Koirakouluun

Tuntien loputtua suuntaamme kouluun, jossa minä saan olla oppilaana. Pikku koiruus tarvitsee sosiaalisia koirakontakteja, eikö ollutkin hieno lause? Minä tarvitsen opetusta siihen miten ohjata herraa, ettei koiruus isompana lähde hanskasta. Koira on meillä jo nyt perheenjäsen, isompana myös harrastuskaveri. Pentukurssin jälkeen kun on vuorossa näyttelykurssi. Minä olen ottanut tämän uuden ajanviejän ilolla vastaan. Yhdessä olemme aamulla kuunnelleet joutsenten joikuja pellolla, ihmetelleet jäisiä lammikoita ja juosseet kilpaa. Ne, jotka minut tuntevat, tuskin tuota kilpajuoksua uskovat mutta koiruus saa ihmeitä aikaan. Parasta minusta on se, että harrastan jotain, mistä minulle ei tule työtä. Kenneliä ei meille tule.

Illalla on yhden ryhmän viimeinen kerta, opettaja leipoo. Torstaina kevätnäyttelyn avajaiset. Lauantaina menen hanke tapaamiseen . Sunnuntaina menen tekemään ja näyttämään rintanappien valmistusta. Paikkana on kauppakeskuksen käsityöliike. Maanantaina puretaan kevätnäyttely. Tiistaina on kahden ryhmän viimeinen kerta, opettaja leipoo ja vitriininäyttelyn teko. Keskiviikkona pari kokousta ja siinä se taitaa olla. Tosin opetuspäiväkirjat pitää palauttaa ja matkakorvaukset hakea, myyntiposliinit palauttaa mutta se taitaa mennä jo vanhasta muistista. Sitten alkaa niinsanottu loma. Parin myyntinäyttelyn valmistelua, muutamat pikku tapahtumat ja työhuoneen muutto.