessa...

Oikein ihanaa joulua kaikille.

Nuotion lämpö

Meillä on rintarossi tehdas jatkanut toimintaansa. Hauskinta on ollut keksiä yhdessä nimet koruille. Kuvassa oleva sai nimekseen nuotio. Kummeille ja sukulaisille matkaavat sammal, ruska, jää, pinkki prinsessa ja monet muut. Minun suosikkini on opettajalle mennyt taika yö, tumma liila lanka sekä sinisen ja liilan sävyissä kimaltelevat helmet olivat herkullisen näköisiä.

Joulu kiireet ovat vallanneet talon. Paketteja putkahtelee ympäri taloa. Postiin on viety jo muistamisia kauemmaksi. Tonttuja on huomattu ikkunan takana. Siivoukset on aloitettu ja koristeet kaivettu esiin. Pojat pääsevät joulukirkon jälkeen lomalle ja hillitsemätön miesenergia täyttää talon. Yritän valjastaa tuon energian hyötykäyttöön, patistelemalla pojat illalla piparin leivontaan.

Meille tuli muuten valkoista maahan, näyttääkin joululta.

Postikorttitehdas

Joulukorttien lähettäminen lähestyy. Pientä kauhua tuntien mietin ostokortteja ja aikatauluja jotka kallistavat kohti ostokortteja. Aikani pähkäilin ja mietin. Keskimmäinen ilmoittautui vapaaehtoiseksi avustajaksi ja niin me pykäsimme lauantai iltapäivällä viisikymmentä joulukorttia. Revi,leimaa ja liimaa systeemillä. Eikä tehnyt tiukkaakaan, ainoastaan korttien postiin saaminen ja osoitteiden löytyminen tekee tiukkaa. Kortit on siis tehty näin, kirpparikirjan sivut revittiin vedellä kostutuksen jälkeen kahtia. Sivulle leimattiin mustalla hyvän joulun toivotus ja joulupallot. Sen jälkeen liimattiin palloon valmiit lumihiutaletarrat ja päälle palloon maalattiin siveltimellä valkoista. Geelikynällä vielä laitettiin palloihin nauhat. Viimeiseksi sivun palanen teipattiin kaksipuoleisella teipillä mustaan tai valkoiseen kartonkiin. Nopeaa ja yksinkertaista, varsinkin jos käyttää lapsityövoimaa.

Arkartelu on jatkunut sitten lapsityövoimalla eilenkin. Rose- kukantekolaitteella meillä on kaksi isompaa poikasta tehnyt joululahjoja koko suvun naisille ja opettajille. Jokaista kukkaa tehdessä on mietitty saajan värimaailmaa. Olen ollut ihmeissäni poikien huomiokyvystä, opettajien vaatteiden värit on huomioitu ja se ettei mummu pidä kirkkaista vihreistä vaan "puun väreistä". Kukista tulee rintakoruja, taakse hakaneula ja eteen helmiä sekä nappeja. Laitamme vielä rintakorun kiinni kartonkipalaan, jossa on tekijän ja korun nimi. Niin sitä lapsille tuotekehittelyn alkeita opetetaan.

Huomenna on koulun joulujuhla. Viime vuonna juhla oli upea, jännityksellä odotamme tämän vuoden ohjelmaa. Sen tiedän, että nenäliinat on varattava mukaan. Ohjelma on aina tarjonnut suuria tunteita.

Enkeli lentää liihottaa, kaikille onnea toivottaa

Sain ystävältä enkelin. Hän on hyvin taitava luukorujen valmistaja. Häneltä onnistuvat pisanka tekniikka ja nukenvalmistus. Luulen ettei ole sellaista tekniikkaa, jota hän ei taitaisi. Tämä enkeli on saanut ylleen erilaisista kasvikuiduista valmistetun mekon. Vaatteissa on käytetty varmasti nokkosta, raparperiä, vanhoja kirjanlehtiä sekä vanhaa nappia ja paperipään ympärille on kiedottu heinää tai olkea.Kun katseeni osuu enkeliin ajattelen ystävääni. Hänellä on jotain, jonka haluaisin saada, ei kateudesta vaan koska arvostan tuota ominaisuutta. Hän ottaa hetken kerrallaan. Ilot ja surut kuuluvat elämään.

Pojat leipoivat ohjauksessa eilen korvapuusteja. Esikoinen ihmetteli miten leipominen yhdessä voi olla mukavampaa kuin tietokoneella oleminen. Niinpä.

