Ennustus uusiksi

Nyt on kaikki laulut laulettu tältä keväältä koulussa. Keskimmäinen ja Esikoinen kurvasivat kirkon kautta kesälaitumille, todistusten kera. Olen oikein ylpeä poikien panostuksesta koulutyöhön. Laitoin kehumisen jälkeen todistukset kaappiin ja siellä ne saavat kesän olla. Nyt on loma.

Eilen hirvittelin pienimmän energia määrää ja ennustin vaikeuksia. Olin väärässä. Aamulla selvisi, että Pikku Ukko oli kehittänyt kuumeen ja ensimmäisenä tekonaan, ylös nousun jälkeen, oksensi reippaasti. Alkoi todella loma. Tällä hetkellä seurataan jokaisen perheenjäsenen liikettä, jotta huomattaisiin paha olo ajoissa. Ihanaa.

Itse pitäisi valjastaa kaikki mahdollinen energia työhön. Näyttelyhommat vaatisivat vielä yhden ikkunan koristeen. Olisiko se teemaan sopiva lintuaihe mutta värillisenä versiona. Mustaa, valkoista ja harmaata kun jo on. Alkuviikon maalaan lasia. Käyn hakemassa posliinilastin ja viemässä tavaraa. Minulla on ensi viikonlopulla kahden päivän koulutus, jonne lähden odottavalla mielellä. Kyseessä on tilasomistus. Erittäin tärkeä juttu, jotta saa messuilla ym. tavarat kohdilleen. Olen ollut tosi iloinen syksyn, talven ja kevään aikana kaymistäni koulutuksista. Ne ovat antaneet uutta potkua töihin. Olen kokeillut uusia inspiroivia tekniikoita. Erillaiset näyttelyyn liittyvät asiat ovat auenneet uudella tavalla, kokonaisvaltaisemmin. Omaan työhön ja markkinointiin on tullut selkeyttä. On tullut sellainen oli, että kyllä se tästä.

Viimeisiä koulupäiviä

Koko viikko on ollut ruusujuhlaa, kevätjuhlaa, päätöskirkkoa ja valmisteluja. Olen istunut monessa penkissä ja itkenyt milloin isoksi kasvaneita lapsia, suvivirttä tai eskarilasten ystävän laulua. Nämä hetket ovat olleet kalliita. Olen kerännyt hyviä muistoja, jotta jaksaisin sitten niitä vääjäämättä tulevia huonoja hetkiä. Eskarilainen vei opelle ja avustajille maalatut pellavapussukat, joissa on saippuaa. Pussit maalasin kangasväreillä ja käytin ääriviivasivellintä. Kuvio syntyi vapaalla kädellä. Suosin kulutettavia lahjoja koska olen auttanut muutossa enoani, hän oli opettaja. 215 eri pari kynttilänjalkaa kertoi paljon 40 vuoden urasta.

Huomenna on vielä yksi kirkko ja sitten kesälaitumille. Pikku Ukolla on paljon energiaa ja jo nyt on selvitetty pari nujakkaa veljesten välillä. Luulen ettei loma merkitse meillä lepoa ja rauhaa.

Pieninä palasina maailmalla

Mitä onni on. Onko se rahaa, tavaraa, valtaa, julkisuutta. Onko se saavutettavissa muiden ihmisten kustannuksella. Millä onnea mitataan.

Raha tuskin onnea tuo. Se voi helpottaa elämää mutta tuskin se yksin riittää. Valta tuo yksinäisyyttä, juonittelua, loukkauksia. Joudut tallomaan monta ystävääsi maan rakoon säilyttääksesi valtasi. Julkisuus, onko onnea se, että ihmiset luulevat tietävänsä kuka olet? Mitä sinun pitää piilottaa?

Riittääkö terveys, läheisien terveys, tietty määrä hyvinvointia. Onko siinä kaikki?

Se, ettei mikään ole suuresti vinossa, jos ei nyt niin valtavan hienostikaan. Hiljaisuus. Kahvikuppi kädessä portailla istuminen. Ystävät. Tekstiviestin "pusi pusi" kahdentoista aviovuoden jälkeen. Toisen lämmin iho. Lapsen halaus. Äitienpäiväkortin teksti" maaiilman parhaalle äitille". Onnistunut esine. IC:n sininen savu ja ruputus. Vaalenpunainen kieli karvaturrissa. Selällään rapsutusta kerjäävä koira. Kaikki onnen jyväsiä.

Tiistai

Postauksen kuvat ovat lauantailta. Otin kuvia kauniista museoalueesta jossa järjestettiin veljeni häät. Kappale kauneinta Keski-Suomea.

Aamu meni sopiessa 7.7 järjestettävän tapahtuman asioita. Kahvilan pitäjä ja lettunmyynti on jo järjestyksessä. Monia muitakin asioita meni jo rutiinilla.

Ilta hujahti Keskimmäisen ja Esikoisen kevätjuhlassa. Vähitellen alkaa tuntumaan kesältä.

Viikkokatsaus

Kuvissa osa rakusavikurssin töistä. Isompi lintuhahmo lensi jo pesästä häälahjaksi, ennen kuin ehdin valokuvata sen. Työt on tehty "harjoitukseksi" lintuaihe lentää taas ja näissä töissä kokeilin muutamaa asiaa, joita haluan tehdä valmiimmaksi seuraavissa töissä. Kokeilin kahta eri savea, lasite oli valkoinen. Ihan puhtaasti harmitti yhden vadin pieni rikkoontuminen, varsinkin kun se tapahtui ennen raakapolttoa.

