Eilen oli oikein kiva ilta, alkuilta. Viimeinen opetus, kahvittelua ja lahjontaa. Sain kukan jollaista en ole ennen nähnyt, lehtolehden. Vihreän eri sävyjä, syvän vihreästä melkein valkoiseen. Auringossa tuo kukka suorastaan hehkuu. Värit sopivat vielä keittiön limen vihreään sävyyn. Loppuilta olikin sitten sarkastisesti sanoen riemuisa. Pois lähtiessäni ja alkaessani pakata autoa, koulun ovi meni lukkoon. Tavarat, avaimet ja puhelin sisällä. Koululla sähkölukot, eikä viereisessä hallissa opettavalla liikunnnanohjaajalla kuin yhteen oveen sopivat avaimet, liikuntatilaan. Onneksi autonavaimet olivat kädessä, joten autoon ja nokka kohti toisen koululla käyvän opettajan kotia. Onneksi hän oli kotona ja sain pääoveen käyvät avamet lainaksi. Talla pohjaan ja takaisin koululle pakkaamaan sekä sammuttamaan valot. Jokseekin tuo iltaajelu otti otsaluuhun. Kotia päästessäni oli sellainen tunne, ettei ikinä enää tälläisiä iltoja. Mutta kyllä tuo mieli tuosta vähän on jo lauhtunut.Heli Pukin runon sanoin lähden kohti kesää, kuitenkin hyvillä mielin. Minä saan tavata ihania ihmisiä, luovia ja lämpimän sydämen omaavia.
Vie meidät sinne
Vie meidät sinne, missä tuulen suoja on ja korkealla taivaan tähtikatto
Vie meidät sinne, minne kaartuu sateensilta ja iltapilvet piiloon purjehtii. Vie meidät sinne, missä asuu säteet auringon.
Vie meidät kotiin, vie sinne missä sydän lämmin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti