Iloista vappua

Meillä vappu vietetään nyt todella rauhallisesti. Pikku Ukko on ollut kuusi päivää kipeänä ja nyt tauti on minussa. Aamulla on puklattu iloisesti. Nyt ei tarvitse miettiä vappuruokia. Vietämme siis omalla porukalla rauhallisen vapun. Kaikille teille iloista vappua, olisikohan kevään ensimmäisen irtojäätelön paikka. Polvisukatkin voisi kaivaa naftaliinista.

Leipomista, kokousta ja opetusta

Tänään on lennokas päivä. Puuhaamme kesäksi iltatoria. Asian valmistelu vaatii jos jonkinmoista kuviota. Toivomme kaupunkiimme mukavaa ja rentoa kahdesti kuukaudessa järjestettävää yhteistä olohuonetta. Kesän kuluessa saa nähdä onnistummeko.

Enoni syntymäpäivillä nautitaan Turkoosista talosta tulleita antimia. Eilen ja tänään on sitten uuni pohissut ja kakkuja kasattu. Vauhti ja vaarallisia tilanteita on riittänyt.

Illalla on viimeinen opetus tänä keväänä. Huolimatta räntäsateesta, vedetään viimeinenkin ilta asenteella. Katseet suunnataan sitten kesään.

Näyttelyn kirjarasiat

Yllä kierrätysrasiat. On pienen tytön aarrerasia, pullopiilo, avainrasia, samettirasia ja mustaa pitsiä kannessaan kannatteleva salaisuuden sisälleen kätkevä rasia. Kaikki kaiverrettuja sekä koristeltuja vanhoja kirjoja.

Ihmettä ja kummaa on aikeuttanut minulle blogger. Vastaukseni kommenttiin on viipynyt yli yön. Napsauttamalla se näkyy oikeassa paikassa mutta komenttien lukumäärä ei muutu. Virhe on kaiken lisäksi vain Turkoosin talon kohdalla, Iken lokissa kaikki on ok. Kumma juttu.

Soihtuköynnös

Sain lahjaksi soihtuköynnöksen, pienikukkaisen ja tumman. Väri on minusta ihana. Kukka sai muistot pintaan. Nuorena asuin opiskellessa alivuokralaisena Hämeenlinnassa ja muuttaessani sain lahjaksi ihanalta vuokraemännältäni soihtuköynnöksen. Siinä oli isot oranssit kukat. On jännä miten joku asia voi laukaista muiston, jota ei enää edes tiennyt olevan olemassa. Oli kiva viettää vähän aikaa menneisyydessä. Siellä oli paljon hyvää mutta samalla muistin miksi on ihanaa olla tässä hetkessä. En enää haluaisi olla tuo ihminen, kokemus on opettanut paljon. Olen muuttunut ja kasvanut, käynyt läpi vaikeita asioita. Oppinut ymmärtämään itseäni ja asettumaan muiden asemaan. Tämä hetki on hyvä.

Eläintarha liian lähellä

Nyt alkaa tämä eläimellinen ympäristö olla liian lähellä. Lähistöllä jolkuttelee ilmeisesti jotenkin sairas tai vanha susihukkanen. Viime yönä oli parin kilometrin päästä lähtenyt koira suden suuhun. Aamulenkillä oleva nainen koiransa kanssa oli myös saanut lenkkiseuraa hukasta. Oma koiruus on tavanomaisen irtiolon sijasta nauttinut happensa tarhasta. Nauttii myös niin kauan kuin susi täällä kulkee. Olemme tottuneet tähän luonnon läsnäoloon, joten aivan pienistä emme hätkähdä mutta eipä oteta nyt riskejäkään kun ne voi helposti välttää.

Tuo pihapiiri alkaa vapun lähestyessä vetää puoleensa. Mielessä on virityksiä mustista heinäseipäistä, betonipastilleista, ruosteisesta raudoitusverkosta ja piikkilanka pussikruunuista. Minulla on jonkinlainen halu tehdä pihasta enemmän kuin piha. Haluan siitä tilan, jossa silmäni lepää. Kasvihuoneella voi olla useampi tarkoitus ja keittiöpuutarha voisi olla koriste.

