perjantai 6. kesäkuuta 2008
Täysi kaaos
Kaikki huonekalut, joita ei ole raahattu ulos pressutalliin, on työnnetty keskelle lattiaa.Täydesssä sekasorrossa olemme saaneet maalausurakan valmiiksi. Listojen kiinnittäminen on seuraava vaihe. Huomenna aloitan aamulla ikkunoiden pesulla. Kun lattiat on pesty, alan raahata huonekaluja sisään ja paikoilleen. Suurin osa ajasta menee varmasti kirjahyllyn sisällön tyhjentämisessä sekä hyllyn siirrossa. Pitäähän jonkun myös laittaa kirjat takaisin hyllyyn. Yritän myös laittaa turhia tavaroita kiertoon. Pihakirppis olisi hyvä idea mutta en kerta kaikkiaan repeä sellaisen järjestelyyn.Eilen minulle soitti ihminen, johon meinasin hermostua. Mietin puhelun jälkeen miksi hänen ihan vilpittömät kommenttinsa ottivat otsaluuhun. Käsityöläisyys on monimutkainen ammatti. Tuotteiden valmistus on osa ammattia mutta sen lisäksi teen vaikka mitä. Meillä on seuraavana viikonloppuna myynti tapahtuma, järjestetty kaupungin pyynnöstä. Syy miksi tapahtuma on se, että pienelle paikkakunnalle saapuu pari sataa ulkomaista vierasta. Heille halutaan tarjota paikallisia matkamuistoja. Kaikki tuo on ok, minulle on eduksi olla järjestämässä tapahtumaa. Nyt tulee se mutta, minulta pyydettiin pientä esitettä tapahtumasta, vain yksi a4. Pyyntö ei ole iso mutta minun pitäisi tehdä työ kahdeksan muun puolesta. Hyvää mainosta ja tasapuolista ei pykäistä yhdessä illassa, lisäksi olin toimittanut kaikkien puolesta tiedot joilla ko. ihmisen piti tehdä esite. Olen lähdössä ensi viikolla kahdeksi päiväksi matkoille, valmistelen omaa näyttelyä, näyttelyn markkinointia, minulla on kesätapahtuman valmistelu. Yksinkertainen pyyntö oli viimeinen oljenkorsi, minua harmitti. Tyyli oli, äkkiähän sinä sen teet. Kaiken kruunasi se, että kun kerroin etten näin lyhyellä varoitusajalla millään ehdi.Sen jälkeen ihminen puhelimessa kysyi miksi pidän kesänäyttelyn toisella paikkakunnalla enkä omalla. Yksinkertainen vastaus, minua pyydettiin sinne. Joskus tuntuu, että tietty etäisyys on ihan hyvästä. Harmittamiseen on varmaan se syynä, että ellei perusta tavarataloa tai teollisuusyritystä, puuhailee. Vanhojen teollisuupaikkakuntien rakenne ei muutu hetkessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuo "vain pikkujuttu" -homma on käsityöläis- ja taidealoilla niin raivostuttavan yleistä, että ei jaksa enää edes ajatella asiaa. Hyvä, jos pidät puolesi ja tunnet rajasi, kaikkea ei tarvitse eikä - ennen kaikkea - VOI tehdä.
Tsemppiä ja jaksamista!
Hei Päivi kiva kun palasit koto suomeen. Jaksamisen rajat alkavat tulla vastaan. Kumma jos saa kannustusta jaksaa paremmin ja vähättely saa raivoihinsa. Vertaistuki voimaannutta. Voimia sinnekin.
Lähetä kommentti