Kierrätystä tämäkin

Yllä oleva koriste on tehty palaneen tuikkukynttilän suojasta. Olen taivuttanut raudoituslangasta ripustuskoukun. Leikkasin tuikkukuppiin pienen loven ja asetin ripustusrautalangan loven kohdalle. Painoin kuppia molemmilta puolilta yhteen. Sen jälkeen litistin kupin, lehden malliseksi, naputtelemalla sitä puuvasaralla. Litistykseen käy vaikka kaulin ym. Tein piikillä pienet reijät keskilinjan molemmille puolille. Lehdykkää voisi koristella esim. neulepuikolla kuvioimalla. Keskireikiin laitoin pienen helmen kuparilangalla, joka on purettu auton käämistä. Jokainen voi koristelun suorittaa miten haluaa. Lehdyköitä voi laittaa pakettikoristeeksi, kuuseen, kynttiläkruunuun ym. mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Noita tuikkukynttilän suojia kun tulee tähän aikaa varsin runsaasti.

Sain eilisen hääpäivän kunniaksi varsinaisen vuosisadan vaihteen joulukukan, jouluruusun. Se on aivan ihana kasvi. Tällä hetkellä se vetää voiton kaikista muista perinteisistä joulukukista. Parasta on se, että keväällä voin istuttaa sen puutarhaan.

Tämän päivän lepään. Meillä oli eilen Wanhan aseman joulu- tapahtuma. Onnistui ajankohdasta huolimatta suurenmoisesti. Ihmisiä riitti koko päiväksi ja tunnelma oli asemalla aivan ihana. Ensi viikolla on enää yksi opetus ilta ja loppukokous tapahtumasta, joten työtkin ovat vaihteeksi hallinnassa. Ajatukset kyllä surraavat ylikierroksilla.

Erikoisia eläimiä, ketut ja hirvet

Tulevan itsenäisyyspäivän kunniaksi suomalainen maku, maku melkein jokaisen lapsuudesta. Iso mummun esiliinan taskussa oli pihlajanmarja karkkeja, kettu karkkeja. Sain yhdeltä ryhmältä karamellit ja kynttilän. Hämmästyin mieleen tulvahtavia muistoja, kun avasin karkin ja laitoin sen suuhuni. Tunne oli niin voimakas, että kyyneleet tulivat silmiini. Lapsuuden ilo, turvallisuus ja mummun läheisyys. Mitkä ovat teille ne maut, jotka tuovat lapsuuden lähelle?

Lukijani ovat ihmetelleet sarviani ja tässä selvitystä. Jo varmaan pari vuotta ovat kaikenlaiset sarvet olleet kuuminta sisustusmuotia. On hirven ja poron sekä peuran päitä seinällä, välillä oikeita,välillä kankaisia ja vaikka missä väreissä. On sarvia tapetissa, posliinin koristelussa, kortteissa ja kankaissa. Olen aikani katsellut niitä, osa on viehättänyt, osa suorastaan oksettanut. Nyt olen päätynyt siihen, että turkoosiin taloon tulee sarvet eikä vain sarvet vaan kallo myös. Niin ,että se siitä oksennuksesta, aina pitää mennä vähän yli.

Alunperin oli ajatus siitä, että yhdet sarvet seinälle. Soitettuani naapuriin sain sarvet kallon kanssa. Ensin suunnittelin sahaavani sarvet otsaluun kanssa koristeeksi. Katseltuani tuota hirvitystä, on ajatus kallosta alkanut kiehtoa melkein sarvia enemmän. Joten nyt poraan reijän kallon taakse, viritän rautalangan ja laitan koko komeuden seinälle. Jos turkoosi talo olisi mökkiä suurempi laittaisin riviin kaksi tai kolme kalloa. Inkivääri ja Risulintu, kallot riviin ja nousette trendien huipulle :) Arleena kiitos kannustuksesta. Kuvan valmiista seinän koristelusta saatte kun ehdin ripustuksen toteuttaa. Luontoteemalla ajattelin jatkaa kallon allakin. Alla olevaan kaapin kanteen suunnittelin tuohella tai jäkälillä koristeltua kantta, josta saisi käytännöllisen lasilevyllä. Kuten huomaatte aivot kyllä toimii hivenen liiankin liukkaasti mutta toteutus ontuu. Vihjeitä sarvien käyttöön muuten kuin koristeena löytyy kirjastosta, kaiverrettu luu ja sarvi on kaunis korumateriaali. Pentik käyttää sarvenpäitä kynttiläkruunujen koristeina. Olenpa nähnyt katkaissuista sarvenpäistä tehtyja kynttelikkojä pöydillä ja katossa mobilena. Kierrätystä tämäkin.

