Matkailua

Blogin muutaman päivän hiljaisuus on johtunut, äkillisestä tutustumisesta flunssalaan. Koska on loma, ajatteli keho sunnuntai- iltana tutustuttaa koko kropan suureen ja intessiiviseen flunssalan valtakuntaan. Tajunnan rajamailla kävin kolmena päivänä 39 asteen rajapyykillä, tutustuin enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti yskän ylänköön ja surffasin tuskan hien tantereilla. Yöt juhlin juotavan ja vessan välillä, päivällä makasin päänsärkyä parannellen lukuvalon tuskaisessa paahteessa lepolavitsallani. Niistämisen nyppylää valloitin jatkuvasti ja nivelsärkyjen teemapuisto tuli liiankin tutuksi. Minulla oli mukana kaikki kolme poikaani. Yksinäisyys ei matkalla vaivannut, tosin ahtaus välillä ahdisti, jouduttuamme majoittautumaan yhteen huoneeseen käytännön syistä. Palvelun hitauttakaan en voi moittia, koska yksityispalvelijamme (Ukko kulta) teki minkä voi ja ehti. Matka iski niin äkkiä kohdalle, ettemme ehtineet tehdä suuria suunnitelmia mutta jonkun käsikirjoitusta reissu toteutti. Kaiken kokeneena voin todeta, ettei matka ole kaiken sen tuskan ja vaivan arvoinen, lakanatkin ehtivät kastua. Jos suunnittelet matkaa, kehotan sinua nauttimaan tuhdin vitamiini- ja flunssalääkekimaran ja miettimään kerran vielä. Itse huokaan helpotuksesta laskeudutuani maan kamaralle ja tajunnan tason pikkuhiljaa palautuessa.

Linnut lentävät

Olen eilen ja tänään siirtänyt lintuja hanhenmunille. Mustia lintuja lentää punaruskeassa maisemassa, liilan taivaan alla. Vahaan ja värjään kaikki munat nyt sarjassa, tyhjennyksen teen myös peräjälkeen. Kuvat saatte katsottavaksi kun tyhjennykset ovat valmiit. Reliefi tekniikan valkoiset ja beiget munat teen tämän lintusarjan jälkeen. Hommia piisaa. Välillä olen katsellut lumisadetta, ihan oikein, meillä on satanut koko päivän suuria lumihiutaleita. Uskomattoman upeaa.

Olen tutuissa blogeissa vieraillessa saanut herätyksen. Kevät tulee huolimatta ihanasta lumisateesta. Siivous ja turhien tavaroiden karsinta on edessä. Löysin mukavan kirpputorin, joka toimii hyväntekeväisyys periaatteella. Kaikki varat menevät todella heidän ylläpitämäänsä lastenkotiin ja lasten jatkokoulutukseen. Ensimmäinen lahjoituskassi on viety, kerään kaiken itselle turhan mutta ehjän pikku hiljaa hyvään tarkoitukseen.

Kasveja olen kastelun sijaan suihkutellut ja ottanut kuihtuneet lehdet pois. Ruukut pitäisi vaihtaa kaikkiin, punalehtinen onnenapila jakaa useaksi kasviksi. Kokeilen sitä myös kesäkukka istutukseen, joten jo sen takia täytyy kasvia olla useammassa ruukussa.

Jännä huomata, kuinka kaikesta kiireestä ja työstä huolimatta, ajatukset lisääntyvän valon myötä suuntautuvat kotiin ja muihin asioihin. Tervettä.

Lauantai aamu

Lomaviikon alku, pojat nahistelevat tosi kotoisesti yläkerrassa...... Ukko kulta oli yön töissä ja makuuhuoneessa kuuluu tasainen tuhina ja kuorsaus, hyvä niin.

Kävin eilen illalla tekemässä ystävien kanssa näyttelyrekvisiitta ja miettimässä mitä kaikkea me tarvitsemme viikon päästä sunnuntaille. Menemme silloin rakentamaan näyttelyä. Sain myös hanhenmunia lisää maalattavaksi. Näyttelyä varten teimme koivupölkyistä telineitä. Pölkyn yläreuna sai paju ja koivu kruunuja, joiden sisään laitoimme ruohopesiä. Kiinnityskohta sai suojakseen pellavanväristä hamppunarua. Pölkyt toimivat munien telineinä. Luonnon materiaalia käytämme muutenkin asettelussa.

Nyt täytyy keskittyä vahaamaan munia. Itselläni on jo luontoon liittyvä aihe suunniteltuna, tulevat munat ovat nimenomaan tarkoitettu näyttely tarkoitukseen. Myyntimunat ovat yleensä yksinkertaisempia.

