torstai 24. huhtikuuta 2008

Mikä vie ajan

Olin illan hankeinfossa ja tapasin tuttuja, jotka kyselivät kuulumisia, kun blogi on ollut hiljaa. Kommenteissakin on vihjailtu missä luuraan. Ihanaa kun olette huomioineet minut ja muistaneet työn raskaan raatajaa. Kiitos kannustavasta viestistä kurssilta. Kaikki tämä ja opetusten loppuminen sai minut nousemaan saamattomuuden suosta ja päivittämään kuulumisiani teille.
Miksikö en ole kirjoittanut ? Saamattomuuttani ja muita tekosyitä riittää. Itse olen miettinyt syyksi seuraavaa.. Yhdistetään opetustustyötä tekevä yksityisyrittäjä, joka haluaa välillä pitää näyttelyitä ja tehdä myös uniikkia. Lisätään edelliseen kolmen poikalapsen äitiys, aviovaimous ja huoli omista vanhemmista ja isovanhemmista sekä leikkauksesta toipuvasta anopista. Voisi lisätä myös harvinaisen raskaan ja hitaasti paranneen flunssan. Pidin kevään ensimmäisen vapaa päivän viime keskiviikkona, mutta se siitä.
Kyllä töissä on ollut kivaakin. Kaksi käsityöliikettä on saanut seinämaalaukset seiniinsä, kädentaitoryhmä toi iloa joka torstai. Koko toukokuu on omistettu kesän näyttelytöiden tekoon. Aikataulunkaan ei pitäisi olla liian tiukka, joten lomasta koko kuukausi tulee käymään ja hyvä niin.
Tomaatin taimia on kuulkaa ihan neljää eri sorttia ja muitakin taimia on sitten koulittu. Ja tämä minun pitää kertoa teille, pionipenkki on elossa, isot punaiset silmut odottavat lämpimiä päiviä. Ihanaa. Etupihalle päätyvät nyt myös muutkin siemenistä kasvatetut taimet, tosin kasvihuoneen kautta, jotta karaistuvat hieman ja johan se vanha kansa sanoi, ettei ennen kesäkuun ensimmäistä viikkoa voi kukkia ulos istuttaa.
Kyllä se kesä sieltä tulee....
Joutsenet ovat joikanneet laskeutuessaan läheiselle pellolle. Peurat ovat illalla katkaisseet kotimatkani ja autossa olen seurannut niiden liikkumista pellolta lähimetsään. Jänis on, joka aamu ruokaillut pihapellolla, lumen keskellä pälvissä. Oravat juoksevat mäntyjen runkojen ympäri kevät touhuissaan. Pojat piti komentaa laittamaan vaatteet päälleen, pihalla kun hyppi trampoliinilla kolme nudistia.

8 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Oli IHANAA tavata pitkästä aikaa ja nähdä, että todellakin henki vielä pihisee. Loma on arvokasta aikaa ja pitäisi yrittää muistaa pidättää sellainen itselleen. Kaverini juuri kertoi merkkaavansa joka viikolle vähintään kaksi parin tunnin "tärkeää palaveria" - omaa aikaa, joiden päälle ei tule sitten otettua muuta projektia. ...Vaan tämä tietenkin edellyttää sitä, että kalenterissa on vielä jossain se rako, johon ne pari tärkeää palaveria saadaan.

tiiu kirjoitti...

Oli Päivi ihana nähdä myös sinua ja kappas, ansiostasi sain niin paljon virtaa, että kijoitin jotain. Vapaa päivät ovat tosi hakusalla muuta tarve on tiedostettu. Talvella opetan 4 arki-iltaa joten jos vähän hommailee muuta, aika on tosi kortilla. Nyt en tiedä mitä kaikkea tällä kesäisellä ilta vapaalla teen..

arleena kirjoitti...

Hei tiiu, sinullahan on ollut antoisaa ja kiirettä. Mutta luova työ on nautittavaa, saa nähdä omien käsien ja ajatuksien lopputulokset, se jos mikä on palkitsevaa.

Kevät on kasvun aikaa ja tuo meille kaikille lisää virtaa, mutta mukanaan myös ne uudet kiireet varsinkin puutarhassa.

Tervetuloa taas tänne.

Inkivääri kirjoitti...

Huh huh, hiki tulee lukiessa jo, ei ihme ettei aikaa bloggaamiseen juuri jää. Ihan vaan itsekkäistä syistähän täällä kyselen, mukava kuulla kuulumisiasi ja nähdä kuvia hienoista töistäsi;)

tiiu kirjoitti...

Onneksi on blogi ystäviä ja ihana kun kyselette. Saan uutta virtaa juosta eteenpäin.

Hanne kirjoitti...

Tervetuloa tietokoneen ääreen! Luulin jo, että laiskottelet mutta mitä vielä!

Itsekin olen nyt viikon ajan kuunnellut laulujoutsenten ääntelyä, jossa volyymia riittää. Ihana on silti niitä kuunnella ja katsella.

Sari kirjoitti...

Hei, tulinkin tarkastamaan antoiko eilinen potkua bloggaukseen ja oikeassa olin....Päivilläkin on ollut näppäimet punasena tänään yhteisblogissa

tiiu kirjoitti...

Te olette ihania, pidätte minut maan pinnalla. Sari eilinen oli innostava tilaisuus, paljon ihmisiä.