En tajunnut ajan kuluvan näin nopeasti. Hämmästyin kun huomasin viimeisen kirjoitukseni päivämäärän. Ei kesä näin nopeasti voinut livahtaa ohitse. Hitaasti käännän katseeni elokuun iltoihin, sumuun ja uskomattomaan auringon valoon. Elokuussa valo on erilaista kuin kesällä.
Koira kasvaa, lapset palaavat kouluun ja mitä minä teen? Hitaasti ajattelen syksyä ja talvea. Päivitän kalenteria ja varaan tavaraa syksyksi. Pikku Ukko menee eskariin, isommat tuttuun kouluun. Ukko Kulta kulkee työn ja kodin väliä. Minä ja koiruus haahuilemme vielä kotona. Puolentoista kuukauden kuluttua iskee kiire ruumiiseen ja mieleen. Kaikki päivän tunnit on ahdettu täyteen "tärkeitä" asioita. Mikä on tärkeää...
Istua portailla vilkuttamassa pojille, mustan karvaturri kainalossa. Olla kotona kun koululaiset tulevat välipalalle. Viedä lapset harrastuksiin ja olla se äiti, joka kutoo koko harkkojen ajan sukkaa. Olla huutamatta liian kovaa peleissä. Antaa iltahali, lujasti. Olla ja rakastaa.
2 kommenttia:
Samanlaisia tunnelmia minullakin. Käsittämättömän nopsaan on lasten kesäloma on mennyt. Kesäkuu meillä odoteltiin miehen kesäloman alkua ja sitten aika menikin siivillä ja oltiin yhtäkkiä elokuussa.
Toivottavasti kesää ja shortsisäitä vielä riittäisi vaikka koulu alkaakin.
Yritetään ottaa näistä viimeisistä lomapäivistä kaikki ilo irti :)
Hei Risulintu
Nyt nämä ilmat näyttävät todella hyviltä:)
Kun tuo viimeinenkin lähtee eskariin on olo jotenkin haikea, ehkäpä siinä on osasyy siihen miksi kesäni vilahti niin nopeasti.
Onneksi on viikonloppuja vielä jolloin nauttia yhdessä olosta.
Mukavaa koulun alkua sinne:)
Lähetä kommentti