Ihanaa itsenäisyyspäivän viikonloppua kaikille. Kallot seinille.

Pimeyttä ja loskaa

Kirjoitin äsken tekstin, jonka onnistuin hävittämään jonnekin, älkää kysykö miten. Tapahtuma kuvaa hyvin tätä päivää. Maalattuja laseja en todellakaan uskalla laittaa polttoon. Ainakin pitää pitää pieni paussi ennen kuin uunin päälle laittaa.

Otsikko kertoo päivän säästä kaiken. Olen päättänyt, etten anna pimeyden vaikuttaa mielentilaan mutta kun harmaa leijuu ympäri talon nurkkia ja painuu otsalohkon taakse, niin on vaikea olla iloisella mielellä.

Vaikka mitäpä minä valitan ? Ukko kulta armahti ja käy kaupassa sekä tulee pitserian kautta kotiin. Esikoinen tyhjensi tiskikoneen. Tänään myös maailmankuva muuttui musta punaisesta vihreäksi, sain uudet silmälasit. Tämän kaiken hyvän lisäksi minulla on jotain mitä monella ei ole, kylppärin lattialla hirven kallo sarvineen. Tässä kyseisessä trendissä olen kyllä hivenen jälkijunassa mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Lahjontaa

Pitelen syyslukauden viimeisiä opetustunteja ja lahjonta on kiihkeimmillään. Ihanan vanhan ajan kukka, joulukaktus tuli taloon eilen. Ilahduin kukasta, koska se tuo muistoja mieleen. Oman ensimmäisen kodin sekä mummun ison kasvin. Kynttilöitäkin kannoin kotiin, niitä on kiva polttaa ja miettiä lahjan antajia.

Mitä kaikkea taitavat kädet saavat aikaa. Kahvipussi ei ehkä ole kaikista mediaseksikkäin tuote mutta kun asioita katsoo useammalta kantilta, niin johan tämäkin asia innostaa. Löysin myyjäisistä punotun pannunalusen. Ei, en tarvitse pannun alusia, omani ovat sitä paitsi puisia ja huovasta valmistettuja, mutta.. Minulle tuli itämaisuus mieleen väreistä ja muodosta. Tähtenä ikkunassa tai seinällä, miksi ei ? Vakavasti puhuen työ on tehty huolellisesti, kierrätysmateriaalista sekä vanhaa punontataitoa on siirretty uuteen tuotteeseen. Mediaseksikkyyttä saisi lisää punomalla työn vaikka kierrätyspressun suikaleesta tai vanhasta sadetakista, mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Itse pidin noista kahvipusseistakin, punoja oli miettinyt värit kohdalleen. Saa nähdä päätyykö alunen tähdeksi kuuseen, seinälle vai ikkunaan.

Maanantain viiraus

Jos eilen otin rennosti, niin tänään on sitten vauhtia piisannut ja vaarallisia tilanteita. Siitä kun silmäni aukaisin en ole ehtinyt juurikaan henkäistä. Nyt käväisin koneella, kahvikuppi vieressä ja laittelen hieman viestiä, ennenkuin jatkan matkaa. Ensi lauantaina on Wanhan aseman joulu, jota olen järjestämässä. Viime hetken varmistuksia tuon tiimoilta riittää. Tällä viikolla on myös kansalaisopiston viimeinen viikko ennen lomaa. Minun pitäisi myös tehdä tuntisuunnitelmat muutamaan uuteen kurssiin keväälle, suunnitelmat tulisi palauttaa mahdollisimman pian. Esikoisen korva alkoi oireilla yöllä, joten lääkäriin lähtö on kohta ajankohtainen. Hienosti alkanut viikko, onneksi haahuilin varastoon eilen.

Suorastaan liian kivaa

Poikaset kirmasivat ulos. Satelee hiljalleen jotain, jonka voi hyvällä tahdolla tulkita lumeksi. He kuitenkin aikovat olla lumisotaa, tietysti jotain, jossa nahistellaan. Tänä viikonloppuna on tuntunut taas hillitsemätön poikaenergia, joka kolkassa taloa. Tällä hetkellä on kyllä suorastaan peloittavan rauhallista.

Teen paperitöitä, tuntien päiväkirjat pitää palauttaa ensi viikolla ja matkalaskut täyttää. Olen yrittänyt kohottaa työnteon arjen ylle, kääriytymällä mummon tekemään peitteeseen. Takassa on tuli ja kynttilät on viritetty pöydille. Vieno vanilijantuoksu leijailee ympäri taloa, kardemummakahvi ja torttu tekevät hetkestä melkein ylellisen. Mikäs tässä on töitä tehdessä.

Iltapäivällä tulee elokuva, Jumalaiset jajasiskot, jonka aion katsoa. Kirja teki vaikutuksen, joten ajattelin ottaa riskin ja katsoa elokuvan. Yleensä kyllä petyn elokuva versioon. Kirjat kun koskettavat usein syvemmältä ja tälläinen hyvän mielikuvituksen omaava luo lukiessaan mielikuvan kirjan henkilöistä, jotka elokuvissa ovat yleensä haaleita versioita alkuperäisistä. Leon Uriksen kirjaan Exodus uppouduin niin, että elokuvista jouduin poistumaan kesken. Elokuva oli aivan liian erillainen versio.

Joulu tulee lähemmäksi, enkä voi unohtaa töiden tekemistä sunnuntainakaan vaikka yritän lievittää asiaa ympäristöllä. Elokuvan aikana teen pieniä käsintehtäviä työvaiheita, niin hommat edistyvät ja mitäs tässä valittamaan, työympäristö on suorastaan mahtava. Oikein leppoisaa sunnuntaita kaikille.

Koulun myyjäiset

Kävin ensimmäistä kertaa poikien koulun joulumyyjäisissä. Olen onnistunut olemaan tavallisesti töissä tähän aikaan. Koululla pidetään joka vuosi myyjäiset joihin oppilaat ja kyläyhdistys panostavat. Tarjolla on leivonnaisia ja muuta pientä. Oli outoa olla tapahtumassa asiakkaana, voisin kyllä oppia pitämään tuollaisesta. Tapasin kiireettömästi muita vanhempia, join kahvia, vaeltelin käytävillä ilman kiireen häivääkään. Ostin kaikenlaista pientä sekä tein löydön. Kummi tyttö saa kaikkien aikojen joululahjan. Hevonen heppahullulle. Etsin vielä tarpeeksi suuren laatikon suojaamaan lahjaa ja mietin paketoinnin kohdalleen, ehkäpä jotain itsepainettua paperia. Laatikon sisälle tumman ruskeaa silkkipaperia ja hevonen aseteltuna niiden päälle.

Pikku Ukko sai kirpparipöydästä pienen koiran. Metrilaku taas on isompien poikien herkku. Kaikista parasta äidistä oli yhteisöllisyys. Suorastaan nauratti kun kaikki kolmosluokan pojat tulivat heti pihalle päästyäni kertomaan arpajaisristeilyn menneen. Kaikki olivat yhtä onnellisia kuin voittaja, voittajan äidin ja isän onnesta en ole niin varma. Poislähtijät pysähtyivät pihaan nauttimaan joka vuotuisen perinteen mukaan muurinpohjaletut.

Hyvää viikonloppua

Löysin halppis myymälästä täsmälleen samanlaisia ja samankokoisia karamellitankoja kuin Pentikin valikoimissa on. Suunnittelen antavani joulukukan asemasta kynttilöitä, yllä kuvatulla tavalla. Väreinä hivenen uutta ja vanhaa. Teen useampia värikokeiluja ja laittelen sitten kuvia niistä.

Kirpparilöydöt pistän palasiksi ja ne pääsevät piristämään pieniä osin käsin maalattuja avaimenperiä. Niinpä, joulu lähestyy ja työt lisääntyy.

Loskasta huolimatta piristävää viikonlopun alkua.

Oranssia voimaa

Vanhuus ei tule yksin, ranteitani on alkanut kolottaa. Teen niin paljon käsilläni että iltaisin on alkanut kolotus vaivata. Ilmiö on tuttu aikaisemmilta joulun alusviikoilta. Olen tehnyt useammat ranteen lämmittimet, nyt puikoilla on Drops Alpaca langasta luksusversiot, 100% alpakkaa. Aivan ihana lanka, pehmeä, lämmin, ohut ja aivan mahtava neuloa.

Illalla kun lämmitän takkaa, ajattelin virittää itseäni sisustuksen sekä joulun maailmaan. Vilkaisin vähän ja jälkiruokaohjeet näyttivät lupaavilta. Itseäni viehätti vanhassa kahvikupissa tarjoiltu vadelma-suklaa vaahto. Nam. Tiedän jälkikasvun suorastaan kiljuvan riemusta (kiljuminen on meillä suosittu tunteiden ilmaisukeino asiassa kuin asiassa) jos kokeilen ohjeita ennen joulua.

Ennen joulua herkkujen tilalla ovat uskomattoman väriset piristyspommit. Mandariinien maku ja väri ovat nyt kohdallaan. Paras sisustus elementti.

