Vauhtia piisaa

Aamulla suuntasin kohti päiväkeskusta ja mietin onko meillä tarpeeksi maalaajia aloittamaan ryhmää talveksi. Ihmetys oli suurehko kun ikäihmisiä tulvi huoneeseen. Ikinä ei ole ollut näin monta aloittajaa. Tarkoittaa, että juoksen tiistai aamuisin lujaa. Mukavaa oli se, ettei tarvitse arpoa alkaako ryhmä vai ei.

Suuntasin auton nokan toiseen taajamaan ja kävin opettamassa tuleville nuoriso-ohjaajille askartelutoiminnan ohjausta. Neljä tuntia tehtiin askartelu massoja. Taikataikina sai kyytiä. Kustannusten laskua pitää opettaa tuleville nuorisotoimen budjettia noudattaville.

Ehdin neljän jälkeen pyörähtää kodin kautta ennen seuraavaa maalariryhmää. Lisää kamaa autoon sekä itsensä tankkausta. Ilta ryhmässä oli heti ensimmäisellä kerralla myös tarvittava osallistuja määrä ja vanhoja tuttuja. Oli oikein kotoista aloittaa työt. Ryhmä on tosi hauska ja juttua riittää.

Olen oikeastaan ihmeissäni etten ole tämän väsyneempi, mukavat ryhmät antavat virtaa.

Tämä päivä ja yön jälkeen seuraava.

Talviomatto olisi ylellinen kate metsän reunassa. Kuunliljat ovat kauniita varjon kasveja myös. Ystäväni mökillä kasvit ovat saaneet levitä rauhassa suuriksi aloiksi, ihminen ei muutamaan vuoteen ole niitä harventanut. Kaunis vihermatto sai jopa oman saamattomuuden pihalla tuntumaan suunnitelmalliselta. Haluan tietysti laajoja kasvualueita. Pois ajatus, ettei kukaan viitsi rajata kasvua pihassani.

Ensimmäinen päivä on pulkassa. Suunnittelu, tehtävän antoa ja neulahuovutusta. Hain Pikku ukon mummulasta ja kiiruhdin kotiin. Matkalla suunnittelimme spaketti veden keittoa, jotta saisimme iso veljien kanssa ruokaa mahdollisimman nopeasti. Kotona odotti ihana yllätys, Ukko Kulta oli tehnyt kanakiusauksen uuniin valmiiksi. Ihanaa.

Läheisellä on ollut tänään ollut huono päivä. Huomenna kotisairaanhoitoon soittelua ja miettimistä eri oireiden hoitoon. Käyntejä on on varmaan tihennettävä, toivottavasti niitä hyviäkin päiviä vielä tulisi.

Ulkona paistaa aurinko. Laitoimme saunan lämpiämään. Letut taitavat olla toivottu iltapala. Kohti huomista vain.

Harvinainen valoilmiö

En tiedä uskooko kukaan tätä juttua, meillä paistaa aurinko. Koko päivä on ollut sellainen kuin joskus ennen. Kuultavan kirkas syyspäivä jolloin lämpö auringon paisteessa on huumaava. Ihanaa ja voimaannuttavaa.

Kävin aamupäivällä lapsuudenystäväni mökillä ihailemassa paikkoja. Tapaamme valitettavan harvoin, joten oli mahtava puhua muutenkin kuin puhelimessa. Ympäristö oli kuin sadusta, pieni punainen mökki ja harmaa savusauna. Vanhoja istutuksia ympäri pihamaata, löytyi jopa sellainen maksaruoho jota en tunnistanut.

Pensasruusut kukkivat ja syksyn aurinko loi varjoja ympäristöön. Päiväkahvi ei ole aikoihin maistunut niin hyvältä. Tämä päivä oli tarpeellinen ensi viikon kannalta.

Ensi viikko on ensimmäinen opetusviikko tänä syksynä. Aloitan sitten oikein hulinalla, 41 viikkotuntia on sellainen voimainponnistus ettei tarvitse iltasella mitään miettiä. Onneksi normaaliviikko on 11-14 tuntia ja joskus viikonloppuisin 17 tuntia. Viikko ei vain lopu perjantaihin, viikonloppuna minulla on koulutusta. Olen lauantain ja sunnuntain 9-17 maalausta opettelemassa, lisäoppi ei ole koskaan pahasta. Oikein paljon aurinkoisia päiviä kaikille.

Syksyn värit

Ulkona sataa, vaihteeksi. Huomasin lehteä hakiessani syksyn hiipineen maisemaan. Parissa päivässä on syksy värjännyt puita keltaiseksi, punaiseksi ja ruskeaksi. Johtuukohan lämpimien värien miellyttävyys syksystä ja luonnon omista väreistä.

Batiikki maalaustekniikalla värjätty pohja on saanut ruskean punaisen uppovärjäys kasteen. Syksyn värit näkyvät vanhan pellava pyyheliinan pinnalla, vuodenaika siirtyy tuotteisiin. Vanhat lakanat ja pyyhkeet, varsinkin pellavaiset ovat ihania värjäyspohjia. Värit pellavalla kiiltävät ja hehkuvat.

Eilen oli minun vuoroni pitää huolta läheisestä. Muutaman tunnin juttelu ja pienet askareet ilahduttivat kumpaakin, kiire on menettänyt merkityksensä. Kuitenkin surumielisyys tuntuu tarrautuvan kuin huomaamatta ja riippuvan mukana tänäänkin. Pilvetkin tuntuvat itkevän. Pojat vetävät minut kuitenkin maanpinnalle ajatuksista. Mikään ei ole niin tehokas tässä hetkessä pitäjä kuin kolme tietokone vuoroista tappelevaa poikasta.

Arjen kaunistuksia ja/tai kauhistuksia

Ukko kullan ei ole ollut turvallista käydä kanssani halpa kaupoissa, viittaan termareihin ja Simoon. Nyt hän on tullut siihen tulokseen, että kahvilla käyntikin saattaa kääntyä kohtaukseen, tuo on saatava.

Hain eilen tavaraa ensi viikon ryhmiin. Ukko kulta ja Pikku ukko lähtivät pitämään seuraa ja kantoavuksi. Aikamme touhuttuamme päätimme, että on aika virkistäytyä. Kahvilaan siis. Haimme kahvit ja ihanat pullat, oli oikein ihana tauko. Ukko kulta väittää silmieni lasittuneen ja katseeni kiinnittyneen kylmäkaappiin. Olipa kuulemma miettinyt kohtauksen tämän kertaista syytä, siis olinko saanut omasta mielestäni loistavan sisustusidean vai mallin tulevaan työhön. Ehei, tapahtui paljon vakavampi asia, siis tuo minun on saatava kohtaus. Ukko kullalle on kunniaksi se, ettei hän silmäänsä räpäyttänyt tai negatiivisiä sanonut, minun kiiruhdettua kassalle saalista maksamaan.

Mausteteet oli pullotettu aivan ihaniin kitsi pulloihin. Kotiin oli tuotava kaikki kolme sorttimenttia. Avata en ajatellut yhtään. Kuka sitä nyt teetä juotavaksi ostaa, jos pullo on tarpeeksi kaunis. Pullon suuta suojaava paperi laittoi ajatuksia liikkeelle koristeluista. Pisanka muniin, posliiniin ja kankaalle ideat olivat omiaan.

En tiedä onko syynä päättyneet olympiaadit vai mikä, mutta kiinailmiö on vallannut minut. Voisin aivan hyvin ottaa punaisen, kukin kuvioidun, kiinapeitteen turkoosiin makuuhuoneeseen.

Tänään haen vielä huovutus villoja ja ruskuemulsiota sekä muuta tunneille tarvittavaa. Yritän välttää kahviloita, halpahalleja ja muita sangen vaarallisia paikkoja.

Värikylläistä ja rauhallista viikonloppua kaikille.

Vesisade virkistää

Aamu on mennyt ensi viikon töitä järjestellessä. Päiväkirjojen ym. haku matka sai arjen tuntumaan tosi läheiseltä. Huomenna haen posliininmaalauksen tarvikkeet ja teen kädentaitoryhmien tarvikehankinnat. Auto palaa taas täpötäyteen olotilaan. Sanomalehdet ja jätesäkit saavat tavaratilan näyttämään kassi- Alma hommilta. Yritin ensin hivuttaa töitä vielä myöhemmäksi mutta realiteetit iskivät vastaan. Minulla on pyykinpesua ja muuta auttamista pariksi päiväksi. Sunnuntaina käyn lapsuuden ystäväni mökillä tunnistamassa kasveja, joita kannattaa säästää. Sitä päivää odottelen, ihana höpötellä niitä näitä, jonkun niin läpeensä tutun kanssa.

Vesi tihuttaa taivaalta hiljakseen. Laitan uudet raita polvisukat. Sukkien päälle kumisaappaat ja niskaan sadetakin. Metsän laidassa voi olla sieniä tai pieniä menninkäisiä.

Syksy tuli, puli puli

Hiljaiseloni jatkui kauemmin mitä suunnittelin. Elämä vei ja aikataulut väsyttävät. Olen tämän vuoden aika huomannut ihmisen pienuuden elämän aallokossa. Kaikki hienot suunnitelmat, työ kuviot ja elämän hallinta menettävät merkityksensä kun kulkee läheisen vierellä viimeisiä yhteisiä askeleita. Saan kulkea auttaen läheistäni vielä vähän aikaa. Voimani vain keskittyvät tuohon tehtävään niin intensiivisesti, että joudun kaiken muun tekemään puolella teholla.

Kesän suunnitelmani ja työni menivät aivan omia latujaan, suunnitelmiani en pystynyt, enkä halunnut pitää . Valitsin lähimmäisen roolin. Tänä puolenatoista kuukautena olen sitten ollut enemmän äiti, tytär, pojan tytär, vaimo ja auttava sukulainen kuin käsityöläinen. Lähi viikkoina ja kuukausina olemme läheisten kanssa myös saattohoitajia. Haluamme olla.

Oma perheeni pitää minut onneksi arjessa kiinni. Pojat ja Ukko kulta auttavat. Opetustyöt luovat tutun rytmin syksyyn. Pieniä tapahtumiakin on lähiseudulla, joihin voi osallistua liikoja murehtimatta.

Kiitos kaikille, jotka minua kaipailivat, on ihanaa olla muistettu. Bloggaaminen on varmaan satunnaista syksyllä mutta ajattelin laitella kuvia syksyn töistä ja sisustuksen edistymisestä. Tapettikin on hankittu olohuoneeseen. Tumman sininen kiurujen yöhän se sitten päätyy piristämään valkoista, harmaata sekä mustaa. Ukko kultaa on myös ahdisteltu keittiön pöydän värin vaihdon merkeissä, vihreä tai sininen olisi toiveissa. Virtaa siis löytyy vielä hiven. Onneksi tuo elämä on opettanut päivän paistavan ja sateenkin olevan kaunista.