Koko viime viikko oli kaaosta. Töitä, kokouksia, uusia mahdollisuuksia kesäksi (mikä merkitsee lisää kaaosta) poikien juttuja, harkkoja, veljen häät, karannut naapurin koira, pari kissanpentua, suruja, iloja, sähköiskuja ja muutama sata kiloa IC-49 osia. Yhteen viikkoon mahtuu paljon. Tämä viikko ei paljon jää jälkeen tuosta viime viikosta. Lasten kevät juhlat osuvat tälle viikolle, on iltatoria, syntymäpäivää ja tulevan tapahtuman kokoustamista. Eipähän ehdi sammaloitumaan.

Esikoisen syntymäpäivät on nyt sitten mahdutettava vielä kalenteriin. Se taas tarkoittaa massiivista siivousta. Meillä kun ei talo pysy valokuvattavassa kunnossa siivousten välissä. Tänä aamunakin on ennen kukonlaulua imuroitu kiivaasti, jotta hiekka lattioilla ei leviäisi kaikkialle. Tosin kun kaikki olivat aamupalapöydässä ympäristö oli palautunut samaan tilaan missä se oli ennen imurointia. Monesti olen todennut sen, että teen mieluiten muuta kuin kuljen luuttu kädessä poikien ja koiran perässä. Kaaoksen määrä tuntuu olevan vakio.

Perjantai oli erityisen hätkähdyttävä päivä. Etsittiin naapurin koiraa joka onneksi löytyi, kuultiin surullisia uutisia ja husattiin paikasta toiseen. Kuopus järjesti sitten ihan erikoisen säikäyttävän loppunäytösen päivälle. Hän on oikea haka purkamaan kaiken ja tutkimaan esineiden sisuksia. Perjantainen purkaminen olisi saanut jäädä väliin. Niin lähellä oli ettei meillä olisi kuin kaksi poikaa. Hän oli löytänyt irrallisen pistorasian, purkanut sen ja tökännyt seinän pistorasiaan. Sähköisku ja shokki seurauksena. Kauhusta vapisevat vanhemmat, itkevät isot veljet ja onneksi pienet vahingot. Kivun ja shokin keskellä Pikku Ukko sanoi isälleen, ettei isä saa koskea ennenkuin sulake on pois päältä. En oikein tiennyt tuossa tilanteessa olisinko itkenyt vai naurannut. Onneksi meillä on kolme lasta ja kaikki nyt kunnossa. Lauantaina juhlittiin Pikku Ukon kummin ja poikien enon häitä. Onnettomuudesta ei näkynyt jälkeäkään.

Sunnuntai vierailu

Heräsin ennen kellon soittoa keskimmäisen ääneen. "Äiti koira on astunut kakkansa" Tarkoittaa suomeksi sitä, että koko lattia pinta-ala oli leimattu koiran buubbi tassu kuviolla. Ei muuten ole suosikki sisustuselementtini. Tänä sunnuntaina ennen kukonlaulua ja aamukahvia lattia on pesty laventelinhajuisella siivoussuihkeella.

Tässä kulutan aikaani nauttien sitä kahvia ja odottaen, että kello kulkisi eteenpäin. Lähden ajelemaan kohta ystäväni mökille. Kyseessä on lapsuudenystävä, niitä sellaisia joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin se viime kerralla jäi, vaikka aikaa olisi kulunut miten paljon tahansa edellisesta kerrasta. Tosin tämän ystävän kanssa olemme paitsi tunteneet ijät ja ajat, soittelemme välimatkasta huolimatta joka sunnuntai. Kameran otan mukaan jos vaikka ehtisin tallentaa pihapuuhia joita suunnittelimme tekevämme tänään. Toivottavasti se luvattu sade tulee vasta kotiin lähdettyäni. Ensi viikko on alkuviikosta työn täyteinen. Loppuviikolla on sitten sovittuja menoja. Jospa viikon päästä sunnuntaina saisi nukkua siihen asti kun haluaa. Taidan varustaa lapset jonkinlaisella hätätilanne pakkauksella. Siitä löytyisi apu joka tilanteeseen, jotta äitiä ei tarvitse kutsua, joka pulmaa selvittämään. Taitaa olla haavetta? No, sitähän minäkin.

Pavut maahan

Aamupäivä meni hujauksessa. Etsittiin sitä oikeaa kohtaa kuvaamiseen. Mietittiin miten kurotetaan varjojen täplittämällä tiellä aurinkoa kohti. Mielellään vähän irti maasta, tulevaisuuteen ponnahtaen. Unohtamatta "luonnollista" käsien asentoa, vatsan sisään vetoa ja tietysti pyyntöä käsitellä se alaleuka pienemmäksi. Yllättävän rento tilanne kuitenkin oli. Oli tietysti kivaa seuraa, nauru raikui pitkin pusikoita. Saldona vain yhdet unohtuneet kengät ensimmäiselle kuvauspaikalle. Jännityksellä odotamme nyt tuloksia.

Aurinko paistaa vielä kirkkaasti joten ajattelin laittaa kesäkukkani maahan. Kuvassa on osa istutettavista. Minulla on vielä liilojakin palkoja tekeviä papuja ja kirkkaan punaisia pensaskrasseja.

Olin kuvauksissa ystäväni kanssa. Kotimatkalla pysähdyimme jäätelölle. Juttelimme tulevaisuudesta ja haaveista. Mitä olemme oppineet tämän hankkeen aikana ja miten hyödyntää tulevaisuudessa oppejamme. Molempia kiehtoisi näyttelyiden jatkaminen vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tuumimme, että olisi kiva dokumentoida näyttelyn ideointi, suunnittelu ja toteutus. Eräänlainen matkapäiväkirja.