Elokuussa on oma tuoksunsa. Aamulla, sumun hävittyä pelloilta valon ja lämmön tieltä, kaikki tuoksuu erilaiselta. On ihanaa kulkea tietä pitkin ja katsoa tuttua maisemaa erilaisessa valossa, kaikki näyttää jotenkin terävämmältä.
Eilen illalla istuimme koiruuden kanssa vielä ennen sisään menoa portailla. Kahahdus ja edessämme oli pieni musta mytty. Naapurin, Paavo, skotti osaa siis tulla tarhasta pois:) Hetken olimme kaikki hiljaa, sitten Ike tervehti ilahtuneesti kaveriaan. Kohtaaminen ilahdutti kaikkia, Paavo oli itse rauhallisuus, Ike ystävällinen ja minä ylpeä oman koiruuden reaktiosta. Paavon emäntä oli kyllä hieman ymmällään, koiruuden pakoreitti ei vielä vain ole oikein selvillä.
4 kommenttia:
kiva kun tulit takaisin bloggaamaan, suosikkiblogini olikin koko kesän tauolla :-)
Kiitos, tuo kommenttisi lämmitti mieltä. Yritän palautua taas arkeen:)
Lopulta keksin Paavon pakoreitin... Toivottavasti yökyläilyt nyt loppuivat, tosin uusi tunneli on jo työn alla, :D t. naapurin emäntä
Hei Paavo on meidän suosikki naapuri:) pienet tervehdykset eivät haittaa.
Lähetä kommentti