tiistai 7. lokakuuta 2008

Tärkeysjärjestys

Nyt on elämä siinä vaiheessa etten läheisen luona olon, perheen murheen ja tuntien pidon lisäksi ehdi tehdä niin mukavaa asiaa kuin blogiin kirjoittaminen. Käyn päivittelemässä silloin tällöin ja palaan kirjoittamaan säännöllisemmin kun olemme kulkeneet tämän tien läheisen kanssa loppuun. Aikataulua ei yksikään ihminen tiedä. Tätä aikataulua en minä pysty hallitsemaan, olen matkustajana vain.
Olen katsellut terveyskeskuksen ikkunasta ulos ja ihaillut täydellistä syyspäivää. Mieleeni palaa jostain syystä jatkuvasti Niin kaunis on maa laulun sanat. Kaikki on niin rauhallista ja kaunista.

8 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Voimia sille matkalle.

Suosikkeja kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mari kirjoitti...

Oikein paljon voimia toivotan minäkin vaikeaan ja rankkaan aikaan. Hyvästien jättö on vaikea paikka, varsinkin noin lopullisten. Jaksamista.

Inkivääri kirjoitti...

Voimia sinulle sille raskaalle matkalle, joka on kuljettavanasi. Tällä olemme sitten kun taas siltä tuntuu, että on jaksamista kirjoitella, emme katoa...

Krisse kirjoitti...

Toivon sinulle voimia raskaan mutta antoisan tien kulkemiseen loppuun asti.
Kauniita syyspäiviä sinulle ja omaisille.
-Krisse-

Junika kirjoitti...

Voimia!

Kirsi kirjoitti...

Voimia lähetän minäkin.
Vajaa 4 vuotta sitten olin omais- ja saatohoitajana miehelleni. Hyvästien jättö oli vaikeaa, mutta lopulta poislähtö oli helpotus vaikean sairauden ollessa kyseessä.

Kirsi

tiiu kirjoitti...

Kiitos kaikille.