Valoa kaamokseen

Maan läheiset värit ovat mukava tausta kasvin kirkkaalle vihreälle, sitruunan tuoksu raikastaa huoneen.

Keittiöön löytyi pitkän harkinnan jälkeen alumiiniset suuret valaisimet. Mietin vaikka mitä ripustuksia ja päädyin siihen, että vihreä tehosteväri yhdessä seinässä sekä värikkäät pikku esineet ovat jo niin eläviä, ettei valaisimen tarvitse olla erikoinen. Tosin lamput ovat suuria ja niitä on tuplasti. Siinä se juju, jota suosin muutenkin sisustuksessa.

Meillä sataa lunta, onneksi. Sää ,jota on ennustettu, ei oikein innosta. Harmittaa kuitenkin se, etten pääse illan hanketapaamiseen, on kansalaisopiston tuntien pito. Itse opettaminen on kivaa, varsinkin tänään, teemme kokeiluja lystereillä posliinin pinnalle. Palaverissa vain olisi ollut minua kiinnostavia asioita. No, aina ei voi onnistua.

Kaivelen vielä ennen tunneille lähtöä esiin valmiiksi värjättyjä kankaita , ne pitää silittää. Viikonloppuna sitten leikkaan ja maalaan ja ompelen. Ensi viikolla näette mitä.

Haave

Minä olen haaveillut kiurujen yö tapetista. Syksyllä toteutin haaveeni. Ihailen valkoseinäisessä olohuoneessa kahden vuodan levyistä tapettikaistaletta. Aina ei tarvita suuria ponnistuksia haaveen toteutukseen.

Vanhat, Ukko kullan ukin keräämät laatikot nostimme kunniapaikalle. Laatikot palvelivat aiemmin naulalaatikoina, nyt vaihtuvan esinenäyttelyn taustana.

Sulassa sovussa hauen luut, massa sydän, lasten kahvikaluston osat ja luusta kaiverrettu sormus. Jouluksi etsin jotain muuta laatikoita koristamaan. Tapetin sininen ja laatikoiden patinoitunut ruskea ovat täydellinen pari.

Laitoin herättyäni kahvin tippumaan, pojat virittivät monopoli pelin ennen kouluun lähtöä. Kuuntelen pelin ääniä kun kirjoitan. Kerään voimia kaivaakseni auton lumen alta. Aamun opetan, välissä käyn hakemassa pojat koulusta ja ruuan kaupasta, illaksi opettamaan.

Voimia saan ihanan lumisesta maisemasta ja ulkona valaisevista lyhdyistä.

Taidetoimikunnan tukemana

Blogitauon aikana munaklubimme on ottanut askeleen painoteknisellä tiellä. Keski-Suomen taidetoimikunta tuki taidekalenterimme julkaisemista. Kuudesta munaklubilaisestamme jokainen otti kaksi kuvaa, niin meillä on sitten ensi vuoden jokaiselle kuukaudelle malleja pisanka maalaukseen.

Pisanka maalauksesta on tullut enemmän kuin harrastus. Kulttuuri foorumin kautta meillä on yhteistyökumppani venäjällä. He järjestävät festivaaleja, teemana alkuperäiskansojen käsityöt ja kulttuuri. Kevät menee aiheisiin perehtyessä.

Talvi tuli

Aika kuluu, parantaa ja vie eteenpäin. Olen saattanut läheisen tuon puoleisiin. Perheenä olemme lähteneet kulkemaan kohti arkea. Pikku hiljaa olemme tapetoineet seinää, sytyttäneet kynttilöitä pimeään ja lohduttaneet toisiamme.

Huomaamattani olen tehnyt työni, hoitanut kotia ja perhettä, sisustuskin on saanut uusia tuulia. Tuntuu hyvältä hiljalleen tehdä niitä töitä, joita ei ole aiemmin ehtinyt. Keittiöön löytyneet lamput, tuoksupelakuun uusi ruukku sekä vanhat naulalaatikot seinällä ilahduttavat arkea. Jouluun valmistautuminen on saamassa minut valtaansa. Suunnittelen vakavasti joulukortti tehtaan pystyyn polkaisemista. Kynttilät palavat joka päivä.

Oli hyvä päätös rauhoittua, perua kaikki turha ja kokea kiireettömästi nämä muutamat viikot. Tuntuu, että voin hyvillä mielin kulkea kohti lunta ja pimeyttä, minulla on voimia jatkaa töitäni. Kiitos kaikille voimia toivottaneille, nyt minulla alkaa taas olla virtaa. Turkoosissa talossa alkaa tapahtua.