Tapettiverhot

Ostin keittiöön Tapettitalosta vadelma- tapettia. Käyttötarkoitus vain on hivenen epäperinteinen, ajattelin tehdä verhot. Tarkentaakseni ajatusta kerron tekeväni kapat tuosta tapetista. Laminoin lämmöllä kaksi reunastaan muotoiltua ja a4 kokoista palaa siten, että nurjatpuolet ovat vastakkain. Teen useamman "verhon" palan ja ripustan ne pienillä koukuilla ikkunan väliin. Eipä tarvitse pestä verhoja, riittää kun vain pyyhkii ne kostealla pölyrätillä. Verhojen lisäksi muutama jääkaapin päällä oleva säilytysrasia saa uuden pinnan.

Niin ne suunnitelmat muuttuvat

Yllä vielä näyttelyn satoa. Ketturepolainen istukseli kierrätysmateriaalista tehtyjen tonttujen seurana. Tonttuihin käytimme vanhaa sähköjohtoa, villapaitoja, vanhaa fleeceä ja taikataikinaa.

Lapsiperheessä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Suunnitelmat menivät aamulla uusiksi kun Pikku Ukko oksensi. Nyt katselemme huomisaamuun kuinka moni viidestä on taudin uhreja. Vuosi sitten saldo oli komeat viisi. Ei todellakaan houkuttele ajatuksena. Minä kilttinä tyttönä soitin ja peruin tämän päivän tapaamiset. Nyt ollaan ja kuulostellaan kuka juoksee vessaan seuraavaksi.

Pieniä onnen sirpaleita

Mummon sininen kuppi, pieniksi sirpaleiksi särkynyt. Ruukun kyljessä pieni sirpale muistuttaa kuumista kesistä, mansikkamaidosta ja mummolan tuoksusta. Ohi mennessä sitä on hipaistava ja huokaistava muistojen vuoksi. Onnen sirpaleita.

Kohti kesää

Ilma on aivan ihana, varsinkin kun vertaa eiliseen. Eilinen hyytävä räntävihmominen on muuttunut auringon paisteeseen. Yllä näyttelyn yksi lintuaihe.

Yllä yksityiskohta tilkkutyöstä. Ilta menee purkaessa näyttelyä. Huomenna olemme taas päivän lähempänä kesää.

Herkkupaloja

Näyttelyssä voi törmätä näihin herkkupaloihin. Patinoituun metallilevyyn, paperimassasta valmistettuun kulhoon ja sydämeen. Itse tehtyyn saippuaan.

Dreijattuun posliinilautaseen, johon on raavittu pallomaiset koristeet. Kevään väreissä tietysti.

Kevätnäyttely

Kansalaisopistossa on kevätnäyttelyt parasta aikaa. Eilen ja tänään on rakennettu näyttelyitä kyläkunnille, koiranilmassa. Päivät ovat olleet pitkiä, viima on vinkunut nurkissa ja lunta satanut. Huomenna sitten esitellään osaamistamme kaikille. Illalla pannaan sitten kaikki pakettiin ja siivotaan. Maanantaina kuunnellaan mielipiteitä talven aherruksesta. Itselläni taitaa mennä pari päivää toipuessa. Ylpeä olen kyllä oppilaitten töistä. Kopiointi on ollut pannassa posliininmaalauksessa. Olemme käyttäneet inspirointiin taide- ja valokuvakirjoja. Näyttelyn työt ovat kyllä upeita. Tästä on hyvä kaikkien lähteä kesälomalle.

Ensi viikon nollaan ja teen paperityöt sekä viimeisiä siivouksia työhön liittyen. Toukokuu ja kesäkuu kuluu sitten omia näyttelytöitä syksyksi tehden. Odotan jo sitä niin etten itsekään oikein usko.

Arjen luksusta

Tänä keväänä olemme saaneet nauttia tavallista suuremmista joutsenparvista. Lähipellot ovat olleet täynnä lepääviä joutsenia. Suopellon saldoksi tuli eilen kuusikymmentä lintua. Vieressä olevan pellon määrä oli 45 lintua. Yksittäisiä pareja on useita. Minä nautin noista isoista linnuista. Viime syksynä surin paria, joka ei tänä kesänä pesi. Linnut lensivät voimajohtoon ja molemmat kuolivat, oli surullista nähdä elämän kadonneen, jostain niin kauniista ja voimakkaasta. Tämän kevään voimakas muutto korvaa menetyksiä.

