Pikku ukko oli aivan haltioissaan postin haku matkalla. Kävelimme käsikädessä pellon ohitse vievää hiekkatietä. Todisteeksi, että meilläkin jo jotkut kukat kukkivat, ajattelin laittaa kuvan, joka kertoo enemmän kuin sanat. Poika oli aivan ekstaasissa ihanasta kukkapellosta. Arvaattekin varmaan, että äiti kiroili mielessään kesantopeltoa. Nuo ihanat kukat kun ehtivät siementämään, ei voikukkarauta riitä aseeksi, tarvitaan pommi.Eilinen pistäytyminen näyttelyaikataulua sopimassa lisäsi kiireitä. Mainonta ja tiedotus alkaa välittömästi. Pienen käsityöläisen kun pitää hoitaa myös ne. Avajaisien suunnittelu ja näyttelyn rakentaminen on mielessä koko ajan vaikka tekisi muutakin. Oikein ihanaa puuhaa mutta myös energiaa vievää. Itse ajattelen noita asioita jatkuvasti ja se tuntuu välillä hajamielisyytenä. Lapsien iltapuuhien ohjaus voi välillä venyä, kun äiti tuijottaa seinää ja näkee mielessään jonkin seinävaatteen ripustuksen.Itselläni on vielä tapahtumasuunnittelu tämän näyttelyhässäkän lisäksi. No, asia kerrallaan tai vähän päällekäin.Eilen illalla luin käsityökirjaa paperimassoista. Yksi tekniikka, jota en vielä ole kokeillut, löytyi. Ulkona kesällä voisi kokeilla paperipitsin tekoa. Pitsiä voisi yhdistää uniikki seinävaatteeseen tai johonkin työhön, jonka ei tarvitse olla kulutusta kestävä. Tekniikka itsessään ei ole niin maata mullistava, jos on tehnyt itse paperia. Erilaisia narun ja langan pätkiä kastellaan paperimassa seoksessa ja asetellaan limittäin sileälle alustalle. Kuivaa ja vahvista PVA-liimalla.
2 kommenttia:
Paperipitsikin kuulosti kovin helppotekoiselta, kun sen lukee tekstinä. Mutta kaikella on taitajansa, ja tekeminen tekee mestarin.
Voikukkapelto on ihana, mutta ei kovin mukava, jos siemenet lentelevät pihamaan pehmeään multaan, tulos näkyy ensi kesänä.
Arleena, kaikkea pitää kokeilla:)
Voikukat voivat herättää ihastusta lapsissa, äiti ei valitettavasti nauti niistä. Kesantopellot ympärillä valitettavasti levittävät rikkakasveja sitä tahtia, ettei mikään taisto niitä vastaa auta.
Lähetä kommentti