Olen lähdössä kokoukseen, jossa lyödään lukkoon viimeisiä asioita Wanhan aseman joulu tapahtumaan. Sinisen huoneen Hanne saa sähköpostia lähiaikoina. Haen painosta mainosjulisteet, joten tässä sitä taas mennään.

Oikein aurinkoista ja lumista viikkoa kaikille. Menkää tekemään lumienkeleitä, se on ihanaa.

Tärkeysjärjestys

Nyt on elämä siinä vaiheessa etten läheisen luona olon, perheen murheen ja tuntien pidon lisäksi ehdi tehdä niin mukavaa asiaa kuin blogiin kirjoittaminen. Käyn päivittelemässä silloin tällöin ja palaan kirjoittamaan säännöllisemmin kun olemme kulkeneet tämän tien läheisen kanssa loppuun. Aikataulua ei yksikään ihminen tiedä. Tätä aikataulua en minä pysty hallitsemaan, olen matkustajana vain.

Olen katsellut terveyskeskuksen ikkunasta ulos ja ihaillut täydellistä syyspäivää. Mieleeni palaa jostain syystä jatkuvasti Niin kaunis on maa laulun sanat. Kaikki on niin rauhallista ja kaunista.

Mummolan syksy

Aikaisemmin puuhailimme mummulan sisääntulon koristelussa. Tänään kävimme omenoita keräämässä ja muistin ottaa kameran mukaan. Sisääntulossa ajattelin tilaa, sisustettavaa tilaa. Mummolan ovea suojaavat avoimella puolella jalalliset kukkalaatikot ,joissa on kiinni köynöstuet.

Köynöstukiin kiinnitin vanhat ikkunat, joihin tehtiin kranssit. Kranssin pohjiin käytin kuivuneita koison oksia. Laatikoihin laitettiin sammalta ja lyhty. Kranssin koristeeksi käytin venäläistä puulusikkaa ja puolukan varpuja. Toisto toi voimaa.

Tilassa ennen ovea on aina tuoli ja pöytä. Nyt laitettiin ikkuna seinälle tuomaan jatkuvuutta. Sammal eri muodoissaan asetettiin koristeeksi. Kanerva asetettiin vanhaan pyöreä pohjaiseen seinäamppeliin. Astia on mielenkiintoisesti kyljellään.

Ulko-oveen tehtiin yli iso kranssi, koristeluna pyöreää sammalpalloa ja venäläisiä puukauhoja.

Ensi viikko on viimeinen ennen syyslomaa. Melkoinen puristus, opetustunteja on 23. Ihan tarpeeksi muiden asioiden lisäksi, tosin 12 tuntia on melkoisen mielenkiintoista opettamista. Askartelu ohjaustoiminnassa, uhreina oppisopimuslaisia. Yritän noihin opetuksiin sisällyttää aina ajatuksen ammatillisuudesta, miten askartelu on väline työssä. Askartelu voi olla parhaimmillaan itsetuntoa kehittävää, vastuuntuntoa lisäävää ja motoriikkaa harjoittavaa. Ajatus siitä, että askartelusta tulisi nuoriso-ohjaajille mieleen vain jyvillä täytetyt sukkahousutontut on puistattava. Joskus tuntuu, että askartelu sanalla halvennetaan kädentaitoja. Millainen sana askartelusta syntyy riippuu ohjaajan ammattitaidosta. Minä olen nähnyt sellaisia askartelun tuloksia, jotka hurmaisivat kenet tahansa, eikä kyse ole välttämättä monimutkaisesta asiasta. Ihania ovat esimerkiksi paperista taitetut valkoiset tähdet, jotka avautuvat veteen asetettaessa. Suorastaan maagista.

Voimien keräilyä

Oikein voimaannuttavaa viikonloppua. Lepäilyä ja läheisten huomioon ottamista.

Haluaisin käpertyä sammalvuoteelle, ajatella vain iloisia asioita ja nukkua. Niin ehkäpä teenkin, jostain on voimansa ammennettava. Vaikkapa pienistä maahisista ja menninkäisistä, sadusta.

Värisuora

On aivan villasukka ilma. Villasukkia en näistä langoista kuitenkaan tee, vaan etsin haarukkapitsin tekovälineet esiin. Harmaan talvitakin kanssa kun nuo värit käyvät hyvin. Ranteenlämmittimet ovat myös samaa sävyä kuin nuo langat, joten harmaa saa mukavasti väriä.