Sulamisvesilammikon reunalla näin myös mustarastaan ja korpin. Olin jo unohtanut miten kaunis lintu korppi on. Kiiltävän musta ja kookas, nokan muoto on kuin tehty maalattavaksi. Odotan opetuksien loppumista nyt innoissani. Kankaalle on siirtymässä niin monta lintua.

Tavallinen keskiviikko

Tavallisena keskiviikkona vien Pikku ukon eskariin, isompien mentyä pyörällä kouluun. Tulen kotiin juomaan vielä yhden kupin kahvia, muumimukeista tietenkin. Päästän koiruuden ulos. Luen lehden ja katson aikataulun lävitse. Täytän polttouunin posliinilla tai lasilla. Laitan tuulettimen päälle. Kuuntelen hiljaista taloa. Menen tarkistamaan sähköpostin ja vastaan tarvittaessa viesteihin. Kerään illan opetusryhmän tavaroita. Teen paperitöitä. Valmistelen iltaruuan. Maalaan ja teen omia töitäni. Laitan pesukoneen pyörimään. Haen suunnittelemaani työhön sopivia villanpaloja. Tyhjennän tiskikoneen. Lasken muumimukeja kahteenkymmeneenkahdeksaan. Mietin lempimukiani. Lasken kuinka monta sementtisäkkiä huomenna tarvitaan betonitöihin. Täytän tiskikoneen. Tulostan lähetettäviä laskuja. Siivoan olohuoneen lattian, lastomalla roskat kasaan. Haen eskarilaisen kotiin.

Syömme yhden koululaisen ja eskarilaisen kanssa välipalaa ja juomme teetä muumimukeista. Tyhjennän pesukoneen. Kannan autoon illan opetuksessa tarvittavat välineet. Toinen koululainen saa teetä muumimukeista. Ukkokulta tulee kaupan kautta kotiin. Laitan iltaruuan uuniin. Koiruus ulos. Koululaisten läksyt tarkastetaan. Jutellaan tulevista kokeista. Väännetään peistä ja käydään pari tahtojen taistelua yhden kuusivuotisuhmaisen kanssa sekä kahden teinin. Istutaan ja juodaan kahvia muumimukeista Ukko Kullan kanssa. Tehdään sotasuunnitelma seuraavasta päivästä. Tyhjennän polttouunin ja täytän toisen polton. Syödään yhdessä. Käännän auton nokan kohti opetusryhmää. Tulen töihin. Tyhjennän uunin. Opetan aikuisia ja lapsia samassa ryhmässä. Väsyn. Täytän polttouunin ennenkuin lähden kotiin. Ajeten kotiin hiljaisuuden vallitessa. Katselen luontoa ja mietin sekä suunnittelen tulevaa näyttelyä. Kotona kannan tavarat sisään, hiljaiseen taloon. Koiruuden kanssa ulos vähäksi aikaa. Ukko Kulta tulee alas nukutettuaan pojat. Istumme vierekkäin sohvalla jutellen niitä näitä. Kuulen illan tapahtumista,läksyistä ja muista poikien jutuista. Juomme teetä muumimukeista. Otan kirjan ja menen peiton alle lämpimään. Uni ottaa vallan huomaamatta.

Olen kiitollinen ihan tavallisista päivistä, ne auttavat minua selviämään niistä ei tavallisista päivistä. Ne epätavalliset päivät tunnen liiankin hyvin ja tarvitsen voimia kahlatakseni niiden lävitse..

Värinokkonen

Kesäkukkana pihalla loistavat tänä vuonna värinokkoset, niiden muodostamaan rinkiin ruukkujen keskelle laitan papuja tukiin kiertymään. Kasvien muodostamat "pesät" ovat muutenkin suosikki muotoja.

Aamupalalla luonnonjugurttia ja kuivattua mansikkaa. Tietysti mansikkakuvioidusta puukupista puulusikalla.

Kirppislöytöjä

Keittiön pieneen, tiskipöydän päällä olevaan, ikkunaan löysin ihanan hevosaiheisen paperihaitari koristeen. Tuo väriä muuten valkoiseen ympäristöön ja säilyy ehjänä. Olen aivan rakastunut tuohon aiheeseen. Todennäköisesti se on ollut ruotsalainen joulukoriste, alunperin. Meillä se koristaa ympäri vuoden.

Venäläiset puiset maalatut esineet, kulhot,kauhat ja mukit ovat toinen heikkouteni. Uusin löytö päätyi olohuoneeseen, ainakin hetkeksi.

Puuesineiden maalauksia voisi käyttää ideoimiseen kun suunnittelen ensi syksyn töitä. Sivellin vedot ovat aivan mahtavia. Kesällä meillä on ystäväni kanssa sovittu savityö päiviä. Isot laatat venäläisin kuvioin voisivat olla aika namuja.

Keittiötaulu

Viime viikonloppuna hajoitin pisankatekniikalla maalatun hanhenmunan. Mikäpä tapa tehdä keittiötaulu olisi posliininmaalaajalle tutumpi kuin mahdollillisimman tarkka nysvääminen. Kokosin pienistä siruista munan uudelleen, nyt vain taulun muotoon.

Projekti oli sen verran hauska, että nyt kerään särkyneet kuoret aina talteen ja kehittelen tuolla tekniikalla uusia juttuja.

Hankepäivä on takana. Näyttelyyn liittyvät ajatukset liihottelevat päässäni. Se tila, jossa omat esineeni ovat, tarvitsee valaistusratkaisun. Luulen ettei muuta kuin tuon asian miettiminen mahdu päähäni vähään aikaan. Tänään selvisi uusikin asia. Munaklubilaisia on kolme hankkeessa mukana, joten meiltä tulee sermi, jossa on pisankatekniikalla tehtyjä munia. Se tarkoittaa käytännössä paria viikkoa lisää aikatauluun, joka on varattava näyttelytöiden tekoon. Kesäksi siis riittää haasteita.

Ukko kulta on ollut aivan täpinöissään. Meille tulee uusi perheenjäsen. IC- moottoripyörä, sivuvaunullinen, vuosi mallia-57. On se kumma miten iso mies on aivan asian lumoissa. Luulen näin meidän kesken, että pyörä saa ihan nimenkin. Persoonallinen kapistus tarvitsee persoonallisen nimen. Jään jännityksellä odottamaan mikä nimi on. Kuvatkin on varmaan laitettava blogiin heti kun saan niitä. Ukko kultaa katsellessa näen jo kuinka hän mielessään ratsastaa vapaana pieniä hiekkateitä huimaa 80 km tuntivauhtia rautaratsullaan. Unelmia on oltava meillä kaikilla.

Turkoosin talon eläin

Tein pari viikkoa sitten tilauslasit metsästäjälle. Hirvihahmo on kiehtonut minua jo jonkin aikaa. Näyttelyynkin hiidenhirvi tulee. Hiekkapuhallusmalli on syntymässä samasta aiheesta. Päässä pyörivät ajatukset liiankin kanssa mutta kyllä tämä on ihanaa aikaa.

Yllä tekstiilivärein,reaktiivivärit, maalattu pakkauspaperi. Ihanaa ulkohommaa, joka tekee ympäristöstä värikkään, pyykkinarulla kuivuessaan. Olen itse käyttänyt paperia taulujen taustoissa ja ihan paketoimisessa. Upeaa ja edullista.

Käsitekuvataidetta

Viime viikonloppu jätti ajatuksia muhimaan. Viikonlopun aikana syntyi aihioita tulevaan. Käytin minulle erittäin tärkeitä materiaaleja, kirjan sivuja ja lasten valokuvien kopioita. Työn nimi kuvaa ajatustani, kuten käsitetaiteessa useasti tapahtuu. Työn nimi on "Sanoista särkyvät". Revin työn pohjalle kirjojen sivuja. "Hauraat" lapsien kuvat revin myös korostaakseni sanojen voimaa. Päälle valkoista maalia, jonka silmien kohdalta pyyhin sienellä pois. Työn reunat jätin harkitusti epätasaiseksi. Aluspahvi myös nostaa työn alustasta, kehyksessä ylemmäs.

Tuo viime lauantai ja sunnuntai oli kaiken kaikkiaan jotenkin ideoita avaava. Työn alla on nyt tekstiilityö. Kierrätysneuleesta ja pohjakankaasta teen kolmiuloitteista työtä. Se on tosin vasta kokeilu pintakuvioinnista. Loppullinen työ on sitten hivenen haastavampi. Sen teen pellavalle, jonka pinnan maalaan käsin. Maalatulle pinnalle tulee sitten vihkipukuni neuleesta kuviot.

Tulevan viikonlopun käytän koulutuksessa. Syksyn näyttely vaatii taas huomiota, näyttelyn käsikirjoitukseen tutustuen ja henkilökuva tarinaa kehitellen. Sunnuntai olisi sitten ensimmäinen vapaapäivä kolmeen viikkoon, mitenhän sitä osaa oikein olla:)

Sateen uhasta huolimatta mukavaa viikonloppua kaikille. Minä ajelen tässä vielä pari päivää
eläintarhan läpi. Pienempi kylätie kulkee läpi kevään tekemän lammikon. Joutsenet nousevat töyhtöhyyppien ja sorsien kanssa tielle lepäilemään. Ajo on parinkymmenen kilometrin tuntivauhdilla lintuja väistellen hilpeyttä herättävää. Kyllä kevät on mukavaa aikaa.

Aika livahtaa ohitse

En pysy mukana kun aikaa menee eteenpäin. Pienikin poikkeama aikatauluun ja kaikki on sekaisin. Sellaista tämä kuitenkin on pari viikkoa vielä. Ilon aiheita toki mahtuu arkeen, kiireestä huolimatta.

Keskimmäinen saa vihdoinkin tasoistaan opetusta, jatkossa. Erityisopettajan ja luokanopettajan kanssa on sovittu mielekkään laajemman opin saamisesta. Poikanen turhautuu nykyään, perustehtävät ovat liian helppoja. Toivottavasti oppimisen ilo ja innostus löytyy taas.

Viime viikonlopun käsitetaiteen opiskelu oli ihana katko opettamiseen. Ajatukset synnyttivät uutta ja tulevaisuuteenkin syntyi ideoita. Kirjasin ajatukseni ylös, parempaa aikaa odottamaan. Pari työtä sain aikaiseksikin. Ihana pään tyhjennys ja täyttö.

Tiistain ryhmät on pidetty tältä keväältä. Olen onnellinen valkoisen karpaattienkellon omistaja. Ihana soihtuköynös tuli myös meille. Oli mukava kahvitella ja jutella menneestä vuodesta sekä suunnitella jo seuraavaa.

Vielä täytyy vipeltää, kevät tulee päälle vauhdilla. Joutsenet ja kurjet ovat tulleet. Alkaa tuntua inhimilliseltä jälleen.

Kattia kanssa

Ei ole kuulkaa ehditty vilkaisemaan uuteen kameraa, asia jurppii minua tosissaan. Enkä ehtinyt pääsiäisenä käydä koneella, saati sitten saada aikaiseksi mitään järkevää.

Juoksin, järjestin, pesin, siivosin, tein ruokaa, maalasin, tein kaikkea muuta kuin olisin halunnut. Turkoosista talosta on loikkineet hirvet maailmalle, enkeleitä on lähetetty tärkeille ihmisille, lasiset tulppaanit ovat muuttaneet syntymäpäiväsankarin kotiin. Näin nyt mutta kuukauden kuluttua minä olen vapaa velvoitteista, jotka vievät aikani nyt tarkkaan. Haaveilen aamuista jolloin voi ottaa kahvikupin mukaan portaille ja istua karvainen kainaloinen vieressä, katselemassa miten kevät kulkee eteenpäin. Siihen asti puurran ja puren hammasta.

Viikonloppuna sitten hiekkapuhallan ja hion. Sormet syyhyävät tekemiseen. Käsittelen puuöljyllä mustaksi. Sovitan ja tuumaan. Toivon, että valmista tulee ja viimeisteltyä. Valmiina nämäkin lähtevät maailmalle kertomaan miten minä maailman koen. Sielunlinnut, hiidenhirvet ja muut turkoosin talon eläimet.