Ulkoilma on kiehtonut minua parina päivänä tavanomaista enemmän, 23 astetta varjossa selittää asiaa.. Kaukaasian pioni työntää silmuja todella terhakkaasti, muutenkin koko pionipenkki on osoittanut ilahduttavia hengissä pysymisen merkkejä. Kaikissa syksyllä istuttamissani pioneissa on elonmerkit jo nousseet mullan yläpuolelle. Huokaisin helpotuksesta kun huomasin sen, olisi kurjaa nähdä talven tehneen tepposia huolellisesti tehtyyn penkkiin.
Kirjoputki on myös ensimmäisiä esiin putkahtajia, toisille rikkaruoho, minulle ihana puolivarjonkasvi. Omat putkeni ovat paikassa, jossa saavat levitä miten haluavat, pihlajan alla. Kesällä näky on uskomaton kun lehdissä leikkivät valkoisen ja vihreän sävyt. Varoituksen sana on vain paikallaan, älkää istuttako tavalliseen kukkapenkkiin, leviää kuin tauti.
Metsän reunassa omassa rauhassaan on myös toinen leviäjä, ruttojuuri. Ihanat kukinnot keväällä ja valtavat satulehdet kesällä, kuin toisesta maailmasta. Lapset leikkivät lehtien alla ja väleissä.
Päätökseen sen sijaan on tullut yksi kolmesta pihapihlajastamme. Ukko kullan mummun istuttama pihlaja on saanut lahon runkoonsa ja yksi iso oksa katkesi viimeisessä lumisateessa. Päätös on kova mutta turvallisuus syistä iso pihlaja on pakko kaataa. Paikalle mietin muun lajista puuta. Paikka on sellainen, joka melkein vaatii puun, millaisen se jää mietittäväksi.
Yllä oleva kuva ei ole ranta hietikostamme. Kuva on silloin eskari ikäisen keskimmäisen taidon näyte. Betonilaattaan on kiinnitetty saneerauslaastilla kiviä, simpukoita ja lasihelmiä. Laatat ovat koristaneet taimilavojen välejä jo muutaman talven yli ja hyvin kestävät.