Ulkona on oikein perinteinen syysilma, kostea, tuulinen ja kylmä. Sanalla sanoen mahtava. Lämpimästi pukeutumalla tuollainen ilma on lempi ulkoiluilmani. Lehdet pyörivät ilmassa, viimeiset värit viipyilevät ympärillä. Sisälle on niin ihana tulla, lämpimään. Ruoka maistuu aivan uskomattomalle pienen lenkin jälkeen. Pimeä laskee nopeasti ja kynttilän valo valaisee talon.

Palloja siellä, palloja täällä

Olen joskus tehnyt onton joulupallon pohjan sanomalehdestä, laminoimalla. Otetaan tavallinen pallo, jonka päälle laitetaan tuorekelmua. Sen jälkeen valmistetaan tapettiliisteri ja revitään sanomalehdestä suikaleita. Suikaleita kastetaan liisteriin, ne asetellaan ristiinrastiin pallon pinnalle useaksi kerrokseksi. Annetaan kuivua. Kuivumisen jälkeen paperipallo halkaistaan mattoveitsellä varovaisesti, vahingoittamatta mallipalloa. Onttoon paperipalloon voi laittaa esim. riisiä painoksi ja nauhan solmupuolen kiinnikkeeksi. Sen jälkeen pari kerrosta liisteröityä paperisuikaletta ja kuivatus. Koristelun olen tehnyt tiimarin mainoksen joulukuvilla. Rypistettyä ja revittyä mainosta ympäriinsä ja pari nallen kuvaa päälle. Valkoista akryylimaalia tavallisella karkealla pesusienellä päälle niin, että nallekoristeet jäävät näkyviin. Märkään maaliin voi vielä tiputella hilettä jos haluaa bling blingiä.

Valmiiksi märkähuovutettu pallo saa neulahuovutus koristeita pintaansa Melli- langasta.

Neulahuovutus koristelua jatkan kirjomalla kirjontalangalla ja lisäämällä pieniä lasi siemenhelmiä. Pallon ripustuksen ratkaisen rautalangalla, jonka työnnän pallon lävitse ja taivutan koristeellisesti.

Huomenna saan viedä kokeilevaan kädentaitoryhmään uuden ihanan huovutuskirjan. Jännityksellä odotan millaisia luovuuden kukkasia tällä kerralla syntyy.

Tälläistä tänään

Onneksi on päiviä jolloin aurinko paistaa, se auttaa jatkamaan. Ympärillä kaikki on niin kaunista.

Pojat auttoivat minua käpyjen keräilyssä. Useampi astia täytettiin ja lisää täytetään. Kävyissä ja sammalissa on sitä aitoa tunnelmaa joka nyt viehättää.

Etsijälle

Se on yllä kattojen

Ehkä takana taivaan tähtien, kuun sinne ei yllä kultaiset tikkaat.

Ei korkeinkaan latva puun.

Se on peitossa pilvien, silti edessä avointen silmien.

(Heli pukki)

Autoin läheistä syömään, otin papiljotit pois, kampasin hiukset. Hänellä on kauniit valkoiset hiukset, ne toivon periväni. Istuin hiljaa vieressä kertomassa ulkona olevista punaisista ruusunmarjoista ja auringon paisteesta. Mieleni viipyi sängyllä opettaessani, tehdessäni ruokaa, kirjoittaessani ja auttaessani poikia iltapuuhissa. Elämä on niin mielettömän arvokas, jokainen päivä lahja.

Autotallin aarteita

Autotallista voi löytyä ihmeellisiä asioita. Yllä kangaskokeilu, jossa on parafiinillä piirretty kuvio ja värjätyllä ruiskuemulsiolla maalattu kuvion päälle.

Vanhaan puulaatikkoon maalattu kukka ja puumunat maalattuna koristeena. Viritys on menossa uusiksi, laatikko voisi olla ihana hiottuna puhtaammaksi niin, että maalaukset näkyisivät himmeästi.

Väsy nostaa päätään, loppuillaksi käperryn kotiin. Ihan vain teen ruokaa ja järjestelen paikkoja. Aamun soitot, käynnit ja läheisen luona vierailu veivät mehut. Onhan päivä vielä huomennakin, kuten pojat hoilaavat Popedan tahtiin.

Lehti sade

Tein löytöjä ollessani ulkona. Autotallista lyhtyjä etsiessäni löysin vanhan taulun, joka on tehty yhteen näyttelyyn. Pohja on käsintehtyä paperia. Anteeksi kehno kuva, kameran akut tarvitsevat latausta enkä voinut ottaa useampia kuvia, hyvän saadakseni.

Sininen kangas on taas joskus aurinkovärjätty pohjakankaaksi. Sitä en muista mitä olen siihen suunnitellut mutta käyttöön pesun jälkeen sekin päätyy.

