Illan varjot

Viikonlopun messuilut tuntuivat puristavan mehut aika vähiin. Olen päivän aikana toimitellut asioita. Kesän myyntinäyttelyn aikataulu on sovittu, lehtimainokset käyty maksamassa, kukkalaite tulevalle lauantaille tilattu ja viikon ruuat hankittu, esikoisen koe tulokset tutkittu ja kehuttu. Siinäpä yhdelle päivälle asioita. Tulevat päivät ovatkin täynnä töitä, illalla opetukset, päivällä muutama kokous, torstaina ihana lamppuhelmien teko ja perjantai leivotaan.

Olen selaillut Heli Pukin kirjaa.Kirjan kuvat ovat minun lohtukuviani, niin tyyniä ja rauhoittavia. Tuntuu kuin kääriytyisi pehmeään peittoon ja saisi vasta paistettuja kanelipullia. Siellä on teksti, jonka haluaisin jakaa kanssanne.

Purjeenpaikkaaja

Tuuli laulaa lähtijöille, kutsuu kauas kulkijoita.
Ota heidät vastaan purjeenpaikkaaja, väsyneet, veneensä särkeneet, purjeensa puhkaisseet.
Avaa suojainen satama ja laske levottomat laineet, tuuli tuima taltuta.
Parsi purjeet puhjenneet, korjaa korkeat salot, mastot miehenmittaiset.
Anna turvaksi tuuli joka rantaan asti kantaa.
Pidä lyhtyä yllä jotta näen kotiini tulla.
(Heli Pukki)

Tänä sumuisena ja märkänä päivänä on lohdullista ajatella lyhtyä, jonka valossa kulkee rakkainpiensa luo lämpimään ja rauhaisaan kotiin.

Helmi haaste

Haaste jonka sain http://arleenansanomat.blogspot.com/ Arleenalta ei ollut kovinkaan helppo. On yllättävän haastavaa miettiä hyviä asioita itsestään. Ukko kullalta sain yhden helmen, muutenkin olen kuulemma kaikin puolin ihana. Erittäin viisas vastaus aviopuolisolta.

Punainen itse valmistamani lamppuhelmi saa kuvata paneutumistani asioihin, olen utelias ja innostunut uusista asioista. Minusta on ihana oppia uusia taitoja ja olen kuin pikkulapsi uuden edessä. Intohimoa elämään.

Lasiset lamppuhelmet erilaisina yksilöinä saavat kuvata suvaitsevaisuutta. Uskon vilpittömästi erilaisuuden sietämiseen ja erilaisten ihmisten rikastuttavaan vaikutukseen. Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Turkoosit käsintehdyt hiekkamuotissa valmistetut helmet ovat Ukko kullan antama helmi. Olen pitkämielinen. Minä hermostun todella hitaasti ja yritän nähdä kaikessa hyvää.

Valkoinen huopahelmi kirkkaine lasihelmineen voisi olla se usko ihmiseen. Uskon hyvään kunnes toisin todistetaan, lähden siitä ettei kukaan ole paha. Joku vain ei ole joskus välittänyt tarpeeksi.

Mustat puuhelmet voisivat olla optimismi. Ajattelen aina onnistumista, lähden siitä ettei epäonnistumisia ole. Jos joku asia ei onnistu, löydän yleensä myönteisen puolen siitäkin.

Totuuden nimessä kerron teille, että olen pitkävihainen, ehdoton, dominoiva, nihilistinen, pilkuntarkka. Asioilla on aina kaksi puolta, nämä puolet löytyvät kun olen todella pitkään sietänyt epäoikeudenmukaisuutta. Kävelen kaiken yli, enkä unohda ikinä.

Tämä oli todella haaste. Ilman helmiä voisin miettiä lojaalia käyttäytymistä ystäviä kohtaan, avun tarjoamista tarvitsevalle, huolenpitoa läheisiä kohtaan. Ehken ole niin pelottava kuin luulen.

Messuilun tulokset

Messuilut on messuiltu ja tässä hivenen työnäytöksessä syntyneitä höntiäisiä ynnä muuta. Tipun ja pöllön tausta on aurinkovärjättyä puuvillaa, sitten kangasväreillä on maalattu sivellintekniikalla kuviot päälle. Lämmöllä kiinnitys ja tuote kestää 40 asteen pesun. Annoin mielikuvituksen ja suun käydä, ihmiset tuntuivat todella kiinnostuneilta ja kyselivät paljon. Mukavaa.

Eilen kerroin kuinka minua pöllöytti, yllä yksi eilisen pöllöistä. Kuvista näkyy hyvin, että valkoinen kangasväri pitää olla maalattavan ohut. Painopasta ei ole sopiva, se ei ole tarpeeksi ohutta.

Yllä oleva kuva on maalattu kierrätysmateriaalille, kirpputorilta löytynyt liina muuttuu tauluksi. Ihmisille tuntui olevan jatkuva ihmetyksen aihe, se ettei minulla ole mallia mistä maalata. Juuri se on minun valttini varmasti itse suunniteltu ja maalattu malli. Käytän valkoista, luonnonvalkoista sekä pellavan väristä pohjaa. Värjään itse aina pohjat ensin ja sitten maalaan päälle kuvat, jolloin voin sanoa itse käsintehty.

Meillä oli näytteille asettajina aivan ihania ihmisiä, mukavia ja huolehtivaisia. Sain kiitokseksi puupillin joka oli vuoltu lohikäärmeen malliseksi ja se soi, oikeasti. Toinen lahja oli savi pupu. Voi, että tuollainen yllättävä huomioiminen tuntui mukavalta. Kun myöhemmin katson noita esineitä tiedän ajattelevani erikoisen ihania ihmisiä. Viikonloppuna liikkeellä olleet ihmisetkin olivat positiivisellä mielellä, kehuja kuului siellä täällä koko ajan. Vielä loppupalaveri ja uusien vastuunottajien sopiminen, sitten voi hyvillä mielin luopua kahden vuoden urakasta ja suunnata uusia haasteita päin. Uskon vilpittömästi uusien vetäjien tekevän hyvää tapahtumalle, uudet tuoreet ajatukset eivät koskaan ole pahasta.

Ensimmäinen päivä takana

Taas on viikonloppu messuilua. Hienot suunnitelmat ovat hieman muuttuneet, taas. Koko päivä on tehty työnäytöstä ja ratkottu pikku ongelmia. Usein tuntuu, että käsityöläisen paras ominaisuus voisi olla muuntautumiskyky ja äkillisten muutosten sietokyky.

Aiheet kankaalle maalattuihin töihin ovat pulppuilleet vapaasti ja tänään on pöllöttänyt koko rahan edestä. Pieniä ja vähän isompia pöllöjä on pompahtanut tasaista tahtia kankaalle, samalla olen kertonut ko. tekniikasta. Ensi vuonna en kuulu järjestäjiin, uudet talkoolaiset astuvat remmiin. Ensi vuonna aion myös toteuttaa sen fantasia osaston. Nyt kyllä osastollani on kolme puuta muttei se ihan metsä vielä ole. Huomenna kotiutuu maalatut tilkut ja laitan muutaman kuvan. Nyt täytyy ryhtyä keräämään voimia huomista päivää varten. Peti kutsuu.

Liskojen aamu

Kuvassa ulkomaan ihme, monessakin mielessä. 2006 syyskesällä olin Budapestissä messumatkalla. Tonavan rannalla oli käsityöläisten koju, jossa nuoret kädentaitajat möivät liskoja ja sammakoita, kaikissa mahdollisissa väreissä. Pitkän pohdiskelun jälkeen kuvan lisko lähti kylmään Suomeen. Liskon vartalo on keramiikkaa ja raajat metallilankaa joka on verhoiltu nahalla. Ajattelin, että kettujen yön jälkeen tulee aina se liskojen aamu.

Kettujen yö

Ensi yö on oikein kettujen yö, perinteisesti teen viimeisiä töitä ensi yönä. Pakko ei olisi mutta jotenkin huomaan touhuavani messuja edeltävät yöt. Jälkeä syntyy ja ajatukset viilettävät. Ketun pohja on aurinkovärjätty ja päälle on maalattu kuvioita kangasväreillä, sivellintekniikalla.

Yritän pitää vähän taukoa ja juoda kupillisen teetä, ennen kuin palaan lasien maalaukseen. Uuni pitäisi saada päälle ennen tunneille lähtöä. Kun tulen illalla töistä, uuni on niin jäähtynyt, että saan seuraavan posliinilastin yöksi polttoon. Työn iloa kaikille, tämä täti menee maalailemaan.

Kuopuksen posket

Kotiutuessani töistä illalla, kuopus tömisteli portaat alas vintistä. Hiukka ihmettelin, isi kun oli nukuttamassa poikia. Syy selvisi pienen kääntäessä toisen poskensa valoon, verinaarmuja melkoinen jono poskessa ja leuassa. Sitä ihmettelin, että mitä ja miten. Pikku ukko rehvakkaasti; naama eellä mäestä jäähän ja naurua päälle. Äitiä ei naurattanut, säälitti ja säikäytti, sen verran hurja oli näky. Jäin alas ja kuulin kun poika kommentoi ylhäällä äidin reaktion. Äiti sanoi, että Hellan Jumala.

Laitan kellon soittamaan ajoissa huomen aamulla. Pitäisi maalata pari kymmentä lasia ja posliinimunia. Kerätä messuilu kamat ja illalla opettaa aikuisten kokeilevaa kädentaitoryhmää. Tahti tuntuu pysyvän jokseekin samana vaikka mitä tapahtuisi. Kuvittelen löysääväni ja huomaan tekeväni niin, että heikompia huimaa.

Torstain ryhmä on uusi, olemme kokoontuneet vasta uuden vuoden jälkeen. Kaikki tekeviä aikuisia, joilla on halu oppia uutta ja pohtia erillaisia ratkaisuja. Erittäin motivoiva porukka opetuksen kannalta. On aivan ihana miettiä sakilla miten joku juttu olisi viisainta tehdä tai voisiko joku uusi ratkaisu olla mahdollinen. Keväällä huovutamme, maalaamme pisankamunia, teemme paperibatiikki kokeiluja, paperimassasta teemme kolmiuloitteisen työn, pienen mosaikkilaatan ehdimme kokeilla ja hivenen kokeilla mitä syntyy betonista. Odotan itsekin torstaita.