Viimeisiä viedään

Olin aamun opettamassa, jatkoin siitä kansalaisopiston kevätnäyttelyn rakentamiseen. Nyt olen piipahtamassa kotona ennen illan opetusryhmää. Tällä viikolla minulla on viimeisiä tunteja, tänä keväänä. Takki tuntuu aika tyhjältä. Joka vuosi ryhmien loppumisen jälkeen on hivenen outo olo. Koko syksyn ja talven kun lähtee säännöllisesti joka ilta, niin siihen rytmiin tottuu. Vapaat illat tuntuvat aluksi ihmeellisiltä, sitä säpsähtelee vähän ennen viittä ja luulee olevansa myöhässä, vaikka ei ole. Pikkuhiljaa muu rytmi valtaa mielen ja siirtyy rennompaan olotilaan.

Tuo kala ui kukkaruukun kyljessä. Yhtenä jouluna se ui pakettiini. Ukko Kulta avusti pukkia. Pidän ruukun sinisistä sävyistä.