Pikku Ukko sai kirpparipöydästä pienen koiran. Metrilaku taas on isompien poikien herkku. Kaikista parasta äidistä oli yhteisöllisyys. Suorastaan nauratti kun kaikki kolmosluokan pojat tulivat heti pihalle päästyäni kertomaan arpajaisristeilyn menneen. Kaikki olivat yhtä onnellisia kuin voittaja, voittajan äidin ja isän onnesta en ole niin varma. Poislähtijät pysähtyivät pihaan nauttimaan joka vuotuisen perinteen mukaan muurinpohjaletut.
lauantai 29. marraskuuta 2008
Koulun myyjäiset
Kävin ensimmäistä kertaa poikien koulun joulumyyjäisissä. Olen onnistunut olemaan tavallisesti töissä tähän aikaan. Koululla pidetään joka vuosi myyjäiset joihin oppilaat ja kyläyhdistys panostavat. Tarjolla on leivonnaisia ja muuta pientä. Oli outoa olla tapahtumassa asiakkaana, voisin kyllä oppia pitämään tuollaisesta. Tapasin kiireettömästi muita vanhempia, join kahvia, vaeltelin käytävillä ilman kiireen häivääkään. Ostin kaikenlaista pientä sekä tein löydön. Kummi tyttö saa kaikkien aikojen joululahjan. Hevonen heppahullulle. Etsin vielä tarpeeksi suuren laatikon suojaamaan lahjaa ja mietin paketoinnin kohdalleen, ehkäpä jotain itsepainettua paperia. Laatikon sisälle tumman ruskeaa silkkipaperia ja hevonen aseteltuna niiden päälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
On sinulla varmaan ollut mukava päivä.
Ja uskon että hepan ja koiran omistajat ovat onnellisisa lahjoistaan.
Tuollaiset tapahtumat ovat mukavia.
Hyvää viikonloppua taas toivottaa Krisse
Krisse, haahuilu tuntuu voimaannuttavan. Mukavia päiviä sinulle myös.
Hevonen näytti somalta, oliko se aika iso. Kuvasta voisi niin päätellä
Minustakin on hauskaa käydä myyjäisissä, rento meininki.
Arleena, hevonen on suunnilleen 50 cm korkea. Se on todella hyvin luonnollisen oloinen, lihakset ja mittasuhteet on saatu hyvin kohdalleen.
Rento meininki oli se sana, joka todella kuvaa eilistä.
Lähetä kommentti