lauantai 17. huhtikuuta 2010

Keittiötaulu

Viime viikonloppuna hajoitin pisankatekniikalla maalatun hanhenmunan. Mikäpä tapa tehdä keittiötaulu olisi posliininmaalaajalle tutumpi kuin mahdollillisimman tarkka nysvääminen. Kokosin pienistä siruista munan uudelleen, nyt vain taulun muotoon.

Projekti oli sen verran hauska, että nyt kerään särkyneet kuoret aina talteen ja kehittelen tuolla tekniikalla uusia juttuja.


Hankepäivä on takana. Näyttelyyn liittyvät ajatukset liihottelevat päässäni. Se tila, jossa omat esineeni ovat, tarvitsee valaistusratkaisun. Luulen ettei muuta kuin tuon asian miettiminen mahdu päähäni vähään aikaan. Tänään selvisi uusikin asia. Munaklubilaisia on kolme hankkeessa mukana, joten meiltä tulee sermi, jossa on pisankatekniikalla tehtyjä munia. Se tarkoittaa käytännössä paria viikkoa lisää aikatauluun, joka on varattava näyttelytöiden tekoon. Kesäksi siis riittää haasteita.
Ukko kulta on ollut aivan täpinöissään. Meille tulee uusi perheenjäsen. IC- moottoripyörä, sivuvaunullinen, vuosi mallia-57. On se kumma miten iso mies on aivan asian lumoissa. Luulen näin meidän kesken, että pyörä saa ihan nimenkin. Persoonallinen kapistus tarvitsee persoonallisen nimen. Jään jännityksellä odottamaan mikä nimi on. Kuvatkin on varmaan laitettava blogiin heti kun saan niitä. Ukko kultaa katsellessa näen jo kuinka hän mielessään ratsastaa vapaana pieniä hiekkateitä huimaa 80 km tuntivauhtia rautaratsullaan. Unelmia on oltava meillä kaikilla.


2 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Onpa kaunis. Hyvä tapa käyttää rikkoutunut muna. Oletko muuten maalannut munia munatemperamaaleilla? Minulla on värijauheita jäljellä, kun kävin joskus ikoninmaalauskurssin. Se oli liian vaikeaa minulle. Ajattelin kokeilla nyt puumunien maalaamista temperalla. Niissä on kauniit maanläheiset värit. En kyllä vielä oikein hallitse temperan maaalaustekniikkaa. Varmaan osittain sen vuoksi ikoninmaalauskin tuntui tuskalta...

tiiu kirjoitti...

Kiitos:) Temperavärit ovat töistä tuttuja mutta en aktiivisesti ole niitä käyttänyt. Ikonmaalausta ihailen mutta tähän asti se on kuulunut hommiin, jotka jätän suosiolla muille, pitsinnypläyksen lisäksi:) vaikka eihän sitä koskaan pitäisi sanoa "ei koskaan" Odotan innolla kuvia munistasi. Kesällä voisi ajatella kyllä kokeillakin, ainakin nyt kun "muistutit" minua tuosta ihanasta mahdollisuudesta.