Ei ole kuulkaa ehditty vilkaisemaan uuteen kameraa, asia jurppii minua tosissaan. Enkä ehtinyt pääsiäisenä käydä koneella, saati sitten saada aikaiseksi mitään järkevää. Juoksin, järjestin, pesin, siivosin, tein ruokaa, maalasin, tein kaikkea muuta kuin olisin halunnut. Turkoosista talosta on loikkineet hirvet maailmalle, enkeleitä on lähetetty tärkeille ihmisille, lasiset tulppaanit ovat muuttaneet syntymäpäiväsankarin kotiin. Näin nyt mutta kuukauden kuluttua minä olen vapaa velvoitteista, jotka vievät aikani nyt tarkkaan. Haaveilen aamuista jolloin voi ottaa kahvikupin mukaan portaille ja istua karvainen kainaloinen vieressä, katselemassa miten kevät kulkee eteenpäin. Siihen asti puurran ja puren hammasta.
Viikonloppuna sitten hiekkapuhallan ja hion. Sormet syyhyävät tekemiseen. Käsittelen puuöljyllä mustaksi. Sovitan ja tuumaan. Toivon, että valmista tulee ja viimeisteltyä. Valmiina nämäkin lähtevät maailmalle kertomaan miten minä maailman koen. Sielunlinnut, hiidenhirvet ja muut turkoosin talon eläimet.
2 kommenttia:
Voi että, teetkö sinäkin koristemunia? Itse olen maalannut niitä useamman vuoden, mutta en pisanka-tekniikalla. Ihan vaan puumunia koristemaaleilla, kukkia ja pajunoksia enimmäkseen. Upeita munia tuolla Munaklubissa!
Kirppu, munamania vaivaa... pisankat ankanmuniin, kananmuniin, hanhenmuniin..puumunat,paperimassamunat, posliinimunat. Se muoto ja haaste kiehtoo. Kiitos koko muniksen puolesta:)
Lähetä kommentti