Uskomattomat tuulen puuskat pyörittävät lehtiä ilmassa, keltainen lehti sade on sakea. Mahtavaa, tuntuu kuin saisi uutta virtaa tuulen puuskista. Olen aamun ollut puhelimessa ja aamupäivän ulkona pihapuuhissa. Mieli tarvitsee nyt erityisesti piristystä, viikonlopun saldo on kaksi läheistä ambulanssilla sairaalaan toinen perjantaina ja toinen tänä aamuna. Tilanteet ovat onneksi rauhoittuneet , ainakin vähäksi aikaa. Ukko Kullan kanssa juttelimme tämän olevan jo niin absurdia, että naurattaa. Älkää luulko etten olisi huolissani, mieli vain tarvitsee lepoa kestääkseen kaiken ja meillä se apuväline on musta huumori. Huomenna hoidamme läheisiin liittyviä asioita, juoksen virastossa ja haen sovitun erän kierrätysmateriaalia. tiistaina on opetukset taas edessä.

Tänään on kuitenkin aikaa ulkoilla, lämmittää sauna ja jutella poikien kanssa.

Sammalta ja putoavia lehtiä

Sammalta kranssissa, oveen koristeeksi ja pikkuisen hamppunarua. Yritin koristeitakin sijoitella kranssiin mutta jotenkin oli sellainen päivä, jolloin vähemmän on enemmän. Aivan tarkoituksella on sammal valittu niin, ettei pelkästään vihreä ole kranssin väri. Katkoin valmiiksi pieniä pihlajan taimia, ajattelin sitoa ne torniksi ja ripustaa niihin lyhdyn tai valot. Koko komeus sitten isoon ruukkuun portaiden viereen niin eiköhän nää kotiin tulla.

Tuuli pyörittää lehtiä irti puista. Pojat ovat innoissaan kasatessaan lehtiä. He pyöräilevät lehtikasan lävitse ja ovat onnellisia lehtien kieppuessa ympärillään. Pikkuinen pyöräili koivukujaa pitkin ja oli oikein maalauksellisen näköinen keltaisten lehtien tanssiessa tiellä ja ilmassa.

Kuistin ruukut on tyhjennetty ja siivous tehty. Huomenna pitää mennä hivenen kauemmaksi hakemaan sammalta ruukkuihin, ei hätää, minulla on maanomistajan lupa. Alkava hirvenmetsästys vain ei oikein syvälle metsään houkuta, täytyy varmaan laittaa jotain kirkasta päälle ja minultahan se onnistuu.

Viikonlopun viettoon

Auringonpaiste on hävinnyt. Viikon aikana onnistuin hankkimaan itselleni flunssan. Huuhailen nenäliinojen kanssa ympäri Turkoosia taloa, nenään sattuu. Taitaa olla parasta flussalääkettä lämmittää sauna ja höyrytellä eukalyptystä. Takkaan voisi virittää tulen ja teen pistää hautumaan. Pojat anoivat aamulla elokuva iltaa ja niin pieniin toiveisiin on helppo myöntyä. Ihanaa, että lapsille riittää kun isä ja äiti istuvat vieressä ja katsovat yhdessä elokuvaa. Animaatiot ovat kaikkien suosiossa, ehkäpä Liikkuva linna voisi olla illan päätähti.

Mikä on tämän talon emännän lempiväri? Kukaan ei varmaan arvaa yläkuvan väreistä sitä. Oli pakko ottaa valokuva kun huomasin vaatetangolla värisuoran. Eiliseen villakassiinkin onnistuin vähän punertavaa, liilaa ja fuksian sävyä saamaan. Ihan vahingossa vielä.

.Huovutus innostuksen vallassa kun olen, niin kuvaa vielä huivista. Huivi on märkähuovutettu. Vihreän villan lisäksi olen käyttänyt koristeeksi punertavaa Melli lankaa ja pellavakuitua. Vaalea kuitu siis ei ole lankaa eikä villaa vaan oikeaa pellavakuitua.

Turkoosin talon eläinkanta ei syksylläkään vähene huomattavasti. Joskin joutsenten ja kurkien lepoa lähipelloilla, ennen muuttomatkan jatkamista, olen jo seurannut mutta posliinista eläimet eivät karkaa. Posliini purnukkaan on viikonlopun aikana saatava vähän varpuja ja sammalta. Himoitsen myös raudoitusverkon pingoitusta kuistin kaiteen ja katon väliin, siihen on hyvä valoja ripustella.

Flunssa vapaata , idea rikasta ja rauhallista viikonloppua kaikille.