 
  Tulevan 
itsenäisyyspäivän kunniaksi suomalainen maku, maku melkein jokaisen lapsuudesta. Iso 
mummun esiliinan taskussa oli 
pihlajanmarja karkkeja, kettu 
karkkeja. Sain yhdeltä ryhmältä karamellit ja kynttilän. Hämmästyin mieleen 
tulvahtavia muistoja, kun avasin 
karkin ja laitoin sen suuhuni. Tunne oli niin voimakas, että kyyneleet tulivat silmiini. Lapsuuden ilo, turvallisuus ja 
mummun läheisyys. Mitkä ovat teille ne maut, jotka tuovat lapsuuden lähelle? 
 
  Lukijani ovat 
ihmetelleet sarviani ja tässä selvitystä. Jo varmaan pari vuotta ovat kaikenlaiset sarvet olleet 
kuuminta sisustusmuotia. On hirven ja poron sekä peuran päitä seinällä, välillä oikeita,välillä 
kankaisia ja vaikka missä väreissä. On sarvia 
tapetissa, posliinin 
koristelussa, 
kortteissa ja 
kankaissa. Olen aikani katsellut niitä, osa on 
viehättänyt, osa suorastaan 
oksettanut. Nyt olen päätynyt siihen, että 
turkoosiin taloon tulee sarvet eikä vain sarvet vaan kallo myös. Niin ,että se siitä 
oksennuksesta, aina pitää mennä vähän yli.  
 
  Alunperin oli ajatus siitä, että yhdet sarvet seinälle. 
Soitettuani naapuriin sain sarvet kallon kanssa. Ensin suunnittelin sahaavani sarvet 
otsaluun kanssa 
koristeeksi. 
Katseltuani tuota 
hirvitystä, on ajatus 
kallosta alkanut kiehtoa melkein sarvia enemmän. Joten nyt 
poraan reijän kallon taakse, 
viritän rautalangan ja laitan koko 
komeuden seinälle. Jos turkoosi talo olisi mökkiä suurempi laittaisin riviin kaksi tai kolme 
kalloa. 
Inkivääri ja 
Risulintu, kallot riviin ja nousette 
trendien huipulle :) 
Arleena kiitos 
kannustuksesta. Kuvan valmiista seinän 
koristelusta saatte kun ehdin 
ripustuksen toteuttaa. 
Luontoteemalla ajattelin jatkaa kallon 
allakin. Alla olevaan kaapin kanteen suunnittelin 
tuohella tai 
jäkälillä koristeltua kantta, josta saisi käytännöllisen 
lasilevyllä. Kuten huomaatte aivot kyllä toimii hivenen liiankin liukkaasti mutta toteutus ontuu. Vihjeitä sarvien käyttöön muuten kuin koristeena löytyy kirjastosta, kaiverrettu luu ja sarvi on kaunis 
korumateriaali. 
Pentik käyttää 
sarvenpäitä kynttiläkruunujen koristeina. Olenpa nähnyt 
katkaissuista sarvenpäistä tehtyja kynttelikkojä pöydillä ja katossa 
mobilena. 
Kierrätystä tämäkin.   
Ihanaa 
itsenäisyyspäivän viikonloppua kaikille. Kallot seinille.
 
9 kommenttia:
Ahaaaaaaa!!! Olen todella ihan pihalla trendeistä tai liikaa selannut tanskalaista maalaisromanttista tyyliä, johon hirvensarvet vallankin kalloineen ovat varmaan liian karhea kontrasti:) Vaikka täällä maallahan ne hirvet ja metsästäjät enimmäkseen liikkuu;) Meille tuli juuri täytettyjä lintuja, joiden sijoittelu pitäisis miettiä...
Inkivääri, Olet oikeassa. Valkoisilla maalaisromanttisilla sivuilla ei kalloja näe. Olen jossain tanskalaisella sivustolla tosin nähnyt kauriin tai peuran sarvia kiinnitettynä vaakunanmuotoisiin taustoihin, ne ovat ehkä tarpeeksi salonkikelpoisia. Ihailen sivustojen maalaisromanttisia koteja mutta karhea persoonallisuus tunkee omassa kodissani esiin ja hyvä niin. Omasta mielestäni jokaisen kodin pitäisi kertoa jotain asujasta, sitä en kyllä tiedä mitä tuo kallo kertoo minusta:)
Sarvet kalloineen seinälle, mukava yksityiskohta. Onneksi et sahanut kalloa pois, tämä on hieno.
Minulle muistuu varhaislapsuudesta mieleen pyöreät vaaleanpunaiset pastillit, maistuivat hieman eucalyptyksilta. Isäni osti aina niitä. Onkohan niitä enää, en ole nähnyt, täytyy katsella.
Minulle taas ensimmäiset makeismuistot liittyvät sellaisiin peltirasiassa myytyihin ananaksen makuisiin isohkoihin, koviin, keltaisiin pastilleihin, jotka meinasivat tarttua kurkkuun kun sattui nielaisemaan liian aikaisin.
Kiitos kallo-selvityksestä. Kyllähän noita tosiaan on näkynyt.
Ei hassumman näköinen ja yhdistelmäsi kuulostaa hienola. En minä ihan makuuhuoneeseen kalloja huolisi ;)
Kälyni luona olohuoneessa olen katsellut isoa täytettyä sarvipäätä ja tottunut hirviin, mutta en vielä kalloihin. Voisin toki ottaa asiaan vähän pienemmän mittakaavan, meillä kun kissat kiikuttaa ympäri pihaa hiiren ja myyränkalloja.
Lähti vähän aikaisin tuo viesti, risulintu siis oli asialla.
Pihlajanmarjakarkkeja, muistan ne myös erittäin hyvin pitkän ajan takaa. Minulla ei ole mitään makua, joka toisi muistoja. Sen sijaan muistan mummon pihassa kasvaneen kultapiiskuja ja daalioita. Niistä tulee aina mummo mieleen vieläkin.
Vai kalloja! Ei ikinä minun seinälleni. Eikä edes sarvia. Ei teko eikä oikeita.
Piipahdus täällä pitkästä aikaa. Itsenäisyyspäiväyönä!
Hyvää 2. adventti sunnuntaita sinulle--
Arleena, olisiko niiden karamellien nimi ollut Pectus? Papalla oli rasia niitä povitaskussa.
Risulintu sain niitä ananaskaramellejä ruotsin enolta kun he tulivat laivalla kesälomalle. Meillä on hyllyssä hauen leuka jonka pojat kesällä löysivät, varsin sisustuksellinen:)
Hanne, tietyt kukat minäkin muistan mummolasta ja tuoksut. Toisen mummulan pyykin puhtauden, toisessa iirikset.
Magi mukavaa, että ehdit joskus piipahtaa. Uusi kotisi on oikea joulun satu.
Krisse kiitos samoin. Hiljalleen joulu lähestyy ja joulu mieli.
Ihanaa kun kommentoitte tuota muistamiskohtaa, sain taas uusia muistoja mieleen.
Lähetä kommentti