Kaunis aamu tekee maalaamisen huomattavasti hauskemmaksi. Ulkona on hanget, aurinko pilkistelee ja pieni pakkanen ilman tuulta tekee ilmasta täydellisen. Luonnon näkeminen ikkunasta antaa työlle lisäulottuvuuksia. Aiheena ajattelin nimittäin käyttää lintuja, ikkunan ulkopuolella suorastaa pursuaa inspiraatiota.

Iltapäivällä laitan maustetut broilerin rintaleikkeet uuniin, perunamuussin ajattelin tehdä oikein vanhanajan malliin. Uloskin ajattelin ehtiä iltapäivällä poikien kanssa. Sauna illalla ja yhdessä oloa, muutakin kuin poikien nahistelua, niin sitä minä sanoisin laatuajaksi. Akkujen lataamiseksi.

Koko ensi viikko maalataan

Hyvä ystävä, jonka kanssa teemme kesällä myyntinäyttelyn, ilahdutti pupulla. Teemaan sopivasti, koska pääsiäinen pukkaa jo kohdallani töitä täysillä. Flunssa alkaa olla voitettu kanta ja illalla kokeileva kädentaitoryhmä maalailee kankaita. Pohjia värjäsimme viime kerralla. Huomenna on suunnittelukokous maaliskuun alun näyttelyrakentamisesta. Meitä on kuusi naista, olemme saaneet kutsun käsityömuseon näytönpaikka näyttelytilaan ja kaikki pitää suunnitella valmiiksi.

Maaliskuu on niin munanmaalausta täynnä, että aloitan opiston lomaviikolla ja teen työhuoneella pitkiä päiviä, munia maalaten. Varattuna on hanhen-, ankan- ja kananmunia. Mehiläisvahaa on möykky odottamassa ja varsinaisiin näyttelyyn tuleviin muniin suunnitelmakin valmiina. Suunnittelen vähän jotain erillaista toteutettavaksi. Itse olen aivan intona. Kuvia seuraa myöhemmin.

Pojilla on loma ensi viikolla, Ukko kullalle osuu muutama vapaapäivä ja itse ajattelin tehdä ne pitkät päivät satunnaisesti. Loppu aika vietetään ulkona, nuotio viritetään pihalle ja kaakao tehdään oikeasta suklaasta. Valitettavasti minnekään kauas emme voi lähteä, mutta vietetään sitä laatuaikaa rauhassa kotona saunaa lämmittäen ja elokuvia katsellen.

Kuvissa aikaisempien vuosien maalauksia, pisanka tekniikkaa käyttäen. Täydet munat vahataan ja kastellaan väriliuokseen, tätä jatketaan kunnes halutut kuviot on tehty. Muna kastetaan sulaan parafiiniin ja suojataan näin munan pinta. Munan tehdään yksi reikä, josta pumpataan ilmaa. Ilma työntää sisuksen ulos. Huuhtelun jälkeen lämmöllä puhdistetaan vaha pois. Sen jälkeen pinta lakataan ja sisälle voi ruiskuttaa mehiläisvahakerroksen suojaksi.

Käsityömuseon näyttelyn lisäksi, pidämme siellä pajapäivän ja työnäytöksiä. Museokaupasta saa myös ostaa muniamme. Meillä on myös toinen näyttely ja myyjäispäivä tässä lähellä. Paikalliseen ordotoksikirkkoon olemme menossa, pääsiäisen aikaan siellä on joka päivä joku meistä myymässä munia. Helsinkiin levittäydymme uutena aluevaltauksena, relief tekniikalla kuvioituja munia löytyy maaliskuussa Zen Zulusta.

Taidanpa mennä piiloon maaliskuuksi. Kirjattuna nuo hommat tuntuvat aika paljolta. Kaikki normaali hässäkkä kun hoituu tuon lisäksi. Iik.

Kiitos

Arleena http://arleenansanomat.blogspot.com/blogista ilahdutti minua tänä iltana. Sain kauniin tunnustuksen. Tuntui tosi ihanalta, olen huomannut bloggaamisen olevan todella sosiaalista puuhaa. Osa kommentoi ahkerasti ja se on minusta mukavaa, syntyy vuorovaikutusta. Tutustuu ihmisten erillaisiin tapoihin ja oppii kaikkea kivaa. Välillä lukee ihania tarinoita, näkee upeita koteja ja kuulee erillaisista paikoista.

Itse luen kaikenlaisia blogeja, sisustusblogeja, käsityöläisten blogeja, puutarhablogeja ym. Tosin ne vakituiset täytyy aina tarkastaa. Arleenasanomat,http://kotiopettajatar.blogspot.com/ Magi , http://www.sininenhuone.net/blog Hanne ja http://lasineito.blogspot.com/, sekä monet muut.

Oman blogin pito on ollut antoisaa, huolimatta suruista tai iloista. Mukavaa on huomata, että joku lukee ja samalla minä ainakin jäsentelen jopa ajatuksiani.

