sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Taistelu pölyimurista

Olen himoinnut jo kauan Dysonin pölyimuria, niin imuria. Minua on kiehtonut laitteen futuraristinen ulkonäkö, muuten koko vekotin ei ole heilauttanut. Koiran tulo sai Ukko Kullan tekemään pölyimuri vertailuja. Hän päätyi netin ihmeellisen maailman välityksellä ja kaiken kattavan imurivertailun jälkeen Dysoniin, jee. Tulin yhtenä iltana töistä ja huomasin perheemme kasvaneen avaruusoliolla. Dyson oli parkkeerattu takan eteen olohuoneeseen, paraati paikalle. Parasta tuossa ihme vekottimessa on se, ettei minun tarvitse siihen juuri koskea. Talouden miespuoliset käyvät imuritaisteluita siitä kenen vuoro on siivota.

Vaniljakynttilät aiheuttavat riippuvuutta. Pelkän tuoksun vuoksi olen asettanut kirjahyllyyn kynttilöitä vanhaan lipastonlaatikkoon. Laatikko on aseteltu nenän korkeudelle, lukiessani tai neuloessa tuoksu leijaa ympärillä. En oikein ymmärrä juuri tuon tuoksun ihanuutta, koska muuten en tuoksuista juuri välitä.


Utunan langat ovat ihania. Viimeksi Silkkivillassa käydessäni mukaan tarttui silkkiä ja villaa sisältävä lanka sekä kätevät silikonitupet bambupuikkoihin. Sukkapuikoista saa kätevästi tasoneuleeseen puikot. Tekeleestä on tulossa vain kaulaliina. Etsin siihen vielä puunapit, kiinnitys tapahtuu niillä ja kaulaliina on aika lyhyt.


2 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Minäkin tykkään juuri vaniljatuoksusta ja tuoksuttelen sitä myös huuhteluaineessa:) Koiravauvalla on kaikki kujeet mitä immeisilläkin mutta onneksi pikatahtia - vuoden ikäisinä ovatten jo lähes aikuisia;)

tiiu kirjoitti...

Meillä on todella piikkihampainen versio, onneksi muutkin ovat lohduttaneet puremisen loppuvan joskus:) Ike on aivan ihana pehmoinen ja lutunen silloin kun se ei yritä syödä kaikkia.