Missä on se lepopäivän rauha ?

Juhlat on juhlittu. Oli mukava tavata sukulaisia ja ystäviä. Lakitettavakin tuntui onnelliselta. Kevätjuhlat sujuivat eilen suvivirren sävelin. Poikaset kirmasivat kesälaitumille ja todistuksetkin olivat tarkastelun kestävät.

Tänään on sitten kolme tuntia ollut toista kymmentä poikaa juoksemassa ympäri tonttia. Äidin tehtävä oli kantaa pöytään tarpeeksi herkkua, eli poikain kielellä mässyä. Isä oli jalkapallo tuomarina ja tarkkaili muutenkin aktiviteettien aikana menoa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riitti. Metelitaso ylitti kyllä kaikki työsuojelumääräykset mutta maailmaanhan ääntä mahtuu, onneksi asumme syrjässä. Selvisimme ilman suurempia vammoja ja ongelmia. Vain yksi mustasilmä ja minulle haava sormeen. Suihkuun ja sänkyyn tämä sakki.

Ensi viikko on haastava vanhemmille, kolme poikaa kotona koko ajan. Itselläni on suunnittelu visiitti maanantaina. Myyntinäyttelyn asiat sovitaan ja näyttelyn rakennus on noin kahden viikon päästä. Keskiviikkona on aamupalaveri Rautakenkä ja pumpulipaita tapahtuman tiimoilta. Kankaan värjäyspatoja pitäisi viritellä ahkeraan. Huomattavasti leppoisampi tunnelma on kuitenkin kaikessa työssä, verraten talveen.

Jottei aivan liikaa luppoaikaa olisi. Sisäkaton maalaus on valmis ja seinien kimppuun pitäisi käydä. Viikko aikaa Esikoisen sukulaisille järjestettäviin synttäreihin.