Lepo jatkuu

Enkeleitä, onko heitä. Pojilla on ainakin oma pappa-enkeli, josta jutellaan. Enkeli kuvan tausta aurinkovärjäystä, kangasväreillä maalattu kuvio vieressä.

Omituista miten hassu olo on. Järki sanoo lepää ja huilaa, aika tekee tehtävänsä, samalla huomaa pikkasen vain laittavansa tiskiä koneeseen ja pyykinpesukoneen pyörimään. Seuraavana ihmettelee kun on niin huono olo, että näin meillä.

Kuvassa yllä on käsin painettu verhokangas, valkoista peittopastaa ja vihreää kangasväriä. Sabluunat on itse tehty. Seulaa ei ole työssä käytetty.

Ne ajat jotka olen pitkälläni viettänyt, ovat menneet kovasti kevät touhuja miettien. Siemenluettelot ovat kohta läpiluettuja. Ukko kultakin sai kuulla jo hienovaraisia pohdiskeluja uuden kasvihuoneen eduista ja mahdollisesta ulkonäöstä. Toivoo varmaan pikaista paranemista.

Lepäilyn hyvät puolet

Kun joutuu pakkolepoon, on ihanaa saada "luvallisesti" levätä. Olen tosin tänä aamuna joutunut perumaan tunteja ja sovittelemaan muita töitä. Ajattelin kyllä ensin hoitaa tämänkin viikon opetukset, mutta jatkuva kuumeen sahaus ja huimaus pistivät ajatukset uusiksi. Jos heikottaa niin ettei jaksa seisoa pitkään, niin todennäköisesti ei pysty raahaamaan tavaroita opetuspaikkaan ja takaisin sekä seisomaan siellä 3 tuntia.

Sen verran virtaa on ollut, että olen katsellut mosaiikki kirjaa ja löytänyt pihaan toteutettavan työn. Mehikasveja löytyy lumen alta noin 30 erillaista lajiketta. Tuollainen miniotos mosaiikkikehyksessä olisi mukava vaikka portaiden lähellä, mikä parasta löydän varastosta työhön sopivaa laattaa. Kannattaa olla tuttavien virallinen rakennussiivooja, moni mosaiikkityö on tehty toisten rakennusjätteestä.

En jaksanut etsiä jemmaamiani siemenpusseja, joten yllä oleva kuva tervetuloakyltin kuvio saa kuvata kevät puuhia. Siemenluettelon varasin sängyn viereen ja kun jaksan olla pystyssä vähän pitempään, tuikkaan tomaatinsiemenet itämään. Luettelo on kesän vihanneksia varten, esikasvatettavien siemenet on jo hankittu. Viime kevät oli hektinen, enkä laittanut kasvihuoneeseen mitään kasvamaan. Kesän mittaan huomasin kaihoavani koko ajan omia tomaatteja ja kurkkuja. Olen myös kasvattanut tavallisesti kesällä kasvihuoneessa perennantaimia, jotka siirrän ulos omille paikoilleen syksyllä. Omia siemenistä kasvatettuja monivuotisia kasvaa ympäri Turkoosia taloa. Morsiusharso, korallikeijunkukka, valkoinen karpaattienkello, mirrinminttu, palavarakkaus, humala, kalliomaksaruoho, ajuruoho ym. Keväällä piha pääsee taas käsittelyyn vuoden tauon jälkeen.

Sairasvuoteella

Viikonloppu on mennyt levätessä. Flunssa iski eilen, mahdottoman horkan muodossa. Kuume nousi ja hampaat kalisivat, kirjaimellisesti. En ole pitkään aikaan ollut sairas, olo on sitten ollut sitäkin vetämättömämpi. Ukko kulta on hoitanut minua ja kaitsenut poikia. Yleensä luen tai katselen lehtiä levätessä mutta päivä on mennyt torkkuessa. Tekstikin jää lyhyeksi, ranteisiin sattuu..

Kumma miten ihmeesti helpottaa kun saa sanoa, ai aijai.

Vaatekankaat

Kesäinen kangaskassi, olen ihastunut kankaan sävyihin. Talvella kassi keikkuu vanhan tuolin selkänojalla makuuhuoneessa. Ilahduttaa ympäri vuoden.

Pikkupussukka on kangasta, josta ottaisin jakun, heti kun löytäisin sopivan palan. Turkoosi ja oranssi ovat varsin vinkeä pari.

Ohuen paitapuseron kangas ilahduttaa talvipäivää. Sävy on yksi lempivärejäni.

Kesämekko ensikesäksi, alle samaa sävyä oleva pitkä trikoohame. Johan sadepäivätkin tuntuvat aurinkoisilta

Tunika on valmistettu neljästä eri kankaasta. Mukava talonpoikaistyyli ilahduttaa käytännöllisyydellään.

Kirsikan väriset pellavahousut saavat minut suunnittelemaan saman sävyisen villatakin neulomista.

Armas alushame, tuskin mikään vaatteeni on ollut yhtä ahkerassa käytössä. Täysi turhake mutta niin tarpeellinen mustan hameen alle.

Lempi sävyjäni on myös hameessa jota pidän mustan trikoohameen päällä. Kerrospukeutuminen on kivaa, käytännöllistä ja lämmintä.

Tämä päivä on mennyt leipoessa huomista varten. Tein purjo-kinkkupiirakan, aprikoosi-rahkapiirakoita , suklaakakkua, muropikkuleipiä ja mokkaruudun, jonka kuorrutukseen laitoin paljon sitruunaa. Varsinkin kinkkupiirakkaan olin tyytyväinen. Ohje pääsee varmasti pieneen vihreään kirjaani, jonne kerään ohjeita. Kirjaan merkkaan myös muistiin juhlien ja esimerkiksi joulun ruokalistoja. Myöhemmin on mukava lukea mitä syötiin keskimmäisen synttäreillä vuonna se ja se, juhlavieraat kirjaan ylös myös. Näin säilyvät muistot myöhempien juhlien järjestelyjä varten, vieraat eivät saa joka kerta samoja herkkuja.

Hyvää ystävänpäivää

Pikkupullia, pionin nuppuja, minttukarkkeja ja villasukkia.

Pyyteetöntä apua, puhelinmaratoneja, pikaisia tekstiviestejä, ymmärrystä ylitse muiden.

Sauna lenkkiä, huolien jakamista, toisen ilojen ymmärrystä ja lämmintä halausta.

Kaikki ne jaetut kirjat, elokuvat, surut ja ilot. Salaisuudet.

Muistot menneisyydestä, toisen tarinan tunteminen ja tulevaisuuden tullessaan tuomat asiat.

Blogiviestit, valokuvat, tieto toisen olemassaolosta.

Halatkaa läheisiä vuoden jokaisena päivänä. Soita se puhelu tänään. Kirjoita kirje nyt.

Kohtele ystävääsi niinkuin haluat sinua kohdeltavan.
Ystävänpäivää voimme juhlia joka päivä.

Maalailua

Pöllö on työnäytöksen satoa. Pohja on keskimmäisen eskarissa värjäämä. Poikieni eskariryhmät ovat käyneet meillä keväällä teemapäivässä. Yhdessä oloa, pihalaatan koristelua sekä aurinkovärjäystä. Lasten kanssa tekemiseen aurinkovärjäys on mitä mainioin juttu. Ulkoa kerätyt kasvit ja muodot jotka paljastuvat seuraavana päivänä.

Punainen kuutamo on myös satoa viime sunnuntailta, pikaisesti maalailtu. Tuotteeksi asti peurat voivat kyllä päätyä. Vaatii vain hiukan hiontaa, pohjan miettimistä ja kehyksien tuumausta. Taustan kuviota voisi ajatella pakkasyön tähtitaivaaksi.

Huomenna on illalla aikuisten kokeileva kädentaitoryhmä. Huovutuksen hylkäämme ja siirrymme kankaankuviointiin. Saa nähdä mitä luova porukka keksii, aurinkovärjäämme ja maalaamme siveltimellä. Helpon mallineen ja sabluunan teon ehdimme myös kahdella seuraavalla kerralla opetella. Sen jälkeen onkin pääsiäistouhut, munanmaalaus ja paperibatiikki.

Meillä oli myrsky tänään. Puolituntia lumi tuli vaakasuoraan, puiden oksat katkeilivat ja sähköttäkin olimme n. tunnin verran. Elämme äärimmäisien sääilmiöiden aikaa..

Pikku pakkasta

Aamulla oli pikku pakkanen, talitintti lauloi ja oli kuin oikea talvi joskus ennen muinoin, aurinkokin uskaltautui näyttäytymään. Kevät tulee pikku hiljaa, vaikkei meillä voi talvea sanoa olleen. Lisääntynyt valo innosti ystävän ankat munimaan ensimmäiset munansa. Pääsen maalaamaan ensimmäiset ankanmunat tänä vuonna. Ankanmunat ovat varsinaisia aarteita maalarille, niiden pinta on ihanan sileä. Ne ovat lempi maalausalustani.

Aamu meni opetuspuuhissa. Päivällä olin kokouksessa suunnittelemassa kädentaitajien tapahtumaa ensi kesälle. Sen jälkeen jatkoin palaverissa, jossa sovittiin tuotteitteni jälleenmyynnistä parilla paikkakunnalla. Sovin myös liiketilan koristemaalauksen teosta ja aikataulusta. Illalla oli toinen opetusryhmä. Siinäpä sitä yhdelle päivälle ja yhdelle ihmiselle.

Illan varjot

Viikonlopun messuilut tuntuivat puristavan mehut aika vähiin. Olen päivän aikana toimitellut asioita. Kesän myyntinäyttelyn aikataulu on sovittu, lehtimainokset käyty maksamassa, kukkalaite tulevalle lauantaille tilattu ja viikon ruuat hankittu, esikoisen koe tulokset tutkittu ja kehuttu. Siinäpä yhdelle päivälle asioita. Tulevat päivät ovatkin täynnä töitä, illalla opetukset, päivällä muutama kokous, torstaina ihana lamppuhelmien teko ja perjantai leivotaan.

Olen selaillut Heli Pukin kirjaa.Kirjan kuvat ovat minun lohtukuviani, niin tyyniä ja rauhoittavia. Tuntuu kuin kääriytyisi pehmeään peittoon ja saisi vasta paistettuja kanelipullia. Siellä on teksti, jonka haluaisin jakaa kanssanne.

Purjeenpaikkaaja

Tuuli laulaa lähtijöille, kutsuu kauas kulkijoita.
Ota heidät vastaan purjeenpaikkaaja, väsyneet, veneensä särkeneet, purjeensa puhkaisseet.
Avaa suojainen satama ja laske levottomat laineet, tuuli tuima taltuta.
Parsi purjeet puhjenneet, korjaa korkeat salot, mastot miehenmittaiset.
Anna turvaksi tuuli joka rantaan asti kantaa.
Pidä lyhtyä yllä jotta näen kotiini tulla.
(Heli Pukki)

Tänä sumuisena ja märkänä päivänä on lohdullista ajatella lyhtyä, jonka valossa kulkee rakkainpiensa luo lämpimään ja rauhaisaan kotiin.

Helmi haaste

Haaste jonka sain http://arleenansanomat.blogspot.com/ Arleenalta ei ollut kovinkaan helppo. On yllättävän haastavaa miettiä hyviä asioita itsestään. Ukko kullalta sain yhden helmen, muutenkin olen kuulemma kaikin puolin ihana. Erittäin viisas vastaus aviopuolisolta.

Punainen itse valmistamani lamppuhelmi saa kuvata paneutumistani asioihin, olen utelias ja innostunut uusista asioista. Minusta on ihana oppia uusia taitoja ja olen kuin pikkulapsi uuden edessä. Intohimoa elämään.

Lasiset lamppuhelmet erilaisina yksilöinä saavat kuvata suvaitsevaisuutta. Uskon vilpittömästi erilaisuuden sietämiseen ja erilaisten ihmisten rikastuttavaan vaikutukseen. Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Turkoosit käsintehdyt hiekkamuotissa valmistetut helmet ovat Ukko kullan antama helmi. Olen pitkämielinen. Minä hermostun todella hitaasti ja yritän nähdä kaikessa hyvää.

Valkoinen huopahelmi kirkkaine lasihelmineen voisi olla se usko ihmiseen. Uskon hyvään kunnes toisin todistetaan, lähden siitä ettei kukaan ole paha. Joku vain ei ole joskus välittänyt tarpeeksi.

Mustat puuhelmet voisivat olla optimismi. Ajattelen aina onnistumista, lähden siitä ettei epäonnistumisia ole. Jos joku asia ei onnistu, löydän yleensä myönteisen puolen siitäkin.

Totuuden nimessä kerron teille, että olen pitkävihainen, ehdoton, dominoiva, nihilistinen, pilkuntarkka. Asioilla on aina kaksi puolta, nämä puolet löytyvät kun olen todella pitkään sietänyt epäoikeudenmukaisuutta. Kävelen kaiken yli, enkä unohda ikinä.

Tämä oli todella haaste. Ilman helmiä voisin miettiä lojaalia käyttäytymistä ystäviä kohtaan, avun tarjoamista tarvitsevalle, huolenpitoa läheisiä kohtaan. Ehken ole niin pelottava kuin luulen.

Messuilun tulokset

Messuilut on messuiltu ja tässä hivenen työnäytöksessä syntyneitä höntiäisiä ynnä muuta. Tipun ja pöllön tausta on aurinkovärjättyä puuvillaa, sitten kangasväreillä on maalattu sivellintekniikalla kuviot päälle. Lämmöllä kiinnitys ja tuote kestää 40 asteen pesun. Annoin mielikuvituksen ja suun käydä, ihmiset tuntuivat todella kiinnostuneilta ja kyselivät paljon. Mukavaa.

Eilen kerroin kuinka minua pöllöytti, yllä yksi eilisen pöllöistä. Kuvista näkyy hyvin, että valkoinen kangasväri pitää olla maalattavan ohut. Painopasta ei ole sopiva, se ei ole tarpeeksi ohutta.

Yllä oleva kuva on maalattu kierrätysmateriaalille, kirpputorilta löytynyt liina muuttuu tauluksi. Ihmisille tuntui olevan jatkuva ihmetyksen aihe, se ettei minulla ole mallia mistä maalata. Juuri se on minun valttini varmasti itse suunniteltu ja maalattu malli. Käytän valkoista, luonnonvalkoista sekä pellavan väristä pohjaa. Värjään itse aina pohjat ensin ja sitten maalaan päälle kuvat, jolloin voin sanoa itse käsintehty.

Meillä oli näytteille asettajina aivan ihania ihmisiä, mukavia ja huolehtivaisia. Sain kiitokseksi puupillin joka oli vuoltu lohikäärmeen malliseksi ja se soi, oikeasti. Toinen lahja oli savi pupu. Voi, että tuollainen yllättävä huomioiminen tuntui mukavalta. Kun myöhemmin katson noita esineitä tiedän ajattelevani erikoisen ihania ihmisiä. Viikonloppuna liikkeellä olleet ihmisetkin olivat positiivisellä mielellä, kehuja kuului siellä täällä koko ajan. Vielä loppupalaveri ja uusien vastuunottajien sopiminen, sitten voi hyvillä mielin luopua kahden vuoden urakasta ja suunnata uusia haasteita päin. Uskon vilpittömästi uusien vetäjien tekevän hyvää tapahtumalle, uudet tuoreet ajatukset eivät koskaan ole pahasta.

Ensimmäinen päivä takana

Taas on viikonloppu messuilua. Hienot suunnitelmat ovat hieman muuttuneet, taas. Koko päivä on tehty työnäytöstä ja ratkottu pikku ongelmia. Usein tuntuu, että käsityöläisen paras ominaisuus voisi olla muuntautumiskyky ja äkillisten muutosten sietokyky.

Aiheet kankaalle maalattuihin töihin ovat pulppuilleet vapaasti ja tänään on pöllöttänyt koko rahan edestä. Pieniä ja vähän isompia pöllöjä on pompahtanut tasaista tahtia kankaalle, samalla olen kertonut ko. tekniikasta. Ensi vuonna en kuulu järjestäjiin, uudet talkoolaiset astuvat remmiin. Ensi vuonna aion myös toteuttaa sen fantasia osaston. Nyt kyllä osastollani on kolme puuta muttei se ihan metsä vielä ole. Huomenna kotiutuu maalatut tilkut ja laitan muutaman kuvan. Nyt täytyy ryhtyä keräämään voimia huomista päivää varten. Peti kutsuu.

Liskojen aamu

Kuvassa ulkomaan ihme, monessakin mielessä. 2006 syyskesällä olin Budapestissä messumatkalla. Tonavan rannalla oli käsityöläisten koju, jossa nuoret kädentaitajat möivät liskoja ja sammakoita, kaikissa mahdollisissa väreissä. Pitkän pohdiskelun jälkeen kuvan lisko lähti kylmään Suomeen. Liskon vartalo on keramiikkaa ja raajat metallilankaa joka on verhoiltu nahalla. Ajattelin, että kettujen yön jälkeen tulee aina se liskojen aamu.

Kettujen yö

Ensi yö on oikein kettujen yö, perinteisesti teen viimeisiä töitä ensi yönä. Pakko ei olisi mutta jotenkin huomaan touhuavani messuja edeltävät yöt. Jälkeä syntyy ja ajatukset viilettävät. Ketun pohja on aurinkovärjätty ja päälle on maalattu kuvioita kangasväreillä, sivellintekniikalla.

Yritän pitää vähän taukoa ja juoda kupillisen teetä, ennen kuin palaan lasien maalaukseen. Uuni pitäisi saada päälle ennen tunneille lähtöä. Kun tulen illalla töistä, uuni on niin jäähtynyt, että saan seuraavan posliinilastin yöksi polttoon. Työn iloa kaikille, tämä täti menee maalailemaan.

Kuopuksen posket

Kotiutuessani töistä illalla, kuopus tömisteli portaat alas vintistä. Hiukka ihmettelin, isi kun oli nukuttamassa poikia. Syy selvisi pienen kääntäessä toisen poskensa valoon, verinaarmuja melkoinen jono poskessa ja leuassa. Sitä ihmettelin, että mitä ja miten. Pikku ukko rehvakkaasti; naama eellä mäestä jäähän ja naurua päälle. Äitiä ei naurattanut, säälitti ja säikäytti, sen verran hurja oli näky. Jäin alas ja kuulin kun poika kommentoi ylhäällä äidin reaktion. Äiti sanoi, että Hellan Jumala.

Laitan kellon soittamaan ajoissa huomen aamulla. Pitäisi maalata pari kymmentä lasia ja posliinimunia. Kerätä messuilu kamat ja illalla opettaa aikuisten kokeilevaa kädentaitoryhmää. Tahti tuntuu pysyvän jokseekin samana vaikka mitä tapahtuisi. Kuvittelen löysääväni ja huomaan tekeväni niin, että heikompia huimaa.

Torstain ryhmä on uusi, olemme kokoontuneet vasta uuden vuoden jälkeen. Kaikki tekeviä aikuisia, joilla on halu oppia uutta ja pohtia erillaisia ratkaisuja. Erittäin motivoiva porukka opetuksen kannalta. On aivan ihana miettiä sakilla miten joku juttu olisi viisainta tehdä tai voisiko joku uusi ratkaisu olla mahdollinen. Keväällä huovutamme, maalaamme pisankamunia, teemme paperibatiikki kokeiluja, paperimassasta teemme kolmiuloitteisen työn, pienen mosaikkilaatan ehdimme kokeilla ja hivenen kokeilla mitä syntyy betonista. Odotan itsekin torstaita.

Tuntuu tutulta

Tuntuu kuin elämä polkisi paikoillaan. Olen samassa tilanteessa kuin ennen joulua. Taas on opetuspäivä takana ja seuraava päivä edessä. Tänään olen sen opetuksen lisäksi keskustellut panderollin koosta ja tarpeesta, käynyt valitsemassa flaijerin paperia, sopinut huomista hanhenmunan hakua. Valittanut ympäriinsä, kun ei saada kuin reilu sata hanhenmunaa. Näyttelyt pukkaa maaliskuulle ja maalattavaa pitää olla tarpeeksi. Ai niin, kävin myös ihastuttavan mutta kieltämättä oudon keskustelun ihmisten suvaitsevaisuudesta. Avartavaa, että niin mielipiteistään tietoinen ihminen oli niin suvaitseva:) Tietokoneet( tai ihmiset) myös aiheuttivat ohi menevää paniikkia tapahtumamarkkinoinnissa. Kuten huomaatte kiireistä, muttei tylsää.

Päivän auringon paiste oli ehdottomasti odottamani postipaketti. Sain ihanat kirsikan väriset pellavahousut sekä muita ihanuuksia kirkkaissa väreissä. Elän pukeutumisessa kautta, ihanat värit. Olen omaksunut asenteen ihmisten katseisiin, että jotainhan ne kuitenkin puhuisivat. Niinpä kuljen keväällä batiikkikankaisessa turilas ja jäärä takissani. Nimi takille tulee siitä, että muistutan ihan oikeasti koppakuoriaista hiippahupussani. Jos joku siitä iloa saa, suon sen mielelläni ja itselläni on kaikista mukavinta. Sitä paitsi ,kun on vähän tälläinen taiteilijaboheemi, niin kyläläiset antaa paljon anteeksi, jollakulla kun on aina messevämpi juttu kerrottavana mitä sillä Tiiulla oli joskus päällään. On minulla ollut pitkä musta kausikin, muttei se kuulkaa minulle ihan oikeasti sopinut. Ja iästä alkaa olla se hyöty, että saa olla punainen hame ja liilat housut sekä violetti paita ja silti ne ottaa vakavasti. Tällä hetkellä jahtaan pitkää turkoosia nahkatakkia, vainu jo on.

Vauhti päällä

Itselläni on huono omatunto, päivä on mennyt ensi viikonlopun sisustus- ja käsityöpäivien tiimoilla, maaliskuun näyttelyiden ym. suunnittelussa ja ensi kesän Rautakenkä ja Pumpulipaita tapahtuman suunnittelussa. Ukko kulta sai ohjeet valmis hernekeiton tekoon ja vielä laittoi lapset nukkumaan. Rouva vain vaihtoi sähköpostia höyryveturista ja sepistä sekä palaveerasi ympäri kaupunkia. Onneksi Ukko kulta on aarre ( ja lukee joskus blogia).

Olette myös varmaan huomanneet minun tarvitsevan haasteita, asioita joita järjestää, muuten olen hyvin kiukkuinen ja lyhytpinnainen. Täytyy kai tunnustaa itselle ja muille, että parhaimmillani olen kymmenen rautaa tulessa, se vain vaatii kumppanin joka hyväksyy sellaisena kun on. Jaaha, eipä minulla näköjään kovinkaan huono omatunto ole oikeasti, itseäni näköjään tyynnyttelin vaan.

Ja jotain hyvääkin. Pakkoneurooseja meillä ei ole. Ukko kulta oli lukenut aamulla jutun lehdestä, jossa kerrottiin kaaoksen sietämisestä ja eritoten sotkun. Pakkoneuroottinen ihminen ei kestä kodin tai muun kaaosta. Meillä kävijät tajuavat hyvin nopeasti, ettei meillä kukaan kärsi kyseisestä vaivasta. Lisäksi maallikkona juttua lukiessamme meille selvisi, että lapsuutemme on ollut onnellinen ja turvallinen. (Oikeasti ymmärrämme, ettei asia ole noin yksioikoinen mutta joskus on kiva oikaista jutuissa)

Hoidan normaalit opetustunnit iltaisin ja perjantaista alkaen olenkin taas järjestelyjen melskeessä. Ajattelin yrittää jotain erillaista tänä vuonna näytteille panoon. Kukas se käskee aina pöytää ja sermiä käyttämään ? Suunnitelmissa on solmittu puna-ruskea matto osaston matoksi, suuri ruskean- beige nojatuoli jossa on kiemuraiset puukoristeet ja laatikot jotka on katettu sammaleella tai kivellä. Laatikoista törröttäisi harjateräksestä tangot joiden päässä korit. Sammaleen pinnalla sellaisia tuotteita jotka käyvät yksittäin ja koreissa kevyitä avaimenperiä, pehmokoristeita ym. tuolissa tyynyjä ja torkkupeittoja. Tuotteet ovat itsessään aika värikkäitä joten rauhallinen olohuonemainen tausta voisi olla mukava. Täytyypä tuumata, onhan tässä ruhtinaallisesti kolme päivää aikaa.

Uusi taito

Hankin mielelläni uusia kädentaitoja. Uusin aluevaltaus on lamppuhelmien valmistus. Puuha on todella terapeuttista, niinkuin taitaa kaikki tarkkuutta vaativa käsillä tekeminen olla. Mihinkään muuhun, kuin helmen tekoon, ei sinä aikana ajatus karkaa. Kuuma puhalluslamppu ja sula lasitanko kun kummasti vievät huomion. Kovin yksinkertaisena en ko. taitoa pidä, vaatii tiettyä keskittymistä puikon pyörittämiseen ja sulan lasin hallintaan, mutta voi pojat miten kivaa hommaa.

Puhalluslamppu toimii nestekaasulla ja liekki on todella kuuma. Lasitanko asetellaan liekkiin hiljaa totutellen ja aletaan pyörittäen sulattaa. Kun lasi on punahehkuinen ja sula, liekkiin laitetaan metallipuikko, joka on kastettu irrotus aineeseen. Pikkuhiljaa sulaa lasia kerätään metallipuikon ympärille. Puikkoa pitää pyörittää tasaisesti ja siihen lasin päälle voi lisätä koristeita ohuista lasipuikoista. Kun ollaan tyytyväisiä muotoon ja koristeluun helmi siirretään kuumaan uuniin, noin 560 asteeseen josta se jäähdytetään hitaasti.

Kuvassa ensimmäisiä kokeiluja. Olo oli kuin fantasia maailmassa kun pääsi valitsemaan ihanan värisistä lasitangoista. Värihullulle kuin taivas. Tankoja on läpinäkyviä ja valoa läpi päästämättömiä. Yhdistelmiä on satoja. Oikeassa olette, olen mennyttä naista. Varasimme jo ystävän kanssa uuden yksityisen opetussession. Ja puhallusvekotin on myös hankinnassa. Nyt pitää vain perustella Ukko kullalle miksi välttämättä tarvitsee tuota vekotinta. Pitäähän ihmisellä tietysti jotain harrastuksia olla, eikös vain.

Paluu netti kartalle

Elämä menee joskus yllättävällä tavalla. Turkoosin Talon hiljaisuus ei ole ollut suunnitelmissa mutta elämä laittaa asioita uusiin uomiin.

Läheinen ihminen on poissa ja muistot lipuvat mielessä. Ukko kullan isä lähti tuon puoleisiin ja jätti aukon, jota yritämme muistoilla harsia eheäksi. Olemme voiton puolella ja meillä on todella kauniit muistot. Minä muistelen miestä joka osti miniälle äitienpäivinä ruusuja, ensimmäiset äitienpäiväkukat sain jo silloin kun esikoista vasta odotin. Muistan kuvan, jossa ylpeä pappa pitää pientä vastasyntynyttä käsissään ja ne kädet peittavät suojiinsa melkein koko vauvan. Ukko kullalla on omat muistonsa ja pojat sanovat, ettei kukaan paista niin hyviä muikkuja kun pappa paistoi.Päivä kerrallaan.

Viime yönä tuli talvi uudestaan, huomasin kaipaavani Turkoosia Taloa ja ihmisiä sen tiimoilta. Laittelen tekstejä ja kuvia jaksamisen mukaan. Töitäkin tehdään pikku hiljaa, arki vie eteenpäin.