perjantai 5. joulukuuta 2008

Erikoisia eläimiä, ketut ja hirvet

Tulevan itsenäisyyspäivän kunniaksi suomalainen maku, maku melkein jokaisen lapsuudesta. Iso mummun esiliinan taskussa oli pihlajanmarja karkkeja, kettu karkkeja. Sain yhdeltä ryhmältä karamellit ja kynttilän. Hämmästyin mieleen tulvahtavia muistoja, kun avasin karkin ja laitoin sen suuhuni. Tunne oli niin voimakas, että kyyneleet tulivat silmiini. Lapsuuden ilo, turvallisuus ja mummun läheisyys. Mitkä ovat teille ne maut, jotka tuovat lapsuuden lähelle?

Lukijani ovat ihmetelleet sarviani ja tässä selvitystä. Jo varmaan pari vuotta ovat kaikenlaiset sarvet olleet kuuminta sisustusmuotia. On hirven ja poron sekä peuran päitä seinällä, välillä oikeita,välillä kankaisia ja vaikka missä väreissä. On sarvia tapetissa, posliinin koristelussa, kortteissa ja kankaissa. Olen aikani katsellut niitä, osa on viehättänyt, osa suorastaan oksettanut. Nyt olen päätynyt siihen, että turkoosiin taloon tulee sarvet eikä vain sarvet vaan kallo myös. Niin ,että se siitä oksennuksesta, aina pitää mennä vähän yli.


Alunperin oli ajatus siitä, että yhdet sarvet seinälle. Soitettuani naapuriin sain sarvet kallon kanssa. Ensin suunnittelin sahaavani sarvet otsaluun kanssa koristeeksi. Katseltuani tuota hirvitystä, on ajatus kallosta alkanut kiehtoa melkein sarvia enemmän. Joten nyt poraan reijän kallon taakse, viritän rautalangan ja laitan koko komeuden seinälle. Jos turkoosi talo olisi mökkiä suurempi laittaisin riviin kaksi tai kolme kalloa. Inkivääri ja Risulintu, kallot riviin ja nousette trendien huipulle :) Arleena kiitos kannustuksesta. Kuvan valmiista seinän koristelusta saatte kun ehdin ripustuksen toteuttaa. Luontoteemalla ajattelin jatkaa kallon allakin. Alla olevaan kaapin kanteen suunnittelin tuohella tai jäkälillä koristeltua kantta, josta saisi käytännöllisen lasilevyllä. Kuten huomaatte aivot kyllä toimii hivenen liiankin liukkaasti mutta toteutus ontuu. Vihjeitä sarvien käyttöön muuten kuin koristeena löytyy kirjastosta, kaiverrettu luu ja sarvi on kaunis korumateriaali. Pentik käyttää sarvenpäitä kynttiläkruunujen koristeina. Olenpa nähnyt katkaissuista sarvenpäistä tehtyja kynttelikkojä pöydillä ja katossa mobilena. Kierrätystä tämäkin.
Ihanaa itsenäisyyspäivän viikonloppua kaikille. Kallot seinille.


9 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Ahaaaaaaa!!! Olen todella ihan pihalla trendeistä tai liikaa selannut tanskalaista maalaisromanttista tyyliä, johon hirvensarvet vallankin kalloineen ovat varmaan liian karhea kontrasti:) Vaikka täällä maallahan ne hirvet ja metsästäjät enimmäkseen liikkuu;) Meille tuli juuri täytettyjä lintuja, joiden sijoittelu pitäisis miettiä...

tiiu kirjoitti...

Inkivääri, Olet oikeassa. Valkoisilla maalaisromanttisilla sivuilla ei kalloja näe. Olen jossain tanskalaisella sivustolla tosin nähnyt kauriin tai peuran sarvia kiinnitettynä vaakunanmuotoisiin taustoihin, ne ovat ehkä tarpeeksi salonkikelpoisia. Ihailen sivustojen maalaisromanttisia koteja mutta karhea persoonallisuus tunkee omassa kodissani esiin ja hyvä niin. Omasta mielestäni jokaisen kodin pitäisi kertoa jotain asujasta, sitä en kyllä tiedä mitä tuo kallo kertoo minusta:)

arleena kirjoitti...

Sarvet kalloineen seinälle, mukava yksityiskohta. Onneksi et sahanut kalloa pois, tämä on hieno.

Minulle muistuu varhaislapsuudesta mieleen pyöreät vaaleanpunaiset pastillit, maistuivat hieman eucalyptyksilta. Isäni osti aina niitä. Onkohan niitä enää, en ole nähnyt, täytyy katsella.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle taas ensimmäiset makeismuistot liittyvät sellaisiin peltirasiassa myytyihin ananaksen makuisiin isohkoihin, koviin, keltaisiin pastilleihin, jotka meinasivat tarttua kurkkuun kun sattui nielaisemaan liian aikaisin.

Kiitos kallo-selvityksestä. Kyllähän noita tosiaan on näkynyt.

Ei hassumman näköinen ja yhdistelmäsi kuulostaa hienola. En minä ihan makuuhuoneeseen kalloja huolisi ;)

Kälyni luona olohuoneessa olen katsellut isoa täytettyä sarvipäätä ja tottunut hirviin, mutta en vielä kalloihin. Voisin toki ottaa asiaan vähän pienemmän mittakaavan, meillä kun kissat kiikuttaa ympäri pihaa hiiren ja myyränkalloja.

Anonyymi kirjoitti...

Lähti vähän aikaisin tuo viesti, risulintu siis oli asialla.

Hanne kirjoitti...

Pihlajanmarjakarkkeja, muistan ne myös erittäin hyvin pitkän ajan takaa. Minulla ei ole mitään makua, joka toisi muistoja. Sen sijaan muistan mummon pihassa kasvaneen kultapiiskuja ja daalioita. Niistä tulee aina mummo mieleen vieläkin.

Vai kalloja! Ei ikinä minun seinälleni. Eikä edes sarvia. Ei teko eikä oikeita.

magi kirjoitti...

Piipahdus täällä pitkästä aikaa. Itsenäisyyspäiväyönä!

Krisse kirjoitti...

Hyvää 2. adventti sunnuntaita sinulle--

tiiu kirjoitti...

Arleena, olisiko niiden karamellien nimi ollut Pectus? Papalla oli rasia niitä povitaskussa.

Risulintu sain niitä ananaskaramellejä ruotsin enolta kun he tulivat laivalla kesälomalle. Meillä on hyllyssä hauen leuka jonka pojat kesällä löysivät, varsin sisustuksellinen:)

Hanne, tietyt kukat minäkin muistan mummolasta ja tuoksut. Toisen mummulan pyykin puhtauden, toisessa iirikset.

Magi mukavaa, että ehdit joskus piipahtaa. Uusi kotisi on oikea joulun satu.

Krisse kiitos samoin. Hiljalleen joulu lähestyy ja joulu mieli.

Ihanaa kun kommentoitte tuota muistamiskohtaa, sain taas uusia